Osallistuin saksan kielen ja sen opettamisen metodiikan kurssille Etelä-Saksassa Lindaussa. Lindau on kaunis kaupunki Bodenjärven rannalla, kotoisasti kolmen valtakunnan rajalla. Kurssin järjesti Dialoge Sprachschule ja kurssin tavoitteena oli opettajien oman kielitaidon vahvistaminen sekä opetustekniikoiden harjoitteleminen.


Aamupäivisin sain nauttia oppilaana olemisesta. Ihana vain istahtaa paikalleen ja ottaa vastaan kaikki tieto, mitä tarjotaan. Valitettavasti meitä opettajia osallistui tälle viikolle vain kaksi, minun lisäkseni sisar Aleksandra katolisesta koulusta Puolasta. Yhteensä meitä oli aamupäivän osiossa kahdeksan, seitsemästä eri maasta. Hauska nähdä, että saksa kiinnostaa kiinalaisia, amerikkalaisia, kreikkalaisia, sveitsiläisiä, ruotsalaisia ja puolalaisia! Kurssilla he olivat vahvistamassa kielitaitoaan, koska tarvitsevat sitä työssään ja osa aikoi jäädä Saksaan asumaan ja työskentelemään. Kunpa vain meidän oppilaammekin osaisivat arvostaa ja hyödyntäisivät mahdollisuuttaan opiskella kieliä ja vieläpä ihan ilmaiseksi! 

Oppitunnin kulku oli hyvin perinteinen ja luokkatilat karut. Opetusvälineinä oli kirjat ja taulu, mitään digilaitteita ei luokkatiloissa ollut. Aamu aloitettiin aina edellisen päivän sanaston kertaamisella aliasta pareittain pelaten. Sitten uuden aihepiirin teksti sekä kielioppi kirjallisine ja suullisine tehtävineen. Tunnin lopuksi aina jonkinlainen suullinen peli tai keskustelua. Lisäksi pidimme ryhmissä esitelmiä ilmastonmuutokseen liittyen. Oman ryhmäni aiheena oli mehiläisten ja kastematojen uhanalaisuus :). Opetusta oli klo 9-12.30, välissä pieni tauko. Motivoituneessa porukassa aika hurahti hetkessä ja opiskelua olisi voinut mielellään jatkaa pidempäänkin. Pieni kateuden pisto tuli opettajaamme kohtaan — miten ihana työ, kun motivointiin ei tarvitse panostaa murustakaan eikä mihinkään sirkustemppuihin tarvitse tunneilla tarttua.

Iltapäivisin perehdyimme, siis minä ja Aleksandra, erilaisiin opetusmenetelmiin. Aiheina kuunteleminen, puhuminen ja visuaalinen oppiminen. Ihan ensimmäisenä saimme kertoa omasta koulustamme ja käyttämistämme opetusmenetelmistä. Oli todella mielenkiintoista kuulla Puolan katolisen koulun järjestelmästä, oppitunneista sekä opettajan työstä. Yllättävää oli, että Puola on todella digitalisoitunut maa, opetuksessa käytetään paljon tietokoneita ja ainakin Aleksandran koulussa kaikki opetustilat on varustettu smartboardilla ja tykillä. Aleksandra opettaa lukiossa noin 10 oppilaan ryhmiä. Opetus kuulosti olevan vähän enemmän kielioppiin perustuvaa kuin meillä nykyisin Suomessa. Sitä Aleksandra pahoittelikin, että puhumisen harjoitteluun aikaa jää aivan liian vähän. Puolassa kun on myös tiukasti määrätty, mitä pitää opettaa ja niitä sitten ylioppilaskokeessa testataan. Oppitunteja heillä on tasaisesti koko vuoden, kaksi 45 minuutin tuntia viikossa. Kiirettä pitää Aleksandran mukaan. Tutulta siis kuulosti! Meidän 75 minuutin oppituntejamme hän hämmästeli ja kauhisteli kovasti, kuten myös opettajamme Alex. Lohdullista oli kuulla, että samojen asioiden kanssa painiskellaan niin Puolassa kuin Suomessakin. Puolassa saksa on pakollinen aine ja oppilaat eivät ole motivoituneita sitä opiskelemaan, sama tilanne siis kuin meillä usein ruotsin kanssa. Motivaation herättämiseen Aleksandra kaipailikin kovasti vinkkejä. Lisäksi ainainen kiire oppisisältöjen kanssa ja ylioppilaskirjoitusten aiheuttama paine olivat meille molemmille yhteisiä ongelmia ja huolenaiheita. Puolaan ei vielä ole levinnyt Suomessa nyt niin pinnalla oleva toiminnallinen kielenoppiminen, joten esittelin hänelle joitakin maitotölkinkorkki- ja jäätelötikkuaskartelujani :), joista hän innostuikin kovasti.

Opetusmenetelmistä meille ensimmäisenä esiteltiin elämysoppimista. Dialoge-koulu oli muutama vuosi sitten mukana Montanalingua-projektissa, jossa kehiteltiin 24 erilaista oppimismoduulia. Ideana on oppia kieltä yhdessä tekemällä ja kommunikoimalla. Esimerkkinä meille esiteltiin puron ylittämistehtävä, jossa oppilaiden piti yhdessä suunnitellen ja kommunikoiden päästä puron yli kuivin jaloin. Kielellisesti tilanteessa harjoiteltiin tietysti sanastoa, ehdotusten tekoa sekä ohjeiden ja palautteen antoa. Projektin tuloksena oli kirja, jonka ruotsinkielisen version opettajamme Alex lahjoitti minulle ilmaiseksi, koska heillä ei kuulemma koskaan käy ruotsinkielen opettajia.

Elämysoppimisen lisäksi Alex esitteli helppoja, nopeasti ilman valmisteluja tehtäviä harjoituksia, jossa kerrataan sanastoa tai kielioppia puhuen ja kuunnellen. Tässä muutamia esimerkkejä:
- Memory–muistipeli, jossa oppilaat ovat itse eläviä pelikortteja.
- Ristinolla, jota pelataan ryhmissä taululla. Ruudukoissa hirsipuun tyyppisesti tietyn aihepiirin sanoja.
- Lausetabu, jossa taululle/lapulle kirjoitetaan monimutkainen, esim. eri sijamuotoja sisältävä lause ja se pitää selittää parille aliastyyppisesti.
- Luokkakävely, jossa jokainen oppilaista kirjoittaa itselleen lapulle esimerkiksi oman mielipiteensä jostain aihepiiristä. Oma lause pitää muistaa ulkoa ja sitten kierretään kaikkien oppilaiden luona ja heidänkin mielipiteensä pitäisi jäädä muistiin. Lopulta istutaan paikalleen ja vielä kirjoitetaan ylös jokaisen mielipide ja sitten vielä suullisesti käydään ne läpi.

Visuaalisen oppimisen keinoista meille kertoi opettajamme Anna. Kyse oli siis yksinkertaisesti elokuvien, sarjojen, mainosten tai youtube-klippien hyödyntämisestä opetuksessa. Saimme kattavan listan erilaisista opetukseen sopivista elokuvista ja ohjelmista. Moni niistä olikin jo tuttu, mutta uusia kiinnostaviakin linkkejä saimme. 

Opetuksellisesti kurssi ei varsinaisesti tarjonnut mitään uusia opetustani mullistavia menetelmiä, mutta oli mukava palauttaa mieleen erilaisia vanhoja tuttuja leikkejä ja pelejä. Antoisampaa oli oikeastaan päästä itse oppilaan asemaan tarkkailemaan opettajan toimia ja kehittämään omaa kielitaitoani. Kurssin ehdottomasti parasta antia oli tutustuminen Aleksandraan ja hänen kanssaan keskusteleminen opettamisesta. Aiommekin jatkossa tehdä pienimuotoista yhteistyötä oppilaidemme kanssa. Toivon tosiaan, että arjen kiireet ja ajanpuute eivät tätä meidän tämänhetkistä innostustamme kaada!

Mia