Viikko sitten keskiviikkona tapahtui jotain sellaista, mitä ei koskaan ole tapahtunut. Valtioneuvosto määräsi oppilaat ja opettajat jäämään kotiin etäopetukseen Suomeen rantautuneen korona-epidemian vuoksi. Koulusulun alettua 18.3. ei omalla alueellamme ollut vielä yhtään tautitartuntaa, kuten ei tätä kirjoittaessakaan. Joskin testauksia tehdään vain henkilöille, joilla oireet ovat pahat. Emme olisi oppilaiden kanssa helmikuun alussa koronatartuntoja tiiviisti seuratessamme ja tilastoidessamme uskoneet, mihin tämä kaikki vielä johtaa. 

Etäopetus polkaistiin käyntiin nopeasti. Huolimatta vauhdikkaista tapahtumista olemme päässeet nopeasti kiinni arkiseen koulunkäyntiin, keksineet keinot pitää yhteyttä ja opiskella. Ensin alkuun käytin työkaluna Youtuben livestriimausta. Se tuntui oppilaista hauskalta. Tein elämäni ensimmäiset videolähetykset, jotka lienevät olleet varsin puuduttavia. Oppilaat, jotka ovat varsin kokeneita tubettajien seuraajia, antoivat minulle hyviä ohjeita lähetysten laadun parantamiseksi. 

😅 No sentään yritit ees.

😅 No se ei ollu ihan paras. Parannettavaa: laita kuvaamaan niin että sun takana on se tussi taulu niin ois parempi.

😅 Ettei olis samanlaista säätöä.

😅Huono laatu.

😅Liian hiljaisella äänellä.

😅Oli hyvä livestriimi sulta ensimmäistä kertaa.

Striimin suurin haaste oli sen yksikanavaisuus. Oppilaat kertoivat kommenttejaan samaan aikaan luokan whatsapp-ryhmässä. Lisäksi lähetyksessä oli 20 sekunnin viive, mikä teki kommunikoinnista kankeaa. Jo perjantaina kokeilimme uutta alustaa: Zoom Cloud Meeting -sovellusta. Oppilaat pääsivät helposti alustalle. Osa latasi sovelluksen kännykkäänsä, osa toimi tietokoneen selainversiossa. Ihastuimme Zoomiin heti. Hienoa kuulla ja nähdä kaikki koolla 😘 

Nyt olemmekin jo tottuneita Zoomin käyttäjiä. Kun ilmaisversio sovelluksesta katkeaa aina 40 minuutin välein, ovat oppilaat takaisin parissa minuutissa. Ääni kuuluu hyvin ja kuvatkin näkyvät. Olemme oppineet käyttämään mikrofonia ja Zoomin chattia. Hienoa! Eikä siinä vielä kaikki. Viikon sisällä olemme käyttäneet Quizlettiä, Socrativea, Pedanettiä, Wilmaa... Mitähän vielä? Uskomatonta. Oppilaat ovat taitavia tietotekniikan käyttäjiä. Tämä kaikki on ollut mutkikkaampaa meidän aikuisten kesken. Rekisteröitymistä, kirjautumista jne harjoitellaan tovin, ennen kuin se sujuu. 

Ja mikä parasta, koulupäivissämme on säilynyt rytmi ja olemme "tavanneet" toisiamme säännöllisesti joka päivä klo 10. Aikaisimmat hyvän huomenen toivotukset tulevat luokan ryhmään jo heti yhdeksän jälkeen. Ja yhdessä on opiskeltu sitten parisen tuntia.

Olen ylpeä teistä oppilaistani, jotka olette työskennelleet tavalla, jota eivät läheskään kaikki paljon vanhemmatkaan oppilaat hallitse. Ei siis niin pahaa etteikö jotain hyvääkin. Näiden kotiopiskeluviikkojen aikana saamme paljon oppia mahdollisuuksista toimia yhdessä etänä. Ja ehkäpä myös huomaamme, että huolimatta hyvistä yhteydenpitovälineistä ja -taidoista, aitoa kohtaamista ei kokonaan voi korvata millään. Kun sitten joskus taas istumme tutussa ja tärkeäksi käyneessä luokkahuoneessa, olemme varmasti kiitollisia siitä. Itsestäänselvyydet ovat näinä kummallisina aikoina muuttuneet ei-niin-itsestäänselviksi asioiksi. 

Tämä korona-aika liittää meidät yhteen erikoisella tavalla. Koemme yhdessä sellaista, mitä ei koskaan aikaisemmin ole kukaan kokenut. Kun istun  tyhjässä luokassamme livelähestystä pitämässä, katselen kuvianne luokan peräseinällä. Minun tulee teitä ikävä. Tätä emme unohda koskaan ❤️

Kirsti