1.1 Miten Aristoteles perustelee ihmisten käyttämistä orjina?

a) Antiikin aikana (noin 700 eaa. - 400 jaa.) orjuus oli erittäin yleistä sekä antiikin Kreikassa että Roomassa. Kreikkalainen filosofi Aristoteles eli 300-luvulla eaa. Hän kuvasi orjuutta teoksessaan Politiikka. 

Aristoteleen mukaan osa ihmisistä on luonnostaan orjia. Orjalla ei hänen mukaansa ole varsinaisesti omaa järkeä, vaikkakin hän on jollain tavoin järkevä olento. Aristoteleen mukaan orjia käytetään kotieläinten tapaan voimaa vaativiin ruumiillisiin tehtäviiin. 

Tekstikatkelmassa Aristoteles esittää, että orjat olisivat ruumiinrakenteeltaan luonnostaan rotevia, jotta he soveltuisivat tehtäviinsä: "luonto" on tehnyt heidät sellaisiksi. Vapaiden kansalaisten hän kuvailee olevan ruumiinrakenteeltaankin sopimattomia tekemään ruumiillista työtä. 

Aristoteles siis perustelee ihmisten käyttämistä orjina heidän syntyperällään ja ruumiinrakenteellaan: he ovat syntyneet orjiksi ja siitä todistaa myös heidän kehonsa. Lisäksi vapaat helleenit eivät pystyisikään tekemään orjien töitä, sillä heidän ruumiinrakenteensa ei siihen sopinut. 


2 Miten Aristoteleen kuvaus vastaa orjien asemaa antiikin Kreikassa ja Roomassa? 

b) Aristoteleen kuvaus vastaa orjien asemaa antiikin Kreikassa ja Roomassa osittain. Orjat tekivät suuren osaan ruumiillisesta työstä, kuten Aristoteles kuvaa. Sekä antiikin Kreikan että Rooman talousjärjestelmä perustui orjuuteen. Se vapautti esimerkiksi Kreikassa vapaat kansalaiset (miehet) politikoimaan ja filosofoimaan. 

Monien orjien asema oli kotieläimen kaltainen. Heillä ei ollut ihmisarvoa. Heitä saatettiin pitää kahlehdittuna ja he joutuivat raatamaan esimerkiksi kaivoksissa ja peltotöissä. Orjia voitiin ostaa ja myydä karjan tai esineiden tavoin. Orjaksi saattoi syntyä, mutta toisaalta orjaksi saattoi joutua velkaantumisen vuoksi tai sotasaaliina. Aristoteleen teksti ei huomioi tällaisia orjia, jotka eivät ole syntyneet orjan lapsina orjuuteen. 

Aristoteles jättää huomioimatta - ainakin tässä tekstikatkelmassa - myös ne orjat, jotka toimivat paljonkin järjen käyttöä edellyttävissä tehtävissä. Orjia nimittäin toimi esimerkiksi lääkäreinä, kirjureina ja opettajina. Orja saattoi hoitaa myös isäntänsä liiketoimia. Tällaiset orjat saattoivat saada osakseen hyvää kohtelua ja esimerkiksi Roomassa tuli tavaksi maksaa hyvin palveleville orjille usein myös palkkioita tai jopa vapauttaa iäkäs tai muuten isännän suosiossa oleva orja. 

Aristoteleen teksti on 300-luvulta eaa. Antiikin Kreikan kukoistuskausi oli ennen Rooman valtakautta. Rooman valtakausi jatkui pitkään - Rooman jakautumiseen ja Länsi-Rooman tuhoon saakka eli satoja vuosia jaa. Aristoteles ei voi tietää mitään orjuudesta oman aikansa jälkeen eikä hän todennäköisesti kovin hyvin tunne orjien asemaa omana aikanakaan asuinalueensa ulkopuolella. Tämä osaltaan selittää sitä, ettei Aristoteleen kuvaus vastaa orjien asemaa antiikin aikana kuin osittain.