Tänään kerron ratsatuksesta, olemme karanteenin aikana äitin ja äitin kaverin kanssa ratsastaneet joka viikko. Olemme menneet puomeja, ravia ja harjoitelleet laukkaa. Ja kyllä huomaa kyllä että Sylvi on vähän laihtunut kun se on ollut niin pullukka, Jonttu taas on vähän laiha kun ollut noin 2kk sitten vielä kisakunnossa ja muutenkin Jonttu laihtuu tosi nopeasti.

Välillä tuntuu siltä että haluaisin kokoajan ratsastaa ja olla hevosten kanssa, välillä taas tuntuu ettei yhtään kiinnostaisi mutta on pakko, eine elä ilman ihmisiä jotka ruokkii ja siivoaa niitten karsinat yms. Olen myös huomannut tässä yhdenvuoden aikana että ruunat ovat paljon läheisyyden kaipuisempia kuin tammat, tammat ovat vähän sellaisia että älä koske mutta silti joskus tulevat mustasukkaiseksi siitä että rapsuttaa toista eikä juuri häntä.

Hevosten hoito ei ole helppoa, joka päivä pitää käydä kolme kertaa tallissa aamulla, päivällä ja illlalla. Aamulla hevoset laitetaan pihalle ja laitetaan pihalle heinää ja vettä ja annetaan aamumössöt, Päivällä annetaan lisää heinää ja siivotaan karsinat ja turvotetaan uudet mossöt valmiiksi, Illalla taas joskus jos tarvitsee niin lisätään karsinaa turvetta, laitetaan karsinaan heinät, vedet ja mössöt, sitten hevoset tuodaan sisälle. Silloin ne harjataan putsataan kaviot ja otetaan loimet pois jos on. Sitten kun kaikki on tehty niin sanotaan hyvät yöt ja mennään äitinkannssa sisälle. Karanteenin aikana kun ei ole voinut olla kun vain kotona niin on voinut hyvin keskittyä hevosiin.


Jonttu ja Sylvi nauttivat kevätauringosta