Euroopan historiassa keskiaika on ajanjakso noin vuodesta 500 eaa. vuoteen 1500 jaa.
(eaa.= ennen ajanlaskun alkua, jaa.= jälkeen ajanlaskun ajan).
Suomen keskiaika on kuitenkin lyhyempi ajanjakso, noin vuodet 1100-1500 jaa.

Suomi -nimistä valtiota ei keskiajalla vielä ollut olemassakaan. Suomen alue kuului Ruotsiin
ja maatamme kutsuttiin Österlandiksi, Itämaaksi. Suomessa kuitenkin puhuttiin jo omaa kieltä.
Keskiajan alkupuolella Suomi oli pääasiassa pelkkää erämaata. Asutusta oli erämaissakin, muinaispitäjissä.
Eniten ihmisiä asui lännessä, lounaassa ja etelässä.
Suomessa oli keskiajalla vain kuusi kaupunkia: Turku, Ulvila, Porvoo, Viipuri, Rauma ja Naantali.
Suurin kaupunki Turku perustettiin noin vuonna 1300. Asukkaita siellä oli noin 1500 ja se rakennettiin
Aurajoen rannalle.

 

Ruotsin kuningas jakoi Suomen linnalääneihin. Jokaisessa linnaläänissä oli oma kruununlinna,
jonka vouti keräsi asukkailta veroja. Linnat olivatkin koko Österlandin näyttävimpiä rakennuksia.
Pohjanmaan linnaläänin kruununlinna oli Korsholman linna. Nykyään Korsholman linnan raunioilla voi vierailla Vaasassa.


Suomen linnaläänit ja kruununlinnat.


Korsholman linnan rauniot Vaasassa.

 

Useimmat Österlandin, Itämaan asukkaista eli talonpoikina muinaispitäjissä. Talonpojat saivat
elantonsa maanviljelystä, metsästyksestä ja kalastuksesta. Vaihtokauppaa tehtiin esimerkiksi turkiksilla,
sillä raha ei ollut vielä käytössä muinaispitäjissä. Vaihtokaupalla saatiin perheelle mm. suolaa,
kankaita ja aseita. Muuten lähes kaikki valmistettiin itse.
Maata viljeltiin kaskiviljelynä ja peltoviljelynä.
Ihmiset asuivat hirsisissä savupirteissä, joissa ei ollut ikkunoita. Valoa pirttiin saatiin päreitä polttamalla.


Savupirtti keskiajalla.