Ensivaikutelma Paahde-kirjasta
Aloin lukemaan sillä asenteella kirjaa, että luen vain mitä tarvitsee ja asenteeni oli huono. Mutta kun olin lukenut kirjaa yhden kappaleen illalla halusin lukea enemmän ja kohta huomasin että kello on kohta jo keskiyö. 


Koen pientä empatiaa Stanleyta kohtaan, mutta mitä voi Sikavarasisoisälleen. Leiri on tosi ankara ja en itse haluaisi sinne. Onneksi tuollaisia leirejä on enää vähän maailmassa. Vaikka kirja on kirjoitettu 1990-luvulla kirja on silti mahtava.


Kun luin kirjaa odotin, että tapahtuu käänne mutta ei ole vielä tullut. Luulen, että käänteessä tapahtuu joku onnenpotku. Toivottavasti Stanley saa uudet ystäväsuhteet ja oppii kaivamaan kuoppia ennen kuin tulee kovin paahde.