Käsitteitä

uusklassismi: taidesuuntaus, joka haki vaikutteita antiikin ajan klassisesta taiteesta; voimistui 1700-luvun lopulla

romantiikka: Ranskan suuren vallankumouksen jälkeen syntynyt taidesuuntaus, jossa valistuksen ihannoiman järjen ohi nostettiin tunteet; aiheet haettiin menneisyydestä ja asiat kuvattiin paremmiksi kuin ne olivat todellisuudessa

naturalismi: 1800-luvun loppupuolella realismista kehittynyt taidesuuntaus, jossa pyrittiin kuvaamaan kohde mahdollisimman tarkasti, uskottavasti ja kaunistelematta

realismi: 1800-luvulla syntynyt taidesuuntaus, jossa kuvattiin aikakauden yhteiskuntaa ja sen ongelmia totuudenmukaisesti; pyrki kuvaamaan kohdettaan mahdollisimman tarkasti ja rehellisesti, unohtamatta sen puutteita

impressionismi: 1800-luvun jälkipuolella syntynyt taidesuuntaus, jossa taitelija kuvasi kohteesta saamansa vaikutelman (impressio), joka saattoi olla esimerkiksi taiteilijan yhden silmänräpäyksen aikana saama mielikuva; tunnetuin edustaja ranskalainen taidemaalari Claude Monet

ekspressionismi: 1800- ja 1900-lukujen taitteessa vaikuttanut taidesuuntaus, jossa tavoitteena oli ilmaista sisäistä tunnetta ja näkemystä liioittelemalla kohteen olemusta tai piirteitä; tunnettu edustaja esimerkiksi Vincent van Gogh

kansallisromantiikka: taidesuuntaus, jossa romantiikkaan yhdistyi kansallisia aiheita ja jonka tavoitteet olivat usein kansallisuusaatteen värittämiä; voimakkaimmillaan erityisesti 1800-luvun lopulla

kertaustyyli: 1800-luvulla syntynyt ilmiö, jossa matkittiin jotain aikaisempaa tyylikautta; tyylin mukaiset tavarat ja esimerkiksi huonekalut tehtiin usein teollisesti

renessanssi: uudelleen syntyminen; aikakausi ja sivistyneistön liike, joka ihannoi antiikin kulttuuria; syntyi Italiassa 1300-luvulla; kukoistuskausi 1400- ja 1500-luvuilla

empire eli keisarityyli: uusklassismin loppuvaihetta, saavutti huippunsa 1800-luvun alkupuoliskolla; keisarillinen loisto yhdistettiin antiikin vaikutteisiin ja muotoihin; Helsingin keskusta hyvä esimerkki empirestä

valistus: pääasiassa 1700-luvulla vallinnut hajanainen eurooppalainen kulttuurivirtaus, joka korosti järjen käyttöä ja arvosteli mm. kirkon määräävää asemaa ja itsevaltiutta

kansalliseepos: kirjan muotoon koottu yhden kansan käsitys omasta menneisyydestään; erityisesti 1800-luvulla nationalismin voimistuessa eri maissa kirjoitettiin omia kansalliseepoksia, kuten Suomessa Elias Lönnrotin toimesta Kalevala (1835)

goottilainen kauhukirjallisuus: romantiikan aikana 1800-luvulla syntynyt kauhukirjallisuuden laji, joka haki vaikutteita keskiajan myyteistä ja tarinoista