COMENIUS-VIERAILU KREIKKAAN
Kreikkaan 14.11.2011
Su-ma-yönä pitäisi lähteä 01:15 Ville-open autolla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Lento Kreikkaan klo 7 ja jotain. Toivon mukaan auto pysyy kasassa. Takaisin tullessa ei ole enää niin väliä, mutta nyt on ehdottomasti ehdittävä omalle lennolle.
T: Ville N
ti 15.11
Kreikassa! Ensimmainen vuorokausi oli hyvin mielenkiintoinen. Matka alkoi kylla hyvin. Anu-ope tuli linja-autolla lentokentalle tasmalleen samaan aikaan, kuin me muutkin henkiloautolla. Tasta eteenpain matkan teko muuttui seikkailuksi.
Lentokoneessa oli jokin venttiilivika, jota korjattiin tunti Helsingissa. Ja meilla oli varattu tuo tunti lentokoneen vaihtoon Koopenhaminassa... Onneksi lentokentalla sattui olemaan oikea korjaushenkilo ja lentokapteeni meni lupauksensa mukaisesti ''poimunopeudella', joten ennatimme juuri ja juuri Ateenan koneeseen. Ateenaan laskeuduttaessa tuuli melkoisesti ja kone heittelehti paljon saaden heikoimmat meista vihertamaan. Taman jalkeen saimme kuulla, etta Anun matkatavarat olivat menneet Budapestiin... Lupasivat toimittaa hotellille niiden saavuttua.
Tarkoituksemme oli valttaa keskusta ajaessamme vuokra-autoa, mutta navigaattoripas ohjasi meidat keskustan lapi pahimpaan ruuhka-aikaan. Kreikkalaiset eivat kunnioita liikennesaantoja ja autoja on melkoisen paljon... Tasta selvittyamme hotellille saimme kuulla, etta meidat olikin siirretty jostain syysta toiseen hotelliin. Onneksi Anun matkatavarat loysivat tiensa tanne uuteen hotelliimme. Auton jatimme ensimmaisen hotellin lahella olevaan epamaaraiseen parkkihalliin. Avaimet he vaativat jattamaan sinne. Saa nahda onko meilla enaa vuokra-autoa... Tosin ensimmaisen hotellin emanta vakuutti, etta paikka on luotettava.
Levattyamme hotellilla hetken verran lahdimme tutustumaan paikalliseen ruokakulttuuriin. Paikkana oli taverna, jota paikallisetkin suosivat. Huolimatta ruokahuoneen tupakoitsijoista kokemus oli palkitseva. Kreikkalainen ruoka oli rasvaista, suolaista ja hyvaa. Lihaa oli lautasilla enemman, kuin muita tarveaineita. Kreikkalaiset lienevat karppauksen edeltakavijoita. :-)
Joka puolella on paljon libyalaisia ja pohjoisafrikkalaisia ihmisia. Heidan myotaan ymparisto on hotellin respan mukaan muuttunut turvattomammaksi. Jokin aika sitten pystyi autonkin kuulemma jattaa hotellin eteen yon yli lukitsematta sita. Tyolaisia on hotellissa paljon. Tieda sitten heidan palkkatasostaan. Euroopan taloudellinen tilanne on respan mukaan Kreikkalaisille arka paikka. Onhan heita syytelty jo monta vuotta Euroopan huonosta taloustilanteesta. Heille on tavallaan helpottavaa, etta muidenkin maiden heikot tilanteet alkavat paljastua. Eli he eivat olekaan ainoita syyllisia.
Nyt on tiistaiaamu ja aamupalan jalkeen menemme keskutaan metrolla ja tutustumme paikan historiallisiin nahtavyyksiin.
T: Ville ja Anu
Matkallla metroasemalle oli suuri maara mellakkapoliiseja. Yhdessa kadunkulmassa oli myos suuri joukko nuoria tummaihoisia miehia moottoripyorakyparat kasissaan. Ilmeisesti suojaavat identiteettia mahdollisen mellakoinnin aikana. kiersimme kyseisen porukan kaukaa.
Metro oli hammastyttavan uudenaikainen. Asemalta lahdimme kiipeamaan Akropolis-kukkulalle, joka oli upea ja kaiken kiipeamisen arvoinen paikka. Varsinkin huipulla sijaitseva Parthenon oli vaikuttava, vaikka olikin osittain rakennuskoneiden ymparoima. "Oppainamme" toimi parhaimmillaan 4-5 kulkukoiran lauma, josta yksi seurasi meita koko matkan ajan vaikkemme edes ruokkineet sita (Joku ilmeisesti rapsutti sita alussa.). Paluumatkalle soimme hyvan aterian paikallisessa hampurilaispaikassa.
Nyt olemme takaisin Aristoteles-hotellillamme, jonne on tarkoitus palata ensi perjantaina (tosin myohaan) saadaksemme muutaman tunnin younet ennen lentokentalle lahtoa.
Jo nyt tuntuu silta, etta Kreikkaa ja erityisesti kreikkalaisia tulee ikava. Kukaan ei ole puhunut pahaa meista suomalaisista tai suomesta. Ovat ainoastaan harmissaan oman maansa talouden tilasta ja siita kuinka se vaikuttaa muidenkin elamaan.
Eli nyt lahdetaan kohti Volosta. Olettaen, etta autolle on edelleen siella mihin jatimme sen...
T: Ville
Ke 16.11
Alkumatka Volokseen oli tiistaina melko tapahtumakoyha, vaikka kerran ajoimmekin harhaan. Onneksi Anun navigaattori laski meille nopeasti uuden reitin, jotta paasimme takaisin oikealle tielle. (Pienemmat tiet ovat kapeita ja kun kummallekin puolelle on parkkeerattu autoja ei valiin jaa kuin juuri ja juuri auton mentava vayla. Ei ihme,etta melkein jokaisen auton taustapeilit on kaannetty sisaan. Selvittyamme kaupungista avautui kaunis maaseutu vuorineen eteemme. metsia ei juuri ole. Maa on paaosin hyvin karua. Joidenkin vuorten paalla nakyi lunta, mutta se lienee satanut taman vuoden puolella. Lahes koko matka oli hyvaa moottoritieta.
Ongelmat alkoivat saapuessamme Volokseen. Paikkakunta on yllattavan iso ja Anun navigaattori ei loytanytkaan bussiasemaa, joka oli tapaamispaikkamme. Lisaksi lahes kaikki tiet olivat yksisuuntaisia... Puoli tuntia hortoiltuamme paikka onneksi lopulta loytyi. Oppilaat lahtivat isantaperheisiinsa ja meidat opettajat ohjattiin hotellillemme. Paivan viimeinen ongelma oli loytaa parkkipaikka. (Seuraavana aamuna auton ikkunasta loytyi parkkisakko...) Illalla juhlimme Anun kanssa onnellista saapumistamme Volokseen. Loysimme paikallisten suosiman merenrantaravintolan, jossa soimme elamammme parhaan kalaruoka-aterian.
To 17.11
Keskiviikkona opettajat palaveerasivat aluksi Comenius-projektin tiimoilta. Taman jalkeen kiersimme koulua ja ihmettelimme koulun antamaa musiikinopetusta: Oppilaat saavat viikossa 10 tuntia musiikinopetusta, josta 4 tuntia on yksityisopetusta. Taman lisaksi oppilaat opiskelevat saman tuntimaaran, kuin muissakin kouluissa muita aineita. Eli heilla on normaalinn kouluun verrattuna 10 ylimaaraista viikkotuntia. Ainoatsaan liikunnassa on vahennyksia. Kouluun ei ole helppo paasta ja periaatteessa kolmesta kaytoshairiovaroituksesta joutuu vaihtamaan koulua. Lisaksi oppilaat kertoivat seuraavaa Kreikan yleisesta koulutilanteesta: Oppilaiden mielesta koulun opetustaso ei ole riittava (Minka huomasimme kylla itsekin seurattuamme oppitunteja. Oppilaat myos pyysivat Villea pitamaan heidan seuraavan matematiikan oppituntinsa, johon Ville ei valitettavasti voinut suostua. :-)). Taman vuoksi oppilaat ottavat 3-5 tuntia yksityisopetusta jokaisen koulupaivan jalkeen jos vanhemmilla on varaa maksaa siita. Kyseisten tuntien aikana oppilaat kayvat lapi samantasoista materiaalia, kuin Suomessa kaydaan lapi yliopistossa. Tama johtuu siita, etta lukion paattokokeet ovat samalla myos yliopistojen paasykokeita. Ilmeisesti oppilaat priorisoivat tekemisiaan siten, etta saattavat jattaa normaalit kotilaksyt tekematta.
Kreikkalainen kouluruokailu on hyvin mielenkiintoinen kokemus. Allistyttava melu ja ruoka syodaan styroksiastioista kertakayttovalineilla. Juotavaa ei ollut tarjolla ja kaikki ruokailuvalineet heitetaan roskiin. Anua ihmetytti myos poytien korkeus. Vain paa nakyi reunan ylapuolella. ;-) Ruokailun jalkeen palasimme kavellen hotellille iahillen kaduilla kasvavia appelsiinipuita. Levattyamme hetken lahdimme takaisin koululle oppilaiden vanhemmille tarkoitettuun Comenius-juhlaan.
Keskiviikkoillan juhla koostui lukuisista kreikankielisista Comeniusaiheisista puheista ja lähinnä oppilaiden musiikkiesityksistä huipentuen kansantanssiesitykseen. Lopussa puolet yleisostakin oli tanssimassa. Myös suomalaiset opiskelijamme laittoivat jalalla koreaksi.
Juhlan jälkeen jatkoimme opettajien viralliselle illalliselle paikalliseen tsipuradiko-ravintolaan. Tarjolla oli erilaisia merenelävistä valmistettuja ruokia (simpukoita, kalmaria, erilaisia kalaja, ...) ja elävää musiikkia. Pöytäkeskusteluissa selvisi, että Kreikan tilanne on siinä mielessä tasaantunut, että opettajat saavat taas palkkaa, mutta sitä on alennettu useaan otteeseen. Viimeksi 300 eurolla ja tällä hetkellä opettajan palkka liikkuu 1100-1300 välillä. Ylitöistä ei makseta erillistä korvausta. Mahdolliset kopiot opettajat kuulemma joutuvat maksamaan itse. Nykyinen tilanne on kannustanut veronkiertoon: Oppilaat kuulemma tuovat nykysiin opettajilleen vanhemmilta palkanlisää. Oppikirjojakin alkaa ilmestymään pikku hiljaa, mutta esimerkiksi matematiikan tunnilla niitä ei vielä ollut.
Keskiviikkoillan huipensi portugalilaisten saapuminen vihdoinkin Volokseen. He olivat menettäneet jatkolentonsa ti-aamuna Madridissa: He olivat kyllä saapuneet lähtöportille jotakuinkin ajoissa, mutta heitä ei enää laskettu koneeseen. He epäilivät syyksi koneen ylibuukkausta.
Juuri ennen tuloamme koulussa oli ollut ensin opettajat ja sitten oppilaat lakossa nykyisen tilanteen takia. Kreikan epävarman tilanteen takia mekin päätimme pelata varman päälle ja esimerkiksi vuokrasimme auton koko matkan ajaksi. Lisäksi kuulimme jälkikäteen, että julkisten hinnat ovat niin korkeita, että vuokra-auton käyttö on itse asiassa halvempaa, kuin julkiset.
Torstaiaamu alkoi koululla noin klo 9. Päivää juhlitaan sotilasjuntan kaatumisen muistopäivänä (Kyseisenä päivänä, 17.11., Ateenan teknillisen korkeakoulun opiskelijat nousivat vastustamaan sotilasjunttaa. Opiskelijoiden mielenosoitus kukistettiin verisesti.), jonka takia juhlasali oli ääriään myöten täynnä ja kahden tunnin aikana pidettiin useita lyhyitä puheita, lausuttiin runoja ja esitettiin lukuisia kuoroesityksiä.
Juhlan jälkeen alkoi Comenius-töiden esittely. Kaikki hyvin aina siihen asti, kunnes Suomalaiset olivat esittäneet oman pp-esityksensä. Tämän jälkeen esitykset pitenivät pitenemistään. Koordinaattorikoulu ei ollut koordinoinut tarpeeksi esitysten tekoa ja siksi kaikki muut maat olivat tehneet oman päänsä mukaan. Ainoastaan Puola oli pysynyt Suomen tavoin sovituissa aiheissa. Esimerkiksi saksa esitti jo seuraavankin työn, joka olisi kuulunut esittää vasta Portugalissa. Lopulta Kreikan piti viheltää peli poikki ja jättää oma työnsä (joka olisi myös kuulemma ollut hyvin pitkä = 12 videoesitystä...) lähes kokonaan esittämättä. Lopulta yli 3 tunnin esitysten jälkeen (jatkossa koordinaattorin on esitettävä rajat esitysten pitoajoille ) pääsimme syömään ja siitä opettajat menivät autoilla hotellille lepäämään. Illalla opettajien on vielä tarkoitus tavata jälleen kerran syömisen ja kreikkalaisen musiikin merkeissä klo 20:30. Joka on kuulemma melko aikainen aika kreikkalaiselle ruokailulle. Esimerkiksi eräs kreikkalainen liiikunnan opettaja kehui aloittaneensa illallisen ja illanvieton klo 23, lopettaneensa aamulla klo 7 ja ajaneensa 60 km Volokseen klo kahdeksaksi pitämään oppitunteja sekä aloittaneensa uudelleen samana iltana. Energiajuomaksi on kuulemma riittänyt oppilaat... Kreikassa on kuulemma samat alkoholirajat kuin Suomessa autolla ajamisessa, mutta täällä ei kuulemma olla niin tarkkoja asian tiimoilta.
La 19.11.2011
Lentokone Ateena Frankfurt. Klo 7:23.
Vihdoinkin kotimatkalla. Reissu on tehnyt tehtävänsä. ”Lapsukaisemme” nukkuvat kuin pienet enkelit takapenkeillä.
Viimeisenä päivänä Voloksessa kävimme Pelios-vuoren rinteellä sijaitsevassa Makrynitsa-turistirysäkylässä (Paikan kaupoissa myytiin vain ja ainoastaan turistirihkamaa.). Sijainti oli kyllä loistava ja näköalat mahtavat. Kylää kutsutaankin Pelioksen helmeksi eikä suotta. Voi vain kuvitella kuinka mahtava paikka se on kesäaikaan auringon paistaessa ja meren siintäessä horisontissa.
Kylävierailun alussa opettajat kerääntyivät palaveeraamaan Comenius-projektista ja luomaan tulevalle suuntaviivoja. Sovittiin esimerkiksi, että jatkossa tutkimustulosten esityksille on maksimiaika 15 min. Lisäksi tulevien vierailuiden aiheet ja osa aikatauluista lyötiin lukkoon. Ti 28.2.-la 3.3.2012 on vuorossa liikkuvuus Portugaliin. Aiheina Portugalissa ovat School roles, tammikuun loppuun mennessä on koulun merkittävät juhlapäivät ja extracurriculum activities (= meidän soveltavat kurssimme). Jatkossa tutkimusten tulokset pyritään laittamaan myös koulujen kotisivuille. Italia esitti, että liikkuvuus Italiaan aikaistettaisiin ensi keväälle. Vaihtoehtoiset viikot olisivat ti 24.-la 28.4.2012 tai ti 1.-la 5.5.2012. Ko. viikko tarkentuu myöhemmin. Samalla kun opet kokoustivat, oppilaat kiersivät ihailemassa kylää.
Kylävierailun loppupuolella kaytiin paikallisessa museossa ja sitten palattiin lina-autoilla alemmas syömään lounasta. Lounaan jalkeen opettajat palasivat koululle odottamaan vierailutodistuksia ja oppilaat palasivat vielä hetkeksi isäntäperheisiinsä. Lopulta kokoonnuimme 17:30 hotellilla, pakkasimme auton, hyvästelimme uudet ystävämme ja aloitimme ajomatkan kohti Ateenaa. Palasimme taas samaan hotelliin, kuin alkumatkallakin ja 3 tunnin yöunien jälkeen suuntasimme lentokentälle.
Hieno reissu vaikka myös erittäin rankka. Taakse jäi upeita ihmisiä, joista osan onneksi tulemme tapaamaan vielä uudestaankin. Ja kohta pääsemme kaikki lepäämään kunnolla...
T: Ville ja Anu
T: Ville N
ti 15.11
Kreikassa! Ensimmainen vuorokausi oli hyvin mielenkiintoinen. Matka alkoi kylla hyvin. Anu-ope tuli linja-autolla lentokentalle tasmalleen samaan aikaan, kuin me muutkin henkiloautolla. Tasta eteenpain matkan teko muuttui seikkailuksi.
Lentokoneessa oli jokin venttiilivika, jota korjattiin tunti Helsingissa. Ja meilla oli varattu tuo tunti lentokoneen vaihtoon Koopenhaminassa... Onneksi lentokentalla sattui olemaan oikea korjaushenkilo ja lentokapteeni meni lupauksensa mukaisesti ''poimunopeudella', joten ennatimme juuri ja juuri Ateenan koneeseen. Ateenaan laskeuduttaessa tuuli melkoisesti ja kone heittelehti paljon saaden heikoimmat meista vihertamaan. Taman jalkeen saimme kuulla, etta Anun matkatavarat olivat menneet Budapestiin... Lupasivat toimittaa hotellille niiden saavuttua.
Tarkoituksemme oli valttaa keskusta ajaessamme vuokra-autoa, mutta navigaattoripas ohjasi meidat keskustan lapi pahimpaan ruuhka-aikaan. Kreikkalaiset eivat kunnioita liikennesaantoja ja autoja on melkoisen paljon... Tasta selvittyamme hotellille saimme kuulla, etta meidat olikin siirretty jostain syysta toiseen hotelliin. Onneksi Anun matkatavarat loysivat tiensa tanne uuteen hotelliimme. Auton jatimme ensimmaisen hotellin lahella olevaan epamaaraiseen parkkihalliin. Avaimet he vaativat jattamaan sinne. Saa nahda onko meilla enaa vuokra-autoa... Tosin ensimmaisen hotellin emanta vakuutti, etta paikka on luotettava.
Levattyamme hotellilla hetken verran lahdimme tutustumaan paikalliseen ruokakulttuuriin. Paikkana oli taverna, jota paikallisetkin suosivat. Huolimatta ruokahuoneen tupakoitsijoista kokemus oli palkitseva. Kreikkalainen ruoka oli rasvaista, suolaista ja hyvaa. Lihaa oli lautasilla enemman, kuin muita tarveaineita. Kreikkalaiset lienevat karppauksen edeltakavijoita. :-)
Joka puolella on paljon libyalaisia ja pohjoisafrikkalaisia ihmisia. Heidan myotaan ymparisto on hotellin respan mukaan muuttunut turvattomammaksi. Jokin aika sitten pystyi autonkin kuulemma jattaa hotellin eteen yon yli lukitsematta sita. Tyolaisia on hotellissa paljon. Tieda sitten heidan palkkatasostaan. Euroopan taloudellinen tilanne on respan mukaan Kreikkalaisille arka paikka. Onhan heita syytelty jo monta vuotta Euroopan huonosta taloustilanteesta. Heille on tavallaan helpottavaa, etta muidenkin maiden heikot tilanteet alkavat paljastua. Eli he eivat olekaan ainoita syyllisia.
Nyt on tiistaiaamu ja aamupalan jalkeen menemme keskutaan metrolla ja tutustumme paikan historiallisiin nahtavyyksiin.
T: Ville ja Anu
Matkallla metroasemalle oli suuri maara mellakkapoliiseja. Yhdessa kadunkulmassa oli myos suuri joukko nuoria tummaihoisia miehia moottoripyorakyparat kasissaan. Ilmeisesti suojaavat identiteettia mahdollisen mellakoinnin aikana. kiersimme kyseisen porukan kaukaa.
Metro oli hammastyttavan uudenaikainen. Asemalta lahdimme kiipeamaan Akropolis-kukkulalle, joka oli upea ja kaiken kiipeamisen arvoinen paikka. Varsinkin huipulla sijaitseva Parthenon oli vaikuttava, vaikka olikin osittain rakennuskoneiden ymparoima. "Oppainamme" toimi parhaimmillaan 4-5 kulkukoiran lauma, josta yksi seurasi meita koko matkan ajan vaikkemme edes ruokkineet sita (Joku ilmeisesti rapsutti sita alussa.). Paluumatkalle soimme hyvan aterian paikallisessa hampurilaispaikassa.
Nyt olemme takaisin Aristoteles-hotellillamme, jonne on tarkoitus palata ensi perjantaina (tosin myohaan) saadaksemme muutaman tunnin younet ennen lentokentalle lahtoa.
Jo nyt tuntuu silta, etta Kreikkaa ja erityisesti kreikkalaisia tulee ikava. Kukaan ei ole puhunut pahaa meista suomalaisista tai suomesta. Ovat ainoastaan harmissaan oman maansa talouden tilasta ja siita kuinka se vaikuttaa muidenkin elamaan.
Eli nyt lahdetaan kohti Volosta. Olettaen, etta autolle on edelleen siella mihin jatimme sen...
T: Ville
Ke 16.11
Alkumatka Volokseen oli tiistaina melko tapahtumakoyha, vaikka kerran ajoimmekin harhaan. Onneksi Anun navigaattori laski meille nopeasti uuden reitin, jotta paasimme takaisin oikealle tielle. (Pienemmat tiet ovat kapeita ja kun kummallekin puolelle on parkkeerattu autoja ei valiin jaa kuin juuri ja juuri auton mentava vayla. Ei ihme,etta melkein jokaisen auton taustapeilit on kaannetty sisaan. Selvittyamme kaupungista avautui kaunis maaseutu vuorineen eteemme. metsia ei juuri ole. Maa on paaosin hyvin karua. Joidenkin vuorten paalla nakyi lunta, mutta se lienee satanut taman vuoden puolella. Lahes koko matka oli hyvaa moottoritieta.
Ongelmat alkoivat saapuessamme Volokseen. Paikkakunta on yllattavan iso ja Anun navigaattori ei loytanytkaan bussiasemaa, joka oli tapaamispaikkamme. Lisaksi lahes kaikki tiet olivat yksisuuntaisia... Puoli tuntia hortoiltuamme paikka onneksi lopulta loytyi. Oppilaat lahtivat isantaperheisiinsa ja meidat opettajat ohjattiin hotellillemme. Paivan viimeinen ongelma oli loytaa parkkipaikka. (Seuraavana aamuna auton ikkunasta loytyi parkkisakko...) Illalla juhlimme Anun kanssa onnellista saapumistamme Volokseen. Loysimme paikallisten suosiman merenrantaravintolan, jossa soimme elamammme parhaan kalaruoka-aterian.
To 17.11
Keskiviikkona opettajat palaveerasivat aluksi Comenius-projektin tiimoilta. Taman jalkeen kiersimme koulua ja ihmettelimme koulun antamaa musiikinopetusta: Oppilaat saavat viikossa 10 tuntia musiikinopetusta, josta 4 tuntia on yksityisopetusta. Taman lisaksi oppilaat opiskelevat saman tuntimaaran, kuin muissakin kouluissa muita aineita. Eli heilla on normaalinn kouluun verrattuna 10 ylimaaraista viikkotuntia. Ainoatsaan liikunnassa on vahennyksia. Kouluun ei ole helppo paasta ja periaatteessa kolmesta kaytoshairiovaroituksesta joutuu vaihtamaan koulua. Lisaksi oppilaat kertoivat seuraavaa Kreikan yleisesta koulutilanteesta: Oppilaiden mielesta koulun opetustaso ei ole riittava (Minka huomasimme kylla itsekin seurattuamme oppitunteja. Oppilaat myos pyysivat Villea pitamaan heidan seuraavan matematiikan oppituntinsa, johon Ville ei valitettavasti voinut suostua. :-)). Taman vuoksi oppilaat ottavat 3-5 tuntia yksityisopetusta jokaisen koulupaivan jalkeen jos vanhemmilla on varaa maksaa siita. Kyseisten tuntien aikana oppilaat kayvat lapi samantasoista materiaalia, kuin Suomessa kaydaan lapi yliopistossa. Tama johtuu siita, etta lukion paattokokeet ovat samalla myos yliopistojen paasykokeita. Ilmeisesti oppilaat priorisoivat tekemisiaan siten, etta saattavat jattaa normaalit kotilaksyt tekematta.
Kreikkalainen kouluruokailu on hyvin mielenkiintoinen kokemus. Allistyttava melu ja ruoka syodaan styroksiastioista kertakayttovalineilla. Juotavaa ei ollut tarjolla ja kaikki ruokailuvalineet heitetaan roskiin. Anua ihmetytti myos poytien korkeus. Vain paa nakyi reunan ylapuolella. ;-) Ruokailun jalkeen palasimme kavellen hotellille iahillen kaduilla kasvavia appelsiinipuita. Levattyamme hetken lahdimme takaisin koululle oppilaiden vanhemmille tarkoitettuun Comenius-juhlaan.
Keskiviikkoillan juhla koostui lukuisista kreikankielisista Comeniusaiheisista puheista ja lähinnä oppilaiden musiikkiesityksistä huipentuen kansantanssiesitykseen. Lopussa puolet yleisostakin oli tanssimassa. Myös suomalaiset opiskelijamme laittoivat jalalla koreaksi.
Juhlan jälkeen jatkoimme opettajien viralliselle illalliselle paikalliseen tsipuradiko-ravintolaan. Tarjolla oli erilaisia merenelävistä valmistettuja ruokia (simpukoita, kalmaria, erilaisia kalaja, ...) ja elävää musiikkia. Pöytäkeskusteluissa selvisi, että Kreikan tilanne on siinä mielessä tasaantunut, että opettajat saavat taas palkkaa, mutta sitä on alennettu useaan otteeseen. Viimeksi 300 eurolla ja tällä hetkellä opettajan palkka liikkuu 1100-1300 välillä. Ylitöistä ei makseta erillistä korvausta. Mahdolliset kopiot opettajat kuulemma joutuvat maksamaan itse. Nykyinen tilanne on kannustanut veronkiertoon: Oppilaat kuulemma tuovat nykysiin opettajilleen vanhemmilta palkanlisää. Oppikirjojakin alkaa ilmestymään pikku hiljaa, mutta esimerkiksi matematiikan tunnilla niitä ei vielä ollut.
Keskiviikkoillan huipensi portugalilaisten saapuminen vihdoinkin Volokseen. He olivat menettäneet jatkolentonsa ti-aamuna Madridissa: He olivat kyllä saapuneet lähtöportille jotakuinkin ajoissa, mutta heitä ei enää laskettu koneeseen. He epäilivät syyksi koneen ylibuukkausta.
Juuri ennen tuloamme koulussa oli ollut ensin opettajat ja sitten oppilaat lakossa nykyisen tilanteen takia. Kreikan epävarman tilanteen takia mekin päätimme pelata varman päälle ja esimerkiksi vuokrasimme auton koko matkan ajaksi. Lisäksi kuulimme jälkikäteen, että julkisten hinnat ovat niin korkeita, että vuokra-auton käyttö on itse asiassa halvempaa, kuin julkiset.
Torstaiaamu alkoi koululla noin klo 9. Päivää juhlitaan sotilasjuntan kaatumisen muistopäivänä (Kyseisenä päivänä, 17.11., Ateenan teknillisen korkeakoulun opiskelijat nousivat vastustamaan sotilasjunttaa. Opiskelijoiden mielenosoitus kukistettiin verisesti.), jonka takia juhlasali oli ääriään myöten täynnä ja kahden tunnin aikana pidettiin useita lyhyitä puheita, lausuttiin runoja ja esitettiin lukuisia kuoroesityksiä.
Juhlan jälkeen alkoi Comenius-töiden esittely. Kaikki hyvin aina siihen asti, kunnes Suomalaiset olivat esittäneet oman pp-esityksensä. Tämän jälkeen esitykset pitenivät pitenemistään. Koordinaattorikoulu ei ollut koordinoinut tarpeeksi esitysten tekoa ja siksi kaikki muut maat olivat tehneet oman päänsä mukaan. Ainoastaan Puola oli pysynyt Suomen tavoin sovituissa aiheissa. Esimerkiksi saksa esitti jo seuraavankin työn, joka olisi kuulunut esittää vasta Portugalissa. Lopulta Kreikan piti viheltää peli poikki ja jättää oma työnsä (joka olisi myös kuulemma ollut hyvin pitkä = 12 videoesitystä...) lähes kokonaan esittämättä. Lopulta yli 3 tunnin esitysten jälkeen (jatkossa koordinaattorin on esitettävä rajat esitysten pitoajoille ) pääsimme syömään ja siitä opettajat menivät autoilla hotellille lepäämään. Illalla opettajien on vielä tarkoitus tavata jälleen kerran syömisen ja kreikkalaisen musiikin merkeissä klo 20:30. Joka on kuulemma melko aikainen aika kreikkalaiselle ruokailulle. Esimerkiksi eräs kreikkalainen liiikunnan opettaja kehui aloittaneensa illallisen ja illanvieton klo 23, lopettaneensa aamulla klo 7 ja ajaneensa 60 km Volokseen klo kahdeksaksi pitämään oppitunteja sekä aloittaneensa uudelleen samana iltana. Energiajuomaksi on kuulemma riittänyt oppilaat... Kreikassa on kuulemma samat alkoholirajat kuin Suomessa autolla ajamisessa, mutta täällä ei kuulemma olla niin tarkkoja asian tiimoilta.
La 19.11.2011
Lentokone Ateena Frankfurt. Klo 7:23.
Vihdoinkin kotimatkalla. Reissu on tehnyt tehtävänsä. ”Lapsukaisemme” nukkuvat kuin pienet enkelit takapenkeillä.
Viimeisenä päivänä Voloksessa kävimme Pelios-vuoren rinteellä sijaitsevassa Makrynitsa-turistirysäkylässä (Paikan kaupoissa myytiin vain ja ainoastaan turistirihkamaa.). Sijainti oli kyllä loistava ja näköalat mahtavat. Kylää kutsutaankin Pelioksen helmeksi eikä suotta. Voi vain kuvitella kuinka mahtava paikka se on kesäaikaan auringon paistaessa ja meren siintäessä horisontissa.
Kylävierailun alussa opettajat kerääntyivät palaveeraamaan Comenius-projektista ja luomaan tulevalle suuntaviivoja. Sovittiin esimerkiksi, että jatkossa tutkimustulosten esityksille on maksimiaika 15 min. Lisäksi tulevien vierailuiden aiheet ja osa aikatauluista lyötiin lukkoon. Ti 28.2.-la 3.3.2012 on vuorossa liikkuvuus Portugaliin. Aiheina Portugalissa ovat School roles, tammikuun loppuun mennessä on koulun merkittävät juhlapäivät ja extracurriculum activities (= meidän soveltavat kurssimme). Jatkossa tutkimusten tulokset pyritään laittamaan myös koulujen kotisivuille. Italia esitti, että liikkuvuus Italiaan aikaistettaisiin ensi keväälle. Vaihtoehtoiset viikot olisivat ti 24.-la 28.4.2012 tai ti 1.-la 5.5.2012. Ko. viikko tarkentuu myöhemmin. Samalla kun opet kokoustivat, oppilaat kiersivät ihailemassa kylää.
Kylävierailun loppupuolella kaytiin paikallisessa museossa ja sitten palattiin lina-autoilla alemmas syömään lounasta. Lounaan jalkeen opettajat palasivat koululle odottamaan vierailutodistuksia ja oppilaat palasivat vielä hetkeksi isäntäperheisiinsä. Lopulta kokoonnuimme 17:30 hotellilla, pakkasimme auton, hyvästelimme uudet ystävämme ja aloitimme ajomatkan kohti Ateenaa. Palasimme taas samaan hotelliin, kuin alkumatkallakin ja 3 tunnin yöunien jälkeen suuntasimme lentokentälle.
Hieno reissu vaikka myös erittäin rankka. Taakse jäi upeita ihmisiä, joista osan onneksi tulemme tapaamaan vielä uudestaankin. Ja kohta pääsemme kaikki lepäämään kunnolla...
T: Ville ja Anu
Hanna-Marian Blogi - Kreikka
Hanna-Marian Blogi
Torstai:
Heräsin vähän ennen seitsemää ja oli aika kylmä herätessäni (kuten joka aamuna Kreikassa). Minä ja host-siskoni aloimme meikkaamaan, laittamaan hiuksia ja tekemään kaikkea muuta vastaavaa. Jossain vaiheessa poistuin hetkeksi pois samasta huoneesta ja kun tulin takaisin, host-siskoni antoi minulle syntymäpäivälahjan, koska minulla oli sinä päivänä syntymäpäivä.
Torstaina ei pitänyt olla koulua, koska Kreikalla oli kansalinen juhlapäivä. Mutta meillä oli oikein hieno ja jännä konsertti koululla, jonne tuli kaikki koulun oppilaat ja muutamia sukulaisiakin. Konsertin jälkeen kaikki Comenius –ihmiset jäivät koululle pitämään esityksiä omasta koulustansa, joka oli todella pitkä ja melko tylsä.
Esityksien jälkeen siirryttiin koulun ruokalaan, jossa oli mahdollista syödä ruokaa, jos halusi. Olin just kerennyt astua ruokalaan, kun huomasin lauman kreikkalaisia tulevan pimeästä vastaan kakun kanssa, jossa oli yksi kynttilä. Kaikkein hienointa koko jutussa oli, että nämä kyseiset kreikkalaiset lauloivat synttärilaulun suomeksi samalla kun tulivat minua ja minun kavereitani kohti. Suomen kielisen laulun jälkeen he lauloivat vielä kreikaksi ja englanniksi ja Ronja vielä lauloi ruotsiksi.
Illemmalla menin shoppailemaan Ronjan, Suvin ja kaikkien meidän host-siskojen kanssa. Kun vihdoin ja viimein olimme kaikki päässeet tapaamispaikkaan, meidän edessämme olevalla autotiellä alkaa marssia todella paljon kreikkalaisia mielenosoittajia. Me jäätiin katsomaan sitä varmaan viideksi-kymmeneksi minuutiksi, jonka jälkeen lähdimme kiertelemään kauppoja.
Parin kaupan jälkeen, kun siirryimme taas ulos, saimme kuulla, että joku/jotkut olivat heitelleet siellä jossain lähistöllä kyynelkaasua, joka todellakin näkyi ilmassa. Meitä kohti leijailli kaasua, joka sai silmät ja nenän vuotamaan samalla kun kurkkua polttelemaan. Kaikki ihmiset yskivät ja pitivät joko kaulahuivia, paperia tai jotain muuta naaman edessä. Yksi host-siskoista osti vesi pullon, joka auttoi hieman. Vaikka me pian päästiin sisällä seuraavaan kauppaan, tuntui vieläkin, että sitä kaasua oli kaikkialla.
Illalla suomalaisista minä ja Suvi mentiin host-siskojemme kanssa Siirin host-siskon luo, jossa oli oikein hienot bileet. Siellä oli jokaisesta kuudesta maasta Comenius –ihmisiä ja oli siellä jonkin verran talon omistajan ikäisiä kavereita, jotka eivät olleet Comeniuksessa. Koko ilta oli tosi mahtava ja siellä jutteli muillekin ihmisille kuin niille, joiden kanssa oli yleensä.
Minä ja host-siskoni olimme viimeisimpiä, jotka sieltä lähti. Mutta vähän ennen kuin lähdimme pois bileistä, joku sai taas jälleen kerran idean ottaa jostain kakun ja laittaa siihen kynttilöitä ja laulaa minulle synttärilaulun englanniksi ja kreikaksi.
Kun pääsin ”kotiin”, me mentiin melkeinpä heti host-siskoni kanssa nukkumaan, koska olimme erittäin väsyneitä ja aamulla piti herätä aikaisin.
Kaiken kaikkiaan torstai päivä oli jännä ja mahtava, ja tapahtui asioita, joita ei ihan joka päivä taphdu Suomessa. Oli myös parhaat synttärit ikinä!
Torstai:
Heräsin vähän ennen seitsemää ja oli aika kylmä herätessäni (kuten joka aamuna Kreikassa). Minä ja host-siskoni aloimme meikkaamaan, laittamaan hiuksia ja tekemään kaikkea muuta vastaavaa. Jossain vaiheessa poistuin hetkeksi pois samasta huoneesta ja kun tulin takaisin, host-siskoni antoi minulle syntymäpäivälahjan, koska minulla oli sinä päivänä syntymäpäivä.
Torstaina ei pitänyt olla koulua, koska Kreikalla oli kansalinen juhlapäivä. Mutta meillä oli oikein hieno ja jännä konsertti koululla, jonne tuli kaikki koulun oppilaat ja muutamia sukulaisiakin. Konsertin jälkeen kaikki Comenius –ihmiset jäivät koululle pitämään esityksiä omasta koulustansa, joka oli todella pitkä ja melko tylsä.
Esityksien jälkeen siirryttiin koulun ruokalaan, jossa oli mahdollista syödä ruokaa, jos halusi. Olin just kerennyt astua ruokalaan, kun huomasin lauman kreikkalaisia tulevan pimeästä vastaan kakun kanssa, jossa oli yksi kynttilä. Kaikkein hienointa koko jutussa oli, että nämä kyseiset kreikkalaiset lauloivat synttärilaulun suomeksi samalla kun tulivat minua ja minun kavereitani kohti. Suomen kielisen laulun jälkeen he lauloivat vielä kreikaksi ja englanniksi ja Ronja vielä lauloi ruotsiksi.
Illemmalla menin shoppailemaan Ronjan, Suvin ja kaikkien meidän host-siskojen kanssa. Kun vihdoin ja viimein olimme kaikki päässeet tapaamispaikkaan, meidän edessämme olevalla autotiellä alkaa marssia todella paljon kreikkalaisia mielenosoittajia. Me jäätiin katsomaan sitä varmaan viideksi-kymmeneksi minuutiksi, jonka jälkeen lähdimme kiertelemään kauppoja.
Parin kaupan jälkeen, kun siirryimme taas ulos, saimme kuulla, että joku/jotkut olivat heitelleet siellä jossain lähistöllä kyynelkaasua, joka todellakin näkyi ilmassa. Meitä kohti leijailli kaasua, joka sai silmät ja nenän vuotamaan samalla kun kurkkua polttelemaan. Kaikki ihmiset yskivät ja pitivät joko kaulahuivia, paperia tai jotain muuta naaman edessä. Yksi host-siskoista osti vesi pullon, joka auttoi hieman. Vaikka me pian päästiin sisällä seuraavaan kauppaan, tuntui vieläkin, että sitä kaasua oli kaikkialla.
Illalla suomalaisista minä ja Suvi mentiin host-siskojemme kanssa Siirin host-siskon luo, jossa oli oikein hienot bileet. Siellä oli jokaisesta kuudesta maasta Comenius –ihmisiä ja oli siellä jonkin verran talon omistajan ikäisiä kavereita, jotka eivät olleet Comeniuksessa. Koko ilta oli tosi mahtava ja siellä jutteli muillekin ihmisille kuin niille, joiden kanssa oli yleensä.
Minä ja host-siskoni olimme viimeisimpiä, jotka sieltä lähti. Mutta vähän ennen kuin lähdimme pois bileistä, joku sai taas jälleen kerran idean ottaa jostain kakun ja laittaa siihen kynttilöitä ja laulaa minulle synttärilaulun englanniksi ja kreikaksi.
Kun pääsin ”kotiin”, me mentiin melkeinpä heti host-siskoni kanssa nukkumaan, koska olimme erittäin väsyneitä ja aamulla piti herätä aikaisin.
Kaiken kaikkiaan torstai päivä oli jännä ja mahtava, ja tapahtui asioita, joita ei ihan joka päivä taphdu Suomessa. Oli myös parhaat synttärit ikinä!