Vaikka väsymys jo hiukan painoi, niin illalla oli ensimmäisten tanssien opettelun vuoro. Latvian oma ”Lustigais Dances” ja Itävallan ”It's All Good” olivat varsin käyttökelpoisia tansseja, mutta Itävallan toinen koreografia ”Fledermausquadrille” saattaa kyllä tuottaa joillekin hiukan päänvaivaa.

Tanssitila ei ollut paras mahdollinen, sillä lattialla oli kokolattiamatto, pylväs keskellä ja sali niin pieni, että ryhmän täytyi opetella tanssit kahdessa erässä.

Järjestäjien värikoodi toimi hyvin ryhmän jakamisessa: kaulassa olevasta nauhasta tiesi kumpaa roolia tanssija oli ja nimilapussa olevan tarran mukaisesti porukka kutsuttiin lattialle. Hyvin selvittiin. 


Tiistai 19.5.2026

Tiistain aloitti Belgian ”Hooger Trio”, joka oli todella hauska kolmen parin tanssi. Seuraavana Viron ”Tuustepp”, musiikkina soi suomalaisille tuttu Kerenski, eivätkä askelikotkaan olleet hankalia. 

Brasilian ”Indio Do Brasil” ja ”Pixe'” olivat selvästi toiselta mantereelta.

Kahvipaussin jälkeen vuorossa oli Saksa. ”Jubilant Solstice” ja ”Kleiner Rumbastern” olivat selkeitä ja pedagogisesti hyvin rakennettuja tansseja.

Tiistain viimeisenä Luxemburgin ”L'amour Est Bleu” herätti nostalgisia tunteita.

Tiistai ja keskiviikko iltapäivinä oli ryhmä jaettu neljään osaan ja tarjolla oli kolme erilaista työpajaa: Biodanza, Line dances ja Latvian folk dances. Neljännellä ryhmällä oli vapaa-aikaa.



Keskiviikko 20.5.2026

Keskiviikkona olikin sitten meidän vuoromme aloittaa. Jännitystä oli ilmassa, mutta samalla ylpeyttä siitä , mitä olimme tuomassa kansainvälisten tanssien joukkoon.

Minun ja Gun Svenlinin koreografia ”Toivion sottiisi” sai paljon kehuja ja selkään taputtelevia kiittelijöitä riitti. Toinen tanssimme oli Ensio Koivulan koreografia ”Isäukon polkka”. Siinä oli karjalaista vauhtia, kisailua ja iloa. Oli hienoa nähdä, miten suomalainen tanssiperinne herätti kiinnostusta ja arvostusta.

Kroatian tanssit ”Tasanac, Zavrsanac” sekä ”Branle du Parlament” olivat meidän tansseihimme verrattuna hyvinkin rauhallisia. Tauon jälkeen Unkarin ”Spin the World” ja ”Palotas” erosivat mahtipontisuudellaan muista tansseista.

Tämän päivän viimeisenä piti olla Italian tanssin vuoro, mutta yksi ryhmän jäsenistä oli sairastunut. Siispä tilalle siirtyi Norjan ”Remember” twosteppohjainen round-tanssi.

Iltapäivän työpajojen jälkeen Jurmalan kulttuurikeskuksella esitettiin dokumenttielokuva Latvian laulu- ja tanssifestivaaleistavuodelta 2023.
 
Torstai 21.5.2026

Aamun avasi Sveitsin ”Branle à Six” ja ”Lefkaditikos”. Ensimmäinen oli perinteinen kahden trion tanssi Sveitsistä ja toinen piiri- tai ketjutanssi Kreikasta.

Hollannin tansseissa ”Casuta Noastra” ja ”Garabneri Bar” oli romanialaisia ja armenialaisia vaikutteita. 

Portugalin ”Olhos Molhados” ja ”Passe Quatre” olivat hyvin rytmikkäitä ja hauskoja tansseja.

Italian ”La Bachata – Dolce Concita” on luultavasti ensimmäinen bachata kansainvälisessä senioritanssissa.

Lounaan jälkeen meille oli järjestetty opastettu englanninkielinen kävelykierros Jurmalassa. Näin saimme tutustua Iämeren rannikon historialliseen lomakaupunkiin. Hiekkaranta on 32 km pitkä, yksi Pohjois-Euroopan pisimmistä. Opas kertoi Jurmalan symbolien olevan valkoinen hiekka, mäntymetsät ja raikas terveellinen meri-ilma. Saimme myös tietää, että Latvian kulttuuri-identiteetti perustuu perinteisiin, joita vaalitaan ja siirretään nuoremmille sukupolville.

Laulu ja tanssi ovat Latviassa ja Jurmalassa taidemuoto, mutta myös yhteiskunnan yhtenäisyyden ja identiteetin ilmaisu.



Perjantai 22.5.2026

Viimeinen päivä toi mukaanaan haikeutta. Jäjellä oli vielä tanssien kertausta. Arpomalla selvitettiin mitä tanssitaan.

Kertauksien jälkeen ISDC-lippu luovutettiin juhlavasti seuraavalle järjestäjälle. Kesällä 2029 ISDC-kongressi pidetään Hollannissa.

Kongressin parhaimpana antina oli tietenkin ne 24 uutta tanssia tuotavaksi Suomeen oman ryhmän käyttöön sekä koulutettavaksi muille ohjaajille.

Oli myös mukavaa tavata vanhoja tanssituttuja vuosien varrelta ja tutustua uusiin iloisesti hymyileviin tanssijoihin.

Valokuvauksien ja perinteiseksi muodostuneen järjestäjien ”lahjonnan” jälkeen meitä vielä viihdytti tyylikäs tenori? laulaen monta tuttua evergreeniä saaden kaikki laulamaan mukana ja railakkaasti tanssimaan. Niin, kuka mitenkin!!!

Kongressin aamiaisten, lounaiden ja illallisten tarjoilut olivat todella maittavia, mutta tämä perjantain gaalaillallinen elävän musiikin soidessa kyllä kruunasi kaiken.

Kiitos järjestäjille.


Lauantai 23.5

Aamupäivä kului hyvästellessä tutuiksi tulleita kollegoita.

Lentoamme odotellessa oli vielä hyvin aikaa istuskella hotellimme terassilla nauttien lounaasta ja matkamme kauneimmasta kesäpäivästä.

Paluu arkeen oli edessä. Sunnuntaina kahdelta yöllä kallistin vihdoin pääni omalle tyynylleni. Olin tyytyväinen. Matka täytti odotukseni.


Teksti ja kuvat: Arja Huovinen