Tekstiilien intensiivikurssi Leidenissa
Tekstiilien intensiivikurssi TRC Leiden, Alankomaat
Lähdin liikkumisrahoituksen puitteissa TRC Leidenin järjestämälle tekstiilien intensiivikurssille.
TRC Leiden (Textile Research Centre) on voittoa tavoittelematon tekstiilien ja pukeutumisen tutkimus- ja tietokeskus, joka on perustettu vuonna 1991. TRC tekee yhteistyötä Leidenin yliopiston kanssa ja tarjoaa aineistojaan tutkijoille ja opiskelijoille. Tekstiilejä tarkastellaan kulttuurisen, historiallisen ja yhteiskunnallisen tiedon lähteinä. TRC:n tekstiilikokoelma on laaja ja toiminnalle on keskeistä, että tekstiilejä voi nähdä, koskea ja käyttää opetuksen sekä tutkimuksen aineistona, ei vain säilyttää museokokoelmissa. TRC järjestetään myös näyttelyitä, kursseja ja työpajoja.
TRC Leidenin perustaja ja pitkäaikainen johtaja on tekstiiliarkeologi ja pukeutumisen historian tutkija Gillian Vogelsang-Eastwood. Tällä kurssilla meitä oli kuusi osallistujaa, Japanista, Amerikasta, Englannista ja Hollannista.
Jo TRC:n rakennus on vaikuttava ja historialtaan mielenkiintoinen. Kiersimme kurssin aluksi tutustumassa rakennukseen ja kävimme mm. huoneessa, jonka komerossa piiloteltiin juutalaislapsia toisen maailmansodan aikaan.
Ensimmäisen päivän aiheena oli materiaalit ja niiden tunnistaminen. Tutkimme erilaisia kuituja polttokokein, Shirlastain väriaineella ja mikroskoopeilla. Itselleni tämä oli koulutustaustani puolesta tuttua, mutta itselleni yhtenä kurssitavoitteena olikin juuri kerrata asioita. Aloitimme myös materiaalinäytekansion keräämisen.
Tiistaina aloitimme päivän valmistamalla värjäysliemet erilaisista luonnonväriaineista. Jokainen aine jaettiin viiteen purkkiin, joista yhteen rautaa, yhteen alumiinia, yhteen tinaa ja yhteen kuparia. Jokaiseen purkkiin laitettiin villaa värjäytymään päivän ajaksi.
Tämän jälkeen ohjelmassa oli kehrääminen. Tätä olin itse odottanut eniten. Käsittelimme jokainen villaa sekä karstaamalla että kampaamalla. Tämän jälkeen saimme harjoitella värttinällä käsin kehräystä. Tämä osoittautui itselleni todella vaikeaksi. Kuitenkin samalla heräsi into opetella lisää. Varmasti tulen lähiaikoina kaivamaan vanhempieni vintillä olevan rukin ja katsomaan mitä sillä saisin aikaan. Tutkimme vielä erilaisia lankoja ja niiden kierteitä.
Iltapäivällä pääsimme kokeilemaan erilaisia tapoja värjätä kangasta. Olen itse aina rakastanut värjäämistä, aloitin harrastuksen teini-iässä batiikkivärjäämällä vanhoja ullakolta löytyneitä vaatteita. Valitettavasti elämä on tullut minun ja värjäämisen väliin, joten oli oikein inspiroivaa saada upottaa kädet värjäysliemeen. Kokeilimme erilaisia batiikkitapoja esimerkiksi vahaa ja puuhelmiä.
Keskiviikkona vuorossa oli kudotut kankaat. Ensin saimme kokeilla kutomista pöytäkangaspuilla, jonka jälkeen aloimme kutoa erilaisia sidoksia kudontakehyksillä. ja aioinkin seuraavaksi kutoa erilaisia merkkejä, joilla koristella vaatteita. Kudonta jatkui myös torstain puolella, jolloin saimme tehdä kudontakehyksillämme samettia. Sidokset olivat tuttuja, mutta en ollut kokeillut kudontakehyksiä aiemmin, vaikka itselläni on sellainen kotonakin. Innostuin tästä valtavasti.
Perjantaina aamupäivällä käsittelimme vielä ei-kudottuja materiaaleja, kuten nahkaa ja pitsiä. Iltapäivällä vuorossa oli kirjominen. Sitä ei valitettavasti ollut aikaa tehdä käytännössä. Kurssiin kuului myös tekstiilikokoelmaan tutustuminen, joten pääsin näkemään huikeita vanhoja tekstiileitä. Koko viikon ajan koostimme omaa näytekansiotamme.
Vaikka kurssilla käsiteltiin itselleni tuttuja aiheita, olen sisältöön tyytyväinen. Sain kaipaamaani kertausta ja inspiroiduin uusista asioista. Oli etuoikeus päästä oppimaan huippuarkeologilta. Gillian Vogelsang-Eastwoodista huokui intohimo tekstiilejä kohtaan. Hän kertoi meille paljon kiinnostavia tarinoita tekstiileistä. Uskon, että kurssi antoi minulle lisää työkaluja ja odotan jo innolla uuden lukuvuoden alkamista.
Leiden kaupunkina vei sydämeni täysin. Kurssipäivät olivat pitkiä ja valitettavasti valtaosa kaupoista ja museoista meni kiinni jo klo. 18, joten niiden anti jäi vähäiseksi. Iltaisin kiertelin kaupungilla ihailemassa arkkitehtuuria, vehreitä katuja ja tunnelmaa. Sääkin suosi, koko viikon paistoi aurinko ja loppuviikolla lämpö kohosi jopa hieman epäinhimilliseen 34 asteeseen.
Teksti ja kuvat: Margit Laakso
TRC Leiden (Textile Research Centre) on voittoa tavoittelematon tekstiilien ja pukeutumisen tutkimus- ja tietokeskus, joka on perustettu vuonna 1991. TRC tekee yhteistyötä Leidenin yliopiston kanssa ja tarjoaa aineistojaan tutkijoille ja opiskelijoille. Tekstiilejä tarkastellaan kulttuurisen, historiallisen ja yhteiskunnallisen tiedon lähteinä. TRC:n tekstiilikokoelma on laaja ja toiminnalle on keskeistä, että tekstiilejä voi nähdä, koskea ja käyttää opetuksen sekä tutkimuksen aineistona, ei vain säilyttää museokokoelmissa. TRC järjestetään myös näyttelyitä, kursseja ja työpajoja.
TRC Leidenin perustaja ja pitkäaikainen johtaja on tekstiiliarkeologi ja pukeutumisen historian tutkija Gillian Vogelsang-Eastwood. Tällä kurssilla meitä oli kuusi osallistujaa, Japanista, Amerikasta, Englannista ja Hollannista.
Jo TRC:n rakennus on vaikuttava ja historialtaan mielenkiintoinen. Kiersimme kurssin aluksi tutustumassa rakennukseen ja kävimme mm. huoneessa, jonka komerossa piiloteltiin juutalaislapsia toisen maailmansodan aikaan.
Ensimmäisen päivän aiheena oli materiaalit ja niiden tunnistaminen. Tutkimme erilaisia kuituja polttokokein, Shirlastain väriaineella ja mikroskoopeilla. Itselleni tämä oli koulutustaustani puolesta tuttua, mutta itselleni yhtenä kurssitavoitteena olikin juuri kerrata asioita. Aloitimme myös materiaalinäytekansion keräämisen.
Tiistaina aloitimme päivän valmistamalla värjäysliemet erilaisista luonnonväriaineista. Jokainen aine jaettiin viiteen purkkiin, joista yhteen rautaa, yhteen alumiinia, yhteen tinaa ja yhteen kuparia. Jokaiseen purkkiin laitettiin villaa värjäytymään päivän ajaksi.
Tämän jälkeen ohjelmassa oli kehrääminen. Tätä olin itse odottanut eniten. Käsittelimme jokainen villaa sekä karstaamalla että kampaamalla. Tämän jälkeen saimme harjoitella värttinällä käsin kehräystä. Tämä osoittautui itselleni todella vaikeaksi. Kuitenkin samalla heräsi into opetella lisää. Varmasti tulen lähiaikoina kaivamaan vanhempieni vintillä olevan rukin ja katsomaan mitä sillä saisin aikaan. Tutkimme vielä erilaisia lankoja ja niiden kierteitä.
Iltapäivällä pääsimme kokeilemaan erilaisia tapoja värjätä kangasta. Olen itse aina rakastanut värjäämistä, aloitin harrastuksen teini-iässä batiikkivärjäämällä vanhoja ullakolta löytyneitä vaatteita. Valitettavasti elämä on tullut minun ja värjäämisen väliin, joten oli oikein inspiroivaa saada upottaa kädet värjäysliemeen. Kokeilimme erilaisia batiikkitapoja esimerkiksi vahaa ja puuhelmiä.
Keskiviikkona vuorossa oli kudotut kankaat. Ensin saimme kokeilla kutomista pöytäkangaspuilla, jonka jälkeen aloimme kutoa erilaisia sidoksia kudontakehyksillä. ja aioinkin seuraavaksi kutoa erilaisia merkkejä, joilla koristella vaatteita. Kudonta jatkui myös torstain puolella, jolloin saimme tehdä kudontakehyksillämme samettia. Sidokset olivat tuttuja, mutta en ollut kokeillut kudontakehyksiä aiemmin, vaikka itselläni on sellainen kotonakin. Innostuin tästä valtavasti. 
Perjantaina aamupäivällä käsittelimme vielä ei-kudottuja materiaaleja, kuten nahkaa ja pitsiä. Iltapäivällä vuorossa oli kirjominen. Sitä ei valitettavasti ollut aikaa tehdä käytännössä. Kurssiin kuului myös tekstiilikokoelmaan tutustuminen, joten pääsin näkemään huikeita vanhoja tekstiileitä. Koko viikon ajan koostimme omaa näytekansiotamme.
Vaikka kurssilla käsiteltiin itselleni tuttuja aiheita, olen sisältöön tyytyväinen. Sain kaipaamaani kertausta ja inspiroiduin uusista asioista. Oli etuoikeus päästä oppimaan huippuarkeologilta. Gillian Vogelsang-Eastwoodista huokui intohimo tekstiilejä kohtaan. Hän kertoi meille paljon kiinnostavia tarinoita tekstiileistä. Uskon, että kurssi antoi minulle lisää työkaluja ja odotan jo innolla uuden lukuvuoden alkamista.
Leiden kaupunkina vei sydämeni täysin. Kurssipäivät olivat pitkiä ja valitettavasti valtaosa kaupoista ja museoista meni kiinni jo klo. 18, joten niiden anti jäi vähäiseksi. Iltaisin kiertelin kaupungilla ihailemassa arkkitehtuuria, vehreitä katuja ja tunnelmaa. Sääkin suosi, koko viikon paistoi aurinko ja loppuviikolla lämpö kohosi jopa hieman epäinhimilliseen 34 asteeseen.
Teksti ja kuvat: Margit Laakso
0 kommenttia