Kun me eleltiin tuolloin
Mä olin pieni, meil oli hyvä täpinä
Lupasit et pidät musta huolta
Taidat olla selvännäkijä
Näit mus jotain mitä itekkään en nää
Sä opetit mulle miten eletään
Ei ollu hajuukaan miten siitä selvitään
luulin et me vaan leikitään

Olin huutanutkin
Tutkimattomat oli ajatusteni tiet
Sun hermoi kulutti
Oon yksinkertainen monimutkainen kid
Sä otit vastaan mun aatteet
Kai näät miten saat pestyy mun vaatteet
Miten mä sut ansaitsen?

KERTO:
En tajuu miten saat tän toimiin
Sul täytyy olla supervoimii
Oot teräsäiti, pysyt kasassa ku hajoon
Nostat ylös kun alan vajoo

Mä en oo helpoimmast pääst
Valuvikoi en voi edes pyytää anteeks
Surullista puolta ei noi saa nähä
Mut sä saat siitä enemmän kuin tarpeeks
Ja on se molemmille rankkaa
Mut aina vaan jotenki sä skarppaat
Ja ku mä hajoon sataan osaan rikki
Sul on taika niistä kasaa mosaiikki

Sä et oo luovuttamassa,
ja mä en lepää ennen ku oon tehnyt läksyt, naps
Sä jaksat mun kanssa, vaik oon yksinkertainen monimutkainen laps
Ei aina ruusuilla tanssii
Tiiän et multa puuttuu balanssii
Mut haluun elää sun kans, nii...

KERTO

Täysin odotetustii, sä yhä jaksat mua yytsii
Pidät mun puolii, siit ei oo epäilyksii
Täysin odotetusti, oon aina silmityksin, en oo ikin enää yksin!

KERTO