Kadonnut nuori

Kadonnut nuori (kaikkitietävä kertoja) 

 

 

 

Hyytävä lokakuinen lauantai-ilta oli pimenemässä. Metsäkauris ryntäsi havumetsässä, se oli selkeästi säikähtänyt jotain. Eläimen jalanjäljissä itään päin hortoili hiukan yli 15-vuotias poika, jolla ei ollut se enempää käsitystä kellonajasta, kuin ilmansuunnastakaan. Tummiin hiuksiin oli takertunut oksia ja kengät olivat kastuneet hänen liu’uttuaan liukasta, lähes pystysuoraa, maapengertä pitkin suoraan vesilätäkköön. Mustat housut ja laivastonsininen collegehuppari olivat ruosteenpunaisessa, osittain kuivuneessa veressä, joka ei ollut pelkästään hänen omaansa. Viisi tuntia aikaisemmin Kaapo oli joutunut väkivaltaisen ja raivostuneen naisen varjostamaksi. Kaapo laahusti lahonneen puunrungon yli ja tunsi olonsa hyvin surulliseksi. Eräs hänen hyvä ystävänsä oli kuollut muutamia päiviä sitten, odottamattomasti. Edes hänen avioeron partaalla olevat vanhempansa eivät tienneet, missä hän oli. Poliisikaan ei tietäisi sen paremmin. Oli todella epätodennäköistä, että verenhukkaan heikenneen suomalaispojan ruumista koskaan löydettäisi kolmensadankilometrin päässä sieltä, missä hänet nähtiin viimeksi. Jostain syystä ajatus ei tuntunut niin pelottavalta kuin luulisi, ehkä osittain sen takia mitä aiemmin päivällä oli tapahtunut liittyen moottorisahaan.