On outoa kuvitella, että 4 päivän kuluttua olemme jo takaisin Suomessa. Fiilikset ovat tällä hetkellä aika ristiriitaiset. Toisaalta on mukavaa päästä takaisin kotiin perheen ja ystävien luo tuttuun ympäristöön, mutta toisaalta en halua jättää puolalaista perhettäni ja koko tätä upeaa maata. Ikävöin jo valmiiksi perhettäni, johon kuuluu sisko,äiti ja isoveli. Perheestä on tullut minulle hyvin tärkeä ja tunnen kuuluvani perheeseen. Minulla on täällä myös isovanhemmat, jotka kohtelevat minua kuin omaa lastenlastaan. Olen saanut tutustua myös perheeni muuhun sukuun, osallistumalla puolalaisiin häihin, joka oli ainutlaatuinen kokemus. Ennen häihin menoa olin huolestunut, koska en tuntenut ketään, enkä tulisi ymmärtämään melkein mitään. Pelkoni oli kuitenkin aivan turha, koska ne olivat hauskimmat häät, joissa olen ikinä ollut.

Ennen Puolaan tuloani olin peloissani paljon puhutusta kulttuurishokista. Ajattelin, että en pysty sopeutumaan tänne ja haluan jo ensimmäisen viikon jälkeen kotiin, mutta toisin kävi. En kokenut minkäänlaista kulttuurishokkia, enkä niin suurta koti-ikävää kuin olisin uskonut. Olen sopeutunut tänne hyvin, ja tuntuu todella oudolta lähteä takaisin kotiin. Tiedän kuitenkin, että voin palata tänne perheeni luo milloin haluan.
Yksi syy, minkä takia olen selvinnyt näin hyvin ovat muut suomi-tytöt. Tunsimme toisemme ennen lähtöä, mutta en olisi uskonut, että meistä tulee näin hyvät ystävät. On outoa, että olemme tienneet toisemme monta vuotta, mutta meidän piti lähteä tänne asti ystävystyäksemme.

Niinkuin muut tytöt ovat jo kertoneet, olemme tehneet täällä ollessamme vaikka mitä ja reissanneet ympäri Puolaa. Marraskuun aikana olemme tutustuneet hiilikaivoksiin ja pari viikkoa sitten vietimme hauskan perjantai-illan mentor-opettajamme luona intialaista ruokaa kokaten. Paikalla oli myös muita opettajia ja host-siskomme. Itse vietin viime viikonlopun perheemme mökillä Wisłassa, jossa olivat myös isovanhempani. Mökki sijaitsi vuoristoisella alueella ja näkymät olivat upeat. Viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä pääsimme vielä tänä viikonloppuna koulun järjestämälle retkelle Prahaan. Matka vei yhteen suuntaan noin seitsämän tuntia, mutta matkustaminen oli sen arvoista. Praha on todella kaunis ja suuri kaupunki, ja erityisesti joulun aikaan upea kaikkine valoineen. Prahassa kiersimme tärkeimmät nähtävyydet sekä vierailimme joulumarkkinoilla.

Lähden Puolasta monta kokemusta rikkaampana, enkä todellakaan kadu lähtöäni tänne. On surullista lähteä, mutta tieto siitä, että pääsen takaisin lohduttaa. Viimeisinä päivinä aion viettää mahdollisimman paljon aikaa perheeni kanssa, kävellä kotikaupungissani sekä käydä ''viimeisellä aterialla'' suomi-tyttöjen kanssa. Ja kocham Polskę!

Terveisin Anna