Turve

Toisin kuin kivihiili, öljy ja maakaasu, turve on kotimainen energianlähde. Suomessa on soiden runsauden vuoksi suuret turvevarat. Niinpä turpeen käyttö ulkomaisten fossiilisten polttoaineiden sijaan olisi kansantalouden kannalta hyödyllistä. Turvetuotanto sijoittuu Suomessa harvaanasutuille alueille, joilla työmahdollisuudet voivat olla vähäiset. Siksi turvetuotannolla on Suomessa myös aluepoliittista merkitystä. Turpeen käyttö polttoaineena on teknisesti yksinkertaista ja toimintavarmaa. Sitä voidaan käyttää samoissa kattiloissa esimerkiksi puuhakkeen kanssa.
Turpeen käytöllä on monia ympäristöhaittoja. Turvesoiden suoluonto on kehittynyt jääkauden päättymisen jälkeisinä vuosituhansina. Kun suo otetaan turvetuotantoalueeksi, sen suoluonto tuhoutuu perusteellisesti. Suon kuivatuksen seurauksena vesistöihin tulee valuvesiä. Nämä vedet lisäävät veden kiintoaineen määrää, raskasmetallipitoisuutta sekä happamuutta. Siihen, kuinka paljon päästöjä syntyy, voidaan vaikuttaa suolta valuvien vesien puhdistuksella. Kun turvetta poltetaan, vapautuu ympäristöä happamoittavia rikin ja typen oksideja. Savukaasuissa on lisäksi haitallisia pienhiukkasia ja raskasmetalleja.
Suomen luonnossa suot ovat selkeitä hiilinieluja, joissa ekosysteemiin sitoutuu enemmän hiilidioksidia kuin siitä vapautuu. Tuo vuosituhansien aikana sidottu ja vapautumatta jäänyt hiili näkyy turvekerroksen paksuutena. Turvetta poltettaessa tuo hiili pääsee taas ilmakehään. Tämän vuoksi turpeen käyttö polttoaineena on ilmastonmuutoksen kannalta haitallista.