"Flor Pálida" (Kalpea kukka) on yksi Marc Anthonyn tunnetuimmista ja rakastetuimmista salsabiiseistä, mutta sillä on todella kaunis ja hieman haikea historia, joka ulottuu Kuuban maaseudulle asti.

Historia de "Flor Pálida" (en español)
Aunque la versión de Marc Anthony (lanzada en su álbum 3.0 en el año 2013) se convirtió en un éxito mundial de la salsa, la canción no es originalmente suya. Fue escrita e interpretada por primera vez por el cantautor cubano Polo Montañez (su nombre real era Fernando Borrego Linares), conocido como "El Guajiro Natural" por sus raíces humildes y su conexión con el campo.Polo Montañez compuso la canción para su segundo y último álbum de estudio, Guitarra Mía (2002). La letra está inspirada en una historia de amor real entre Polo y su esposa, Adys García.

En sentido poético, la "flor pálida" representa a una mujer que había sufrido mucho en el pasado, que estaba triste y marchita ("deshojada por el viento"). El compositor la encuentra, la cuida con amor, la protege del frío del invierno y la ayuda a florecer de nuevo.

Trágicamente, poco después del lanzamiento del álbum en noviembre de 2002, Polo Montañez falleció en un accidente automovilístico en Cuba.

Años más tarde, Marc Anthony escuchó la versión original (que tenía un ritmo de son cubano más lento y melancólico con violines) y decidió hacerle un homenaje. Junto al productor Sergio George, transformó la canción en una enérgica salsa que respeta la esencia poética original pero le añade la fuerza del género tropical. El video oficial de Marc Anthony fue filmado en la República Dominicana y cuenta con la participación de su exesposa, la modelo Shannon de Lima, emulando la misma historia de amor de letra.

Laulun historia suomeksi
Vaikka Marc Anthonyn versio (joka julkaistiin hänen albumillaan 3.0 vuonna 2013) muodostui maailmanlaajuiseksi salsahitiksi, kappale ei ole alun perin hänen omansa. Sen on kirjoittanut ja esittänyt ensimmäisenä kuubalainen laulaja-lauluntekijä Polo Montañez (oikealta nimeltään Fernando Borrego Linares), joka tunnettiin nimellä "El Guajiro Natural" (Luonnollinen maalaismies) vaatimattomien juuriensa ja maaseutuyhteytensä vuoksi.

Polo Montañez sävelsi kappaleen toiselle ja viimeiseksi jääneelle studioalbumilleen Guitarra Mía (2002). Sanoitukset ovat saaneet inspiraationsa Polon ja hänen vaimonsa Adys Garcían todellisesta rakkaustarinasta. Runollisessa mielessä "kalpea kukka" edustaa naista, joka oli kärsinyt menneisyydessään paljon, oli surullinen ja kuihtunut ("tuulen riisuma"). Säveltäjä löytää hänet, hoitaa häntä rakkaudella, suojelee häntä talven kylmyydeltä ja auttaa häntä kukoistamaan uudelleen.

Traagisesti Polo Montañez menehtyi auto-onnettomuudessa Kuubassa vain vähän albumin julkaisun jälkeen, marraskuussa 2002.

Vuosia myöhemmin Marc Anthony kuuli alkuperäisen version (jossa oli hitaampi ja melankolisempi son cubano -rytmi viuluineen) ja päätti tehdä sille kunnianosoituksen. Yhdessä tuottaja Sergio Georgen kanssa hän muutti kappaleen energiseksi salsaksi, joka kunnioittaa alkuperäistä runollista ydintä, mutta tuo siihen trooppisen tyylilajin voimaa. Marc Anthonyn virallinen musiikkivideo kuvattiin Dominikaanisessa tasavallassa, ja sillä esiintyy hänen entinen vaimonsa, malli Shannon de Lima, jäljitellen sanoitusten mukaista rakkaustarinaa.

Laulun sanat espanjaksi ja suomeksi:
Hallé una flor un día en el camino
Löysin eräänä päivänä kukan tieltäni
Que estaba marchita y deshojada
Se oli lakastunut ja menettänyt lehtensä
Ya casi negra, de un color divino
Jo melkein musta, väriltään silti jumalainen
Y me la llevé para mi casa
Ja otin sen mukaani kotiini
Le fui curando el alma con cariño
Paransin sen sielua rakkaudella
Le fui recuperando el color vivo
Palautin sille sen elävän värin
Pasó de ser una flor pálida
Se lakkasi olemasta kalpea kukka
A ser la flor más bella que he tenido
Ja siitä tuli kaunein kukka, mitä minulla on ollut
Coro,Kertosäe:
De aquella flor surgieron tantas cosas
Tuosta kukasta kumpusi niin monta asiaa
Nació el amor que un día se había perdido
Syntyi rakkaus, joka oli kerran kadonnut
Y con la luz del sol se fue la sombra
Ja auringonvalon myötä varjo katosi
Y con la sombra la distancia y el olvido
Ja varjon mukana etäisyys ja unohdus
Le fui poniendo un poquito de amor
Annoin sille pikkaisen rakkautta
La fui abrigando en mi alma
Kiedoin sen sieluni suojaan
Y en el invierno le daba calor
Ja talvella annoin sille lämpöä
Para que no se dañara
Jotta se ei vahingoittuisi
De aquella flor hoy el dueño soy yo
Tuon kukan omistaja olen tänään minä
Y he prometido cuidarla
Ja olen luvannut pitää siitä huolta
Para que siempre esté cerca de mí
Jotta se olisi aina lähelläni
Para que nunca se vaya
Jotta se ei koskaan lähtisi pois

(Huom: Marc Anthonyn salsaversiossa kappaleen loppupuolella on pitkä "soneo"-osuus eli salsalle tyypillinen improvisaatio- ja nostatusosio, jossa hän toistaa kertosäkeen teemoja, huutaa tervehdyksiä Kuuballe ja Polo Montañezille sekä ylistää kukan kauneutta ja rakkauttaan.)