Integrointipolitiikan ensisijaisena tavoitteena on tasavertaisten koulutusmahdollisuuksien ja turvallisen kasvuympäristön luominen maahanmuuttajalapsille ja -nuorille. Maahanmuuttajien opetusta säätelevät lait, opetusministeriön määräykset ja opetushallituksen ohjeet. Perusopetuslaki 21.8.1998, jossa määritellään oppivelvollisuus: Suomessa vakinaisesti asuvat lapset ovat oppivelvollisia. Valmistava opetus on tarkoitettu kaikille oppivelvollisuusikäisille ja kuusivuotiaille maahanmuuttajille (OPM:n päätös nro 104/97 ja OPH:n määräys 69/011/95, 13.3.1995). Ulkomailta alle kolme vuotta sitten muuttaneet oppilaat ovat oikeutettuja tukiopetukseen (OPM:n päätös nro 248/95, 9.2.1995 ja OPH:n tiedote nro 3/1998, 16.1.1998). Oppilaat ovat vapaaehtoisesti oikeutettuja osallistumaan oman äidinkielen opetukseen (OPM:n päätös nro 248/95, 9.2.1995).

Sisällöllisesti maahanmuuttajien opetus noudattaa peruskoulun opetussuunnitelman perusteita (1994), sekä jokaisen koulun omaa opetussuunnitelmaa. Maahanmuuttajaopetuksen tavoitteena tulee olla toimiva kaksikielisyys. Käytännössä tulee pyrkiä siihen, että oppilaat saisivat peruskoulun päättötodistuksen ja mahdollisuuden jatkokoulutukseen.

Alle kolme vuotta Suomessa olleelle maahanmuuttajaoppilaalle tulee laatia aina suunnitelma, joka voi olla osa kunnan sosiaalityöntekijän kanssa tehtyä henkilökohtaista kotouttamissuunnitelmaa. Opetuksen ja arvioinnin tueksi oppilaalle voidaan laatia HOJKS. Jotta kaikki oppilaat voisivat saavuttaa tavoitteet ikäkautensa ja edellytystensä mukaisesti opiskelemalla, he tarvitsevat joustavia mahdollisuuksia ajankäyttönsä, tukipalvelujen ja opinto-ohjelman säätelyyn. Neuvotteluissa oppilaan huoltajien kanssa käytetään tulkkia, mikäli huoltajien kielitaito ei ole riittävä.

Nykyisen peruskoululain mukaan kunta on velvollinen järjestämään alueellaan asuville oppivelvollisuusikäisille opetuksen. Peruskuntalain ( 628/1998) 5§:n 2 momentin mukaan kunta ja opetuksen järjestämisluvan saaneet voivat järjestää perusopetukseen ryhmämuotoista valmistavaa opetusta, joka on tarkoitettu opetusvelvollisuusikäisille maahanmuuttajille. Valmistavan opetuksen laajuus vastaa puolen vuoden oppimäärää. Perusopetusasetuksen mukaan valmistavaa opetusta annetaan 6-10 -vuotiaille vähintään 450 tuntia ja tätä vanhemmille 500 tuntia. Opetusryhmistä ja niiden sijoittelusta päättävät opetuksen järjestäjät. Valmistava opetus korvataan kunnille opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmän kautta jälkikäteen. Valmistavan opetuksen erityisinä tavoitteina on:

• turvata oppilaan oman äidinkielen taidon säilyminen ja jatkuva kehittyminen
• vahvistaa oppilaan omaa kulttuuri-identiteettiä
• suomen kielen taidon oppiminen oppilaan kielellisen kehityksen mukaisesti ja pitäen tavoitteena toimivaa kaksikielisyyttä
• tutustuttaa oppilaat suomalaiseen luontoon, kulttuuriin, elinolosuhteisiin ja yhteiskuntaan sekä koulutukseen
• kehittää valmiuksia kulttuurien väliseen vuorovaikutukseen, monikulttuurisuuteen ja kansainvälistymiseen
• tukea oppimista ja edistää valmiuksia oppilaiden siirtyä suomalaisen peruskoulun opetusryhmiin

Suomen kielen opetus ja oppiminen toisena kielenä eroaa tavoitteiltaan, sisällöltään ja menetelmiltään sekä äidinkielen että vieraiden kielten opetuksesta. Perusopetuksessa ulkomailta muuttaneiden oppilaiden tukiopetukseen annetaan valtionavustusta enintään yhdestä opetustunnista viikossa koulua kohden ja enintään 0,5 opetustunnista viikossa tukiopetukseen oikeutettua oppilasta kohden. Maahanmuuttajien tukiopetukseen ovat oikeutettuja ne oppilaat, joiden maahantulosta on kulunut enintään kolme vuotta. Tästä poiketen voidaan kuitenkin koulutulokkaille antaa tarvittaessa tukiopetusta kolmen vuoden ajan. Suomi toisena kielenä -opetus voidaan järjestää osana koulun opetusta ja/tai koulun tukiopetusresurssien tai maahanmuuttajien tukiopetukseen kohdistuvan valtionavustuksen avulla.

Opetushallitus julkaisee erilaisia oppi- ja oheismateriaaleja maahanmuuttajaopetuksen tukemiseksi. Maahanmuuttajalasten oppimis- ja koulunkäyntiedellytykset vaihtelevat hyvin paljon lapsen taustan ja koulunkäyntikokemusten mukaan. Jos suomi ei ole maahanmuuttajaoppilaan äidinkieli, on hänen opintojaan arvioitava suomi toisena kielenä -oppimäärän mukaisesti, vaikka hän ei olisi saanut opetusta ko. oppiaineessa. Suomen kielen opetusta hoidetaan tukiopetuksena niin, että sitä ei sisällytetä oppivelvollisuuteen.

Useimmat oppilaat tarvitsevat tukea yleisopetuksessa. Koulun mahdollisuus tuen antamiseen riippuu koulun oppilasmäärästä ja opettajaresursseista.

Kouluissa tulee kehittää tukioppilastoimintaa siten, että maahanmuuttajaoppilaat saavat omia tukioppilaita, tai samaa äidinkieltä puhuvia, aiemmin Suomeen tulleita oppilaita. Oppilailla on oikeus oman äidinkielensä opetukseen. Integrointipolitiikan tavoitteena on tukea maahanmuuttajalasten ja -nuorten sekä toisen polven maahanmuuttajien kulttuuri-identiteettiä ja kaksikielisyyttä.

Yleisopetuksessa tärkein kehittämiskohde on joustavan opinto-ohjelman 10-luokka. Luokka tarjoaisi vähän aikaa maassa olleille maahanmuuttajaoppilaille lisäaikaa peruskoulun päättötodistuksen suorittamiseen. Luokassa voisi suorittaa yhdeksättä luokkaa ja kahdeksannelta luokalta suorittamatta jääneitä oppiaineita joustavana ajanjaksona, enintään kaksi vuotta. Kymppiluokka olisi hyväksi tueksi maahanmuuttajanuorille. He voisivat vielä rauhassa parantaa suomen kielen taitoaan ennen siirtymistä varsinaisiin jatko-opintoihin.

Jokaisella peruskoulun oppilaalla on mahdollisuus osallistua evankelisluterilaiseen uskonnon opetukseen, vaikka hän ei kuuluisikaan evankelisluterilaiseen kirkkoon. Mikäli oppilas kuuluu johonkin muuhun uskontokuntaan, hänet voidaan vapauttaa koulun yleisestä uskonnon opetuksesta.

Maahanmuuttajaoppilaalle laaditaan henkilökohtainen oppimissuunnitelma, jossa hänen erityinen asemansa pyritään ottamaan huomioon.

Tavoitteena on saada koululaitokseen tarvittaessa tuntiopettajia oppilaiden oman äidinkielen (kotikielen, kulttuurin) opettajiksi, jotka opettavat oppilaiden omaa kieltä ja kulttuuria ja antavat tukiopetusta äidinkielellä, mikäli maahanmuuttajan oman kielen osaaja on saatavilla ja opetustoimen taloudelliset resurssit antavat tähän mahdollisuuden. Lisäksi sivutoimiseen tehtävään otettaessa huomioidaan opetettavan kielen tarpeellisuus oppilaiden määrän perusteella.