Arvioinnin tehtävät ja oppimista tukeva arviointikulttuuri Ulvilan kaupungin perusopetuksessa
Arvioinnin tehtävät ja oppimista tukeva arviointikulttuuri Ulvilan kaupungin perusopetuksessa
Arviointi on arvon antamista. Arvioinnilla oppiminen tulee näkyväksi. Arviointi on eri asia kuin arvosanan antaminen. Arvioinnin tuloksena muodostuu arvosana. Formatiivisen arvioinnin huomiot summataan arvosanaksi niin, että oppilas on koko ajan etukäteen tietoinen siitä, mitä arvioidaan. Arvioinnin "tuska" häviää, kun summataan pitkin vuotta tehty työ.
Arvioinnin tehtävät:
-oppimisprosessin arviointi ( formatiivinen arviointi) on kannustavaa ja ohjaavaa
- opitun arviointi (summatiivinen arviointi) tehdään nivelvaiheessa tai suoritetaan päättöarviointina. Sen tulee olla erottelevaa ja realistista.
Arviointi on aina kriteeriperusteista. OPSin oppiaineosiot on tehty Guskeyn & Baileyn taksonomian mukaisesti ja arviointikin perustuu niihin. Eli kun kunnat/koulut vuosiluokkaistavat, on oltava tarkkana, mitä verbiä tavoitteissa käytetään. Verbit perustuvat em. taksonomiaan.
Se, minkä oppimiskäsityksen mukaan opetetaan, tuottaa sen oppimiskäsityksen mukaista arviointia. Yhden oppimiskäsityksen mukainen opetus ei tuota monipuolista arviointia.
Kaiken arvioinnin pitää hyödyntää sekä arvioitavaa että arvioitsijaa. Muuten arviointia ei kannata tehdä. Arviointi on tärkeää opettajalle suunnittelua varten ja oppilaalle oppimista varten.
Taitoja opetellaan oppiaineen kautta ja arvioidaan niiden kautta.
Koulun on hyvä muodostaa oma hyvä arviointikulttuurinsa, sopia yhteiset pelisäännöt, jotka ovat kaikille selviä. Tosin oppilaiden tasavertaisuus paranee, jos kunnassa eri vuosiluokkien opettajat sopivat yhtenäisestä arviointikulttuurista. Toimintamallit ja rakenteet kirjataan, jotta niihin voidaan palata, niitä voidaan arvioida ja niiden pohjalta voidaan asettaa tavoitteita. Näin arviointikulttuurin A ja O = arvot + normit + toimintakulttuuri, jota yhteisössä jaetaan yhteistyössä.
Arvioinnin tehtävät:
-oppimisprosessin arviointi ( formatiivinen arviointi) on kannustavaa ja ohjaavaa
- opitun arviointi (summatiivinen arviointi) tehdään nivelvaiheessa tai suoritetaan päättöarviointina. Sen tulee olla erottelevaa ja realistista.
Arviointi on aina kriteeriperusteista. OPSin oppiaineosiot on tehty Guskeyn & Baileyn taksonomian mukaisesti ja arviointikin perustuu niihin. Eli kun kunnat/koulut vuosiluokkaistavat, on oltava tarkkana, mitä verbiä tavoitteissa käytetään. Verbit perustuvat em. taksonomiaan.
Se, minkä oppimiskäsityksen mukaan opetetaan, tuottaa sen oppimiskäsityksen mukaista arviointia. Yhden oppimiskäsityksen mukainen opetus ei tuota monipuolista arviointia.
Kaiken arvioinnin pitää hyödyntää sekä arvioitavaa että arvioitsijaa. Muuten arviointia ei kannata tehdä. Arviointi on tärkeää opettajalle suunnittelua varten ja oppilaalle oppimista varten.
Taitoja opetellaan oppiaineen kautta ja arvioidaan niiden kautta.
Koulun on hyvä muodostaa oma hyvä arviointikulttuurinsa, sopia yhteiset pelisäännöt, jotka ovat kaikille selviä. Tosin oppilaiden tasavertaisuus paranee, jos kunnassa eri vuosiluokkien opettajat sopivat yhtenäisestä arviointikulttuurista. Toimintamallit ja rakenteet kirjataan, jotta niihin voidaan palata, niitä voidaan arvioida ja niiden pohjalta voidaan asettaa tavoitteita. Näin arviointikulttuurin A ja O = arvot + normit + toimintakulttuuri, jota yhteisössä jaetaan yhteistyössä.