Metaforaa voidaan pitää tiivistettynä vertauksena, sillä siinä rinnastetaan kaksi asiaa ilman vertailevaa sanaa, esimerkiksi

 

vertaus --> metafora

katse kuin jäätä --> jääkatse

katse kuin ruoska --> katseen ruoska

katse, joka on raukea kuin lehmällä --> lehmänraukea katse

 

TEHTÄVÄ 1:

A) Tiivistä metaforiksi:

suu kuin napinreikä 

iho, joka hohtaa kuin helmi 

 

B) Pura metaforat vertauksiksi:

trumpettiääni 

hänen yöperhon hengityksensä 

 

C) Mitä personifikaatioita seuraavissa virkkeissä on?

Talouselämän laman kova koura ulottuu suomalaisten arkeen.

Rakkaus käynnisti hänet kuin pullean kellon.

 

D) Keksi muutamia vertauksia, metaforia ja personifikaatioita, joissa esiintyy sana sydän.

 

TEHTÄVÄ 2:

A) Poimi Jarkko Laineen Rakkauskertomus-runosta metaforia, vertauksia ja personifikaatioita.

 

Rakkauskertomus

Kuu, vanha hämysaavi

Ison Kärrääjän rattailla tuljuu

ja lientään loiskuttaa

kuunkylvyssä maan rakastavaiset

puistossa istuvat, autossaan, pojalla

hot dog puoleksi syömättä, tyttö vaiti

etsii asemaa radiosta. Tuulilasin läpi

he katsovat kadun valoja, kaikki

sanat jo sanottu, joka paikasta he ovat,

toisensa kajonneet, joka paikasta

ja sitten pojan tuli nälkä, kuu noruu

alas talojen kuvetta, puut sitä

siivilöivät, se hohtaa himmeästi

hopealta, mutta se on valhetta,

tyttö tietää sen, ja poika tietää,

he istuvat kuutamossa, lemmenparina,

takaisin etupenkille siirtyneinä,

poika syö suunsa tyhjäksi, tyttö sulkee

silmänsä, ja kun he suutelevat,

maistuu sinappi ja ketsuppi,

on toukokuun ilta,

kuutamo, ja rakkaus, ikuinen.

Jarkko Laine, Viidenpennin Hamlet. 1976.

 

B) Tutki Katri Valan runoa Yötaivas ja Mika Waltarin runoa Teräskukat. Mitä sanaperheitä niissä on?

 

Yötaivas

Taivaan sininen pelto,

myrskyöiden syväksi kyntämä,

kasvaa tähtien hopeakauraa,

kylmän pellon harvaa kauraa.

Ken tarttuu kuun terävään sirppiin?

Katri Vala, Pesäpuu palaa. 1942.

Yksin,

yö.

Suurkaupungin houraileva uni

jättiläiskäsivarsin.

Teräskukkia, betonia, ammoniakkia.

 

Villin ihana olet,

lasiverhossa,

käärmejuovaisin valoin.

Sadan miljoonan sielun

lumottu houre:

teräskukkia auringonverkkojen alla.

 

Tähdet satavat,

pienet, kuolleet tähdet

betonikaarien ylle.

Kuun metallikaivoksista

palaavat rakettilaivat

kipinäsuihkuna.

 

Yksin,

yössä,

uneksien

teräskukkien unta.

 

Mika Waltari, Valtatiet. 1928.