Kaksi ensimmäistä viikkoa on jo kohta takana, mutta vielä monta edessä! Host-perheet on ihania ja ystävällisiä ja koulukin alkaa tulla pikkuhiljaa tutuksi. Kommunikoinnissa ei ole ollut mitään kummoisempia ongelmia, koska puolaisten englanninkielen taito on hyvä. Koulu jota käymme on siis nimeltään Akademicki Zespół Szkół Ogólnokształcących w Chorzowie (haha, piti kopioida koulun sivuilta tuo nimi, koska kuka nyt tollasta osais ulkoa....). Koulussa on noin 700 oppilasta, ja muistaakseni viisi kerrosta. Oppilaiden täytyy käyttää koulupukua, johon kuuluu valkoinen kauluspaita ja siniharmaa kravaatti. Aluksi koulu tuntui ihan liian suurelta, mutta nyt paikat ovat jo melko tuttuja, vaikkakin joskus olen ihan hukassa siitä, missä se englannin tai biologian luokka oikeen olikaan. Kuten arvata saattaa, välituntisin koulussa on ihan kauhea melu. Välitunneilla käytävillä soi musiikki, ja kun musiikki loppuu, se on merkki siitä että tunti alkaa. Ensi viikolla koulussa on "foreign languages week", joten perjantaina välituntisin soi suomalaista musiikkia sekä opetamme suomea koulun jälkeen pari tuntia.
Meillä suomalaisilla ei ole monia tunteja, opiskellaan puolaa 5 h viikossa, englantia, liikuntaa, biologiaa sekä puolan maantietoa. Lisäksi Annalla on vielä matematiikkaa ja fysiikkaa. Liikuntaa meillä on melkein joka päivä, mutta liikuntatunnit eivät ole niin kivoja, koska näyttää siltä että täällä jokainen osaa pelata lentopalloa, käsipalloa tms ihan todella hyvin ja sitten me suomalaiset juostaan palloa karkuun.... Ekalla tunnilla liikunnanopettajat nauro meille ihan kippurassa, oltiin varmaan niin huvittava näky. Eihän me täällä Suomessa mitään lentopalloo ikinä olla pelottu ei, vaan suunnistetaan ja hiihdetään ja tietysti pelataan jääkiekkoo! Ensi viikolla alkaa kuvaamataidon tunnit, jotka meillä on jonkun yläasteen luokan kanssa (yläaste+lukio on siis samassa rakennuksessa) sillä lukiolaiset opiskelevat kuvaamataidon tunneilla vain taiteen historiaa, eivät piirrä/maalaa kuten yläasteikäiset oppilaat. Meillä on paljon vapaatunteja Suomeen suoritettavia kursseja varten, jotka vietämme yleensä koulun kirjastossa tai kahviossa yrittäen lukea (huonoin tuloksin siis) esimerkiksi biologiaa. Koulussa ei siis ole kouluruokailua tms, vaan koulussa on kahvio, josta oppilaat voivat ostaa mm. voileipiä, limpparia, karkkia jne. Otamme yleensä kotoa mukaan eväät, mutta kahviosta tulee joka päivä ostettua jotain pientä...
Me kaikki asutaan suht kaukana koulusta, joten koulumatkat mennään yleensä ratikalla, bussilla tai autolla. Minun ensimmäinen ratikkamatkani täällä ei ollut mikään huima kokemus, koska juuri sinä päivänä oli +30 astetta lämmintä (nyt lämpötila on laskenu johonkin +15 asteeseen) ratikka oli tupatentäynnä ihmisiä ja vieressä oli nainen, jonka lapsi kiljui kuin viimeistä päivää. Ekoina päivinä tuntui sille, etten ikinä tule oppimaan liikkumaan ratikalla, mutta kas kummaa, toissapäinä tulin ensimmäistä kertaa yksin koulusta kotiin ratikalla! Aluksi olin ihan paniikissa, olin ihan varma että olin väärässä ratikassa, mutta pääsin kuin pääsinkin turvallisesti kotiin!

Puolassa monet tiet ovat huonossa kunnossa tai kesken Puolassa tänä vuonna pidetyn UFA Euro 2012 Championshipin takia (teitä siis korjattiin/uusittiin tämän tapahtuman takia, mutta osa teistä on jäänyt kesken UFA:n päätyttyä...) sekä muutenkin monet talot ovat todella ränsistyneen ja ruman näköisiä, mutta on täällä monia todella kauniita rakennuksia, sekä Chorzowin (se on siis tämä kaupunki missä koulu sijaitsee) pääkadun varella on ihania pikkukauppoja sekä ihana tunnelma! Viime viikonloppuna sain kuitenkin mahdollisuuden nähdä toisen osan Puolaa, nimittäin patikoinnin ja telttailun merkeissä. Lähdin siis hostini ja koulun maantietokerhon kanssa vuoristoon kahdeksi päiväksi. Nämä päivät sisälsivät telttailua, kalliokiipeilyä, patikoimistä sekä leirinuotion äärellä istuskelua. Kiipesimme kallioille, josta näki kaupungin yli, maisemat olivat sanoinkuvaamattoman upeat! Kanssani ollut puolalainen tyttö sanoikin, että "this is the real Poland" . Sain myös mahdollisuuden käydä luolassa, jossa sotilaat olivat sodan aikana piileskelleet ja eläneet. Luolassa oli märkää ja pimeää, onneksi meillä oli taskulamput mukana. Luolassa oli myös paljon ahtaita käytäviä, joiden läpi täytyi kontata tai ryömiä. Shoppailemaankin ollaan keretty, eilen host-äitini vei minut ja Annan Katowicen Silesia City Centeriin (todella suuri ostoskeskus) pariksi tunniksi shoppailemaan.
Viikonlopuksi on suunnitteilla oopperaa sekä rentoutumista.