Kurssi alkoi sunnuntai-iltana ”Breaking ice”-illallisella Ponta Delgadan satamassa sijaitsevassa Hotel Marina Atlãnticossa. Kaikki 11 kurssilaista ja paikallinen kurssikoordinaattori osallistuivat illalliselle. Kurssilla oli osallistujia seitsemästä maasta: peruskoulun opettajia Espanjasta, kestävästi tapahtumia järjestävä tapahtumakoordinaattori Slovakiasta, kaksi kroatialaista peruskoulun opettajaa, saksalainen peruskoulun opettaja, yliopiston lehtori Ranskan La Reunionin saarelta ja Puolasta Varsovan yliopiston opiskelijoiden tapahtumakoordinaattori. Juttu lähti luistamaan hyvin heti ensimmäisenä iltana ja saimme luotua luottavaisen hyvän oppimisympäristön.

Maanantaiaamuna aloitimme kurssin, jolla opettajana oli Roberto Medeiros. Hän on suorittanut lakiopinnot kotimaassaan Venezuelassa ja on sittemmin muuttanut työskentelemään Azoreille. Hänen työnsä on eri tavoin kytkeytynyt kestävän kehityksen projekteihin sekä Azoreiden saariryhmän saarilla että ympäri Eurooppaa. Hänellä on mm. oma aurinkopaneeliyritys, joka suunnittelee, myy ja asentaa aurinkopaneelijärjestelmiä koteihin, yrityksiin ja julkisiin rakennuksiin. Lisäksi hän on perustanut Azoreiden suurimmalle São Miguelin saarelle, sen pääkaupunkiin Ponta Delgadaan yhteiskäyttöpolkupyöräalustan, joka ohjaa asukkaita ja turisteja liikkumaan ilman autoa. Hän on myös perustanut ystävänsä kanssa merensuojeluyhdistyksen, jonka nimi ”Azores Ocean Foundation”. Hän toimii opettajana ja konsulttina ja on lisäksi arvostettu influensseri, joka työskentelee saarilla ruohonjuuritasolla kestävän kehityksen puolesta.

Saarilla aurinkopaneeleiden tuottamaa energiaa varastoidaan pienen jääkaapin kokoisiin akkuihin ja moni yritys ja kotitalous on jo omavarainen sähköntuotannossa. Lisäksi korkeuserojen vuoksi rinteiltä virtaavaa vettä valjastetaan energian tuotantoon. Kaikilla yhdeksällä saarella on omanlaisensa maaperä ja kasvillisuus ja sen takia niillä käytetään erilaisia energianlähteitä ja infrastruktuuri on sen takia suunniteltava niille niiden ominaispiirteiden mukaan. Sen takia myös erilaiset kestävän kehityksen hankkeet menestyvät eri saarilla.

Kurssi alkoi laajalla luennolla kestävän kehityksen aihealueista. Tähän kuului tietoa ongelmista ja niiden juurisyistä sekä kuvaus tämän hetken tilanteesta globaalissa ja eurooppalaisessa mittakaavassa. Sen jälkeen tarkensimme tämän hetken paikallisiin ongelmiin ja niiden ratkaisumahdollisuuksiin. Lopputöinä teimme ryhmätyöt, miten ratkaista kestävyysongelmia ideaalimaailmassa: 1. Kaupungin päättäjien, 2. Koulujen opetuksen, 3. Maa- ja metsätalousministeriön ja 4. Valtionhallinnon tasolla. Tulokset olivat maailmaasyleileviä, koska saimme vapaat kädet ja rajattoman budjetin. Loimme itse positiivisen tulevaisuuden, mikä on tärkeä vaihe uusien innovaatioiden tuomiseksi käytäntöön. Olimme kaikki jo tietoisia ongelmista ja siitä, että niitä on hankalaa ratkaista, joten hyvään keskittyminen on elintärkeää.

Oma työmme käsitteli kaupungin tason suunnitelmaa. Lähtökohtana oli kaupunkilaisten hyvinvointi ja sen ympärille kehkeytyi laaja kestävyyssuunnitelma. Suunnitelman tekeminen rajattoman budjetin kanssa oli innostavaa. On myös huomioitavaa, että suuri osa kestävyyttä lisäävistä toimista säästää yhteiskunnan varoja, koska kaikessa pyritään käytetyn materiaalin ja energian tehokkaaseen käyttöön. Oli kiinnostavaa keskustella eri puolilla Eurooppaa elävien ihmisten kanssa kestävyyden ongelmista, jotka koskettavat meitä kaikkia. Esim. turismi on Etelä-Euroopan suurimpia kestävyyshaasteita. Meille pohjoisessa se ei vielä konkretisoidu niin suuressa mittakaavassa, että kokisimme kärsivämme asiasta ja toivottavasti turismia ohjataan niin, että siihen asti ei päädytkään. Yhdessä keksimme innovatiivisia ratkaisuja erilaisiin ongelmiin, joita voi esittää eteenpäin kasvatuksessa ja yhteiskunnassa eri tasoisissa organisaatioissa.


Teimme myös kurssiin liittyen retken, jolla pääsimme tutustumaan São Miguelin saaren luontoon. Se oli hyvin suunniteltu ja opimme myös paljon saarelaisten historiasta ja arjesta paikallisilta oppailta sekä kurssin opettajalta.


Azoreiden saaret sijaitsevat kolmen mannerlaatan erkanemiskohdassa, joten siellä on paljon tuliperäistä toimintaa. Viimeisin tulivuorenpurkaus on ollut 1600-luvun puolivälin paikkeilla. Saarelaiset suhtautuvat rauhallisena väistämättömyytenä tietoon, että jonain päivänä tulevaisuudessa joku tulivuorista purkautuu ja siihen on myös varauduttu ennakkoon. Kuumia lähteitä oli paljon ja kävimmekin kokeilemassa kuumassa lähteessä kylpemistä Furnasissa, joka on alueen geotermisen aktiivisuuden keskus. Se sijaitsee laajassa, vanhassa, luhistuneessa tulivuoren kraaterissa. Saimme myös kuumassa maaperässä valmistettua paikallista ruokaa. Saarella on usein pieniä maanjäristyksiä, joita tuskin huomaa. Asukkaat kertoivat, että eivät reagoi niihin, ellei heille tule erillistä varoitusta suuremmasta maanjäristyksestä.


Saaria ympäröi Atlantin valtameri, joka tekee ilmaston hyvin kosteaksi. Sää vaihtelee nopeasti auringonpaisteesta sateeseen ja takaisin. Sankka sumu ympäröi saaret ajoittain ja silloin lentäminen on täysin pysähdyksissä. Saarten kasvillisuus on subtrooppista ja ainavihantaa lehti/havumetsää. Se on pitkälti muualta tuotua, kotoperäisiä kasvilajeja ei juuri ole. Siellä menestyvät hyvin Aasian merellisten saarten puut ja pensaat. Merivirrat tuovat saarten vesille runsaasti kalaa ja vaeltavia nisäkkäitä. Saarilla pelätään merivirtojen heikkenevän tai muuttavan suuntaa ilmastonmuutoksen vuoksi, jolloin lämpötila muuttuu ja merestä saatava ravinto saattaa vähetä tai lajistollisesti muuttua. Nyt on jo näkyvissä merkkejä ilmaston kylmenemisestä. Viime vuosina lämpötila, joka on ollut hyvin vakaa 10-25 lämpöastetta, on pudonnut talvella välillä jopa yhteen lämpöasteeseen. Maaperä on tuliperäisen maannoksen vuoksi viljavaa, joten lannoitteita tarvitaan kohtalaisen vähän, jos lainkaan.


Saarelaisten toimeentulo muodostuu nykypäivänä pääasiassa turismista. Maatalous on vahvasti toisella sijalla ja kalastuksen osuus on 17%. Lehmiä on karjasta suurin osuus, ne ovat pienikokoisia ja ketteriä. Laitumet ovat jyrkkärinteisiä ja maisemaltaan kieltämättä aivan upeita.
Rakennuskanta on pääasiassa vanhaa charmantisti siirtomaatyylistä. Kostea ilmanala rapistuttaa pinnat nopeasti, siksi niitä ei kannata joka vuosi korjausmaalata 😊.

Kurssin päätteeksi saimme kurssitodistukset. Meille jäi hyviä tuttavuuksia eri puolille Eurooppaa, joita toivottavasti voimme käyttää tulevaisuudessa niin työn kuin vapaa-ajankin merkeissä. Seuraamme jatkossa heidän työtään mm. kestävästi tuotettujen tapahtumien kehittämisessä. Huomasimme iloksemme, että viikossa englannin kielen taito ehtii vankistua hyvälle kommunikoinnin tasolle.


Erasmus+ -terveisin Tinto Aaltonen ja Anne Ketonen