Pauliina Banauliker
sosionomi
varhaiskasvatuksen opettaja
puutarhuri

Puutarhavarpuset

Puutarhavarpusten ryhmä alottaa tätä kirjoitettaessa, keväällä 2021, kolmatta kesäänsä Kupittaan siirtolapuutarhalla Turussa. Lapset olivat toiminnan alkaessa 3-5-vuotiaita. Osa siirtyi toisen kesän jälkeen eskariin ja ryhmä täydentyi uusilla lapsilla. Tällä hetkellä lapset ovat ensi syksynä eskarin aloittavia. Puutarhavarpusten ryhmä toimii ympäri vuoden puutarhateeman ympäriillä ja käyttää Kupittaan siirtolapuutarhaa ja siellä olevaa Sateenkaari Kodon palstaa oppimisympäristönä kaikkina vuodenaikoina. Kesällä lapset vaihtuvat ryhmässä loma-aikojen mukaan. Ryhmällä on koko vuoden myös käytössään oma ryhmätila päiväkodissa.

Ryhmän toiminnassa painotetaan ilmiöoppimista, kiinnitetään erityistä huomiota lasten ja lapsiryhmän osallisuuteen ja pyritään koknaisvaltaiseen toimintaan ja jatkuvuuteen. Toimintasuunnitelma rakentuu luontevasti vuodenkierron ja puutarhasta huolehtimisen vastuutehtävien ympärille. Päiviä rytmittävät selkeät ja toistuvat rutiinit: aamupala päiväkodilla, siirtyminen puutarhalle, vapaa leikki puutarhassa, puutarhatyöt, yhteinen kokoontuminen, siirtyminen lounaalle, päivälepo, iltapäivän vapaat puuhat, välipala, siirtyminen päiväkodin pihalle ennen kotiin lähtöä.

Ryhmän sisäinen vuorovaikutus ja yhteenkuuluvuuden tunne ja lasten ja aikuisten osallisuus
Ryhmän hyvät vuorovauikutussuhteet sekä aikuisen ja lasten että lasten kesken ovat välttämättömät toiminnan onnistumiseksi. Puutarhalla oleminen sekä siirtyminen sinne ja takaisin edellyttävät lapsilta ja aikuisilta joustavuutta ja kykyä noudattaa yhdessä sovittuja asioita vaaratilanteiden välttämiseksi. Olemme luoneet yhdessä erilaisia palkkioita hyvin toimivista asioista. Yhteinen kokoontuminen ennen ruokailua on mukava hetki, johon liittyy joka päivä jokin mukava yllätys, satu, loru, leikki, välipala tai vaikka hauskasti tarjoiltu vesi. Palkkio motivoi lapsia yhteiseen työskentelyyn tai leikin lopettamiseen ja jälkien siivoamiseen. Yhteisiä onnistumisia, työsuorituksia, yrityksiä ja yhteishenkeä kohotetaan myös itse keksityillä sanoilla puutarhuri-lauluun, läpyillä, kehuilla, käsitornilla ja hyvä minä, hyvä me-huudolla. 

Siirtyminen päiväkodilta puutarhalle
Matka puutarhalle kestää päiväkodilta n. 10 minuuttia, mutta menomatkalla käytämme paljon enemmän aikaa ja hyödynnämme erilaiset muurit, kivet, metsän reunan, katukivet ja nurmikot leikkiin. Nämä leikit toimivat palkkiona hyvästä ja nopeasta jonoon siirtymisestä tai jonossa kulkemisesta tilanteen niin vaatiessa.

Matkalla on erilaisia kohtia, jotka lasten ideoiden pohjalta toimivat matkalla leikkipysähdyksinä. Näitä ovat heti alkumatkassa muuri ja kalliokiipeilykohta. Talvella pakollinen pysähdyskohta on iso lumikasa.

Kulkuesteeksi laitetut kivenjärkäleet valloitetaan joka päivä. Sitten juostaan mäki alas. Aikuinen odottaa alhaalla ja antaa lähtömerkin. Hänen ohitseen ei saa mennä, koska siitä alkava citymarketin kivetys on laavakenttä. Aikuinen pystyy jähmettämään laavan, joten lapset saavat vapaasti liikkua, mutta aikuinen kulkee edellä. Citymarketin ovella keräännytään jonoon, tehdään huomiot jäätelökioskistä, marjanmyyntikojusta, takseista, jakeluautoista, rakennustöistä ym.

Bussipysäkin jälkeen saa tasapainoilla ja kiipeillä betoniporsailla. Liikennemerkkien ja valotolppien kohdalla pysähdytään odottamaan kavereita ja lasketaan, usein eri kielillä, että kaikki lapset ovat tallella.

Tasapainottelun jälkeen käännytään kevyen liikenteen väylälle, jonka vieressä olevalla nurmikolla saa vapaasti kävellä. Porukka kootaan siirtolapuutarhan pääportilla, koska puutarhan pihalla on autoliikennettä.

Portilla katsotaan tilanteen mukaan, saako pihalla juosta tai mennä puutarhakeinuun. Oman käytävän alkuun piirretään viiva ja tehdään liikuntaleikki, johon kuuluvat yhdessä sovitut pysähdys/odotuspisteet portilla 44, kaariportilla, tyhjällä tontilla ja lopulta sateenkaariportilla, joka on meidän omamme.

Iltapäivisin paluumatka tehdään reippaasti kävellen jonossa, minkä sujuu ongelmitta, kun lapset tietävät, että seuraavallakin kerralla menomatka tehdään leikkien.

Siirtolapuutarha on monipuolinen alue
Käytämme koko siirtolapuutarhan aluetta oppimisympäristönä, mutta tässä yhteydessä keskityn lähinnä toimintaan omalla palstallamme ja kuvailen sen tarjoamia mahdollisuuksia. Puutarha laajemmin tarjoaa erityisesti tilaa isommille liikuntaleikeille.

Omalla palstallamme on istutuksia, viljelylaatikoita, pieni mökki, kuusi omenapuuta, kaksi tyrniä, koristejasmike, syreenipensaita, juhannusruusu, köynnösruusu, kaariporttimainen köynnöstuki, karviaispensaita, punaherukkapensas, mustaherukkapensas, vadelmaa ja perennaistutuksia.

Pienellä laatoituksella mökin edessä on pöytä ja tuolit ja puutarhakeinu. Tontin takakulmassa on komposti. yhdessä kulmassa on kuormalavoista tehty kurakeittiö, jonka vieressä on vesipiste. Kurakeittiössä on oikeita metalli- muovi ja posliiniastioita.

Mökin sivussa on entinen nurmikkoalue, jolla on korkea vanha omenapuun kanto ja vieressä puulaatikko. Tämä on rakennustyömaa-alue, jossa saa kaivaa kuoppia, kärrätä multaa ja aikuisen valvomana tehdä sahaushommia tai muuta rakentelua.

Korkea kanto oli lasten jatkuvan kiinnostuksen kohde, kunnes he lopulta saivat kaivettua sen maasta. Nyt se toimii leikeissä mm. penkkinä tai rakennusalustana. 

Palstaa ympäröi orapihlaja-aita. Lasten vapaassa käytössä on oikeita puutarhatyövälineitä, palloja, erilaisia purkkeja, kastelukannuja, kiviä, puukeppejä ja muuta puutavaraa, katuliidut ja pienessä laatikossa sisällä muutamia rakennuspalikoita autoja ja muovieläimiä. Lisäksi lapsilla on käytössä luuppeja ja erilaisia luonto-, puutarha-ja satukirjoja sekä sarjakuvakehtiä.

Ruokailut ja lepo rytmittävät päivää myös puutarhalla
Lounas syödään talviaikaan päiväkodilla ja kesällä puutarhan keskusmajan takana olevassa katoksessa. keskusmajan yhteydessä on myös WC, jossa käynnit pyritään sovittamaan siirtymien yhteyteen. WC-vuoroa odotellessa on usein aikaa leikkiä arvausleikkejä tai laulaa ja loruilla yhdessä.

Päivälevot nukutaan talvella päiväkodilla ja kesällä puutarhapalstalle viritetyissä riippukeinuissa tai retkipatjoilla. Lepohetkillä hyödynnetään äänisatuja puhelimesta, kuunnellaan aikuisen lukemaa kirjaa tai luetaan ja katsellaan kirjoja itse. Koska lepopaikkoja on pienellä alueella monta, pystytään helposti huomioimaan lasten erilaiset levon tarpeet. Unta tarvitseva sijoitetaan rauhallisempaan paikkaan riippukeinuun, jota aikuinen tarvittaessa hellästi keinuttaa. Joku toinen taas saattaa tarvita kaverin kanssa yhteisen lepohetken samaa satua kuunnellen tai yhteistä kirjaa lukien.

Aikuinen pystyy helposti siirtymään lapsen luota toisen lapsen luo ja yhdellä silmäyksellä näkemään kaikki palstalla lepäilijät. Muulloinkin kuin varsinaisena lepoaikana lapset voivat halutessaan levätä tai lueskella kirjoja puutarhakeinussa tai ripustaa riippukeinuja omenapuihin. Kirjojen tutkiminen on suosittua tekemistä koko kesän ajan.

Lapsen kokoinen leikin maailma
Puutarhapalsta on lasten mittakaavaan sopiva ja hallittavissa oleva alue. Orapihlaja-aita auttaa hahmottamaan oman alueen rajat. Hoidettu palsta on turvallinen, joten lapset voivat leikkiä vapaasti ja säännöt on helppo oppia. Säännöt pyritään pitämään mahdollisimman vähäisinä, mutta tärkeinä. Tärkeimmät ovat, että vain aikuinen koskee porttiin, kengät riisutaan ennen mökkiin menoa, aikuinen antaa luvan ottaa vettä hanasta, kukat jätetään pölyttäjille.

Kulkureitit pihalle on pyritty luomaan niin, että viljelykset tulevat luonnollisesti kierretyiksi. Kaivaminen on keskitetty yhdelle alueelle, samoin "sisäleluilla leikkiminen".

Lapsilla on vapaus leikkiä
Puutarhaympäristö ruokkii mielikuvitusta ja tarjoaa suojaisia koloja ja kohtia leikkipareille ja pienille ryhmille. Koska leikeissä on vähän siivottavia tavaroita, ne on helppo jättää kesken odottamaan seuraavaa päivää. Lapsilla on usein leikkejä, jotka ovat jatkuneet kuukaudesta toiseen. Niiden jäädessä kesken paikalla ei välttämättä ole yhtään esinettä, mutta leikki jää silti puutarhalle odottamaan. Puutarhapalstalla aikuisen on helppo olla koko ajan läsnä lapsille, koska alue on pieni ja valvottavat tilanteet on minimoitu. Lasten leikkiä on rikastutettu keksimällä ja tekemällä uusia leikkivälineitä palstalla olevista tavaroista tai tuotu tarvittaessa jotain harkitusti lisää. Aikuista tarvitaan mukaan erilaisiin roolileikkeihin, kuten tekemään rakentajilta tilauksia, asiakkaaksi ravintolaan tai noidaksi vaanimaan pensaan taakse. Palstalla mehtuu myös mukavasti leikkimään piilo- ja piilotusleikkejä ja juoksemaan.

Sellaisina hetkinä, jolloin aikuinen tekee työtä, esimerkiksi kitkee rikkaruohoja lasten leikkiessä, on hyvä tilaisuus rauhassa havainnoida lasten leikkejä. Olla läsnä, mutta häiritsemättä heitä. Lapset tuntevat olonsa turvalliseksi, kun pienellä palstalla aikuinen on koko ajan lähellä, mutta saavat samalla kokemuksen vapaudesta ja itsenäisyydestä, kun ollaan koko ajan ikään kuin lasten alueella, koska jokainen kohta palstalla saa olla osa leikin maailmaa.

Oikeaa työntekoa
Puutarhalla lapset opettelevat myös työntekoa ja vastuun ottamista. Jotkut työt, kuten keväällä omenapuiden leikkaus ja leikkuujätteen kuljetus oksalavalle pitää tehdä puutarhan aikataulun mukaan. Silloin saattaa olla päivä tai pari, jolloin ei juuri leikkiaikaa puutarhalla vietettyyn aamupäivään jää, mutta yhdessä voidaan sopia palkaksi työskentelystä leikkipäivä, jolloin kukaan, ei edes aikuinen, tee mitään hommia. Muuten pyritään siihen, että joka päivä tehdään jotain töitä puutarhapalstan ylläpitämiseksi. Yhdessä mietitään, mitä pitää tehdä ja kootaan päivän tai viikon työlista. Aikuinen tekee työtä ja lapset voivat tehdä aikuisen kanssa yhdessä hommia. Tavoitteena on, että jokainen tekee jotain. Siinä, missä toinen katkoo saavillisen oksia hakkeeksi, toinen saattaa saksilla leikata yhden talventörröttäjän. Tarkoitus ei ole raataa, vaan saada kokemuksia erilaisista töistä ja ymmärrystä siitä, ettei puutarha tuota ilman vaivannäköä ja antaa jokaiselle mahdollisuus kokea iloa ja saada arvostusta tekemästään työstä. Toisinaan työt organisoidaan myös leikkien, esim. etsi viisi kiveä, jotka ovat väärässä paikassa ja vie ne polulle. Jos pyytää leikkijät leikkimään kotileikkiä laatoitukselle, kuuluu leikkiin aivan varmasti jossain vaiheessa myös lattian lakaiseminen, joten lakaisemista ei tarvitse erikseen varsinaisena työnä tehdä.

Osa työtehtävistä tehdään siirtolapuutarhan muiden palstalaisten toiveesta tai aloitteesta, kuten juuri tekemämme kyltti perhospuutarhaan. "Anna kukkien kasvaa, ne ovat perhosten ruokaa"

Osallistuessaan työhön lapset oppivat käyttämään erilaisia työvälineitä ja oppivat ymmärtämään erilaisia prosesseja. On hienoa saada kokea kuusivuotiaan kanssa yhteinen hetki, jolloin hän katselee jasmikepensasta ja sanoo, että nuo kolme versoa kyllä leikkaisin vielä ja osoittaa kolmea vanhinta todellakin leikkaamisen tarpeessa olevaa versoa.

Vuodenaikojen vaihtelu muuttaa leikkejä
Puutarhapalsta elää vuodenaikojen mukaan. Palstalle tulee vesi vain kesäkuukausina, joten myöhäisen syksyn, talven ja varhaisen kevään kuraleikkeihin vedet on etsittävä lätäköistä ja astioihin ja ruukkuihin kerääntyneestä sadevedestä. Lumisena talvena palstalle taivallus on todellisen työn takana, koska siirtolapuutarhan käytävillä ei ole talvikunnossapitoa. Silloin puutarhalla on paljon puhdasta lumihankea monenlaisiin talvipuuhiin. Palstalla mehtuu myös mukavasti leikkimään piiloleikkejä ja juoksemaan.

Mökkiä käytetään pääasiassa vain sadesuojana tai kuumina päivinä auringolta suojaavana leikkipaikkana. Sateisella ilmalla myös päivälepo levätään mökissä retkipatjoilla ja kuunnellaan aikuisen lukemaa satua. Mökki on niukasti kalustettu. Siellä on kaksi tuolia pieni pöytä, yksi säilytyslaatikko, katon rajassa kiertävät säilytyshyllyt ja hyllykkö retkipatjoille ja toimintavälineille. Kokoonnuttaessa mökkiin istutaan kaikki yhdessä lattialla retkipatjoilla. Näkyvillä on myös harja ja rikkalapio, joka on lasten käytössä. Aikusten panosta mökin lakaisemiseen ei juurikaan tarvita.

Pöllöhetki
Ennen ruokailua kokoonnutaan päivittäin yhteiseen kokoontumiseen puutarhakalusteille. Lapset ovat nimenneet kokoontumisen pöllöhetkeksi, koska silloin käytetään pöllökäsinukkea, eli Puutarhapöllöä, jolla on lapsille asiaa. Puutarhapöllö kiittää lapsia tehdystä työstä ja puutarhasta huolehtimisesta. Hän tuo terveisiä ystäviltään, muilta eläimiltä ja kertoo, mitä hyviä asioita hän on kuullut lasten toisilleen sanovan. Hän yleensä pyytää lapsia tekemään jotain asiaa, kuten opettelemaan hänelle tutun leikin, laulun tai lorun, kuuntelemaan hänen kanssaan yhdessä satua, opettelemaan jonkun puutarhaan tai luontoon liittyvän asian tai jotain muuta ajankohtaista. Usein pöllö myös haastattelee lapsia heille tärkeistä asioista ja päivän tapahtumista. Joskus lapset myös leikkivät itse pöllöhetkeä tai joku lapsista pitää pöllöhetken muille. Talvet pöllö nukkuu ryhmän omassa huoneessa päiväkodilla talvipesässään. Kesällä pöllöhetkeen kuuluu aina taikamehun juominen. Kaikki saavat omaan nimikkomuumimukiinsa vettä samasta astiasta, mutta se maistuu jokaisen suussa erilaiselta. Lapset kertovat innoissaan, miltä vesi milloinkin maistuu. Toisinaan leikitään kahvikoneleikkiä. Hanallinen vesiastia on kahvikone, josta lapset itse annostelevat "kahvia" mukeihinsa ja leikkivät olevansa aikuisia kahvilassa. 

Päivän ohjelma on tehty kuvakorteilla mökin oveen.

Lapsiryhmä osana siirtolapuutarhan viljelijäyhteisöä
Päiväkotiryhmästä on tullut osa puutarhan oppivaa yhteisöä. Lapset saavat kokemuksia yhdessä tekemisestä ja talkoohengestä. Neuvoa puutarhan hoidossa voi kysyä kokeneemmilta viljelijöiltä. Oman ryhmän aikuiselle tulee päivittäin tilanteita, joihin tarvitaan lasten apua. Lapset kokevat itsensä merkityksellisiksi ja arvokkaiksi yhteisön jäseniksi. Kun tavataan puutarhan muita viljelijöitä, lapset saavat tilaisuuden kertoa kuulumisiaan ja esitellä omia tekemisiään. Ryhmä on saanut palautetta avoimuudestaan ja rohkeudestaan kommunikoida erilaisten ihmisten kanssa. Lapset ovat saaneet muilta puutarhureilta hyvien neuvojen lisäksi myös kasvien taimia, siemeniä ja kierrätystavaraa leikkeihin. Lapset ovat oppineet siihen, että puutarhalla on myös yhteisiä töitä, joita hoidetaan yhteisvastuullisesti. He ovat tottuneet, että pensasaidan takana käy ihmisiä kurkistelemassa myös meidän palstallemme. Heille on aivan luonnollista, että joku puutarhalta tuttu aikuinen tulee kanssamme lounaalle. 

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen
Kupittaan siirtolapuutarha on lakkautusuhan alla. Lapsille asiasta on puhuttu siten, että on kerrottu joidenkin ihmisten haluavan rakentaa puutarhan tilalle kerrostaloja ja joidenkin ihmisten haluavan säilyttää puutarha. Lapset ovat asiaa pohdiskelleet ja ymmärtävät, että kummallakin puolella on perusteluja näkemyksilleen. Tässä yhteydessä on ollut hyvä käydä läpi, miten kaupungissa äänestämällä valitut luottamushenkilöt tekevät päätöksiä yhteisissä asioissa. Ennen vaaleja puutarhan lähelle tuli vaalimainosteline, joka vielä konkretisoi asiaa. Lapset ovat puutarhan säilyttämisestä käyneet keskusteluja myös vanhempiensa kanssa ja tietävät paljon argumentteja luonnon monimuotoisuuden ja ihmisten hyvinvoinnin puolustamiseksi. He ovat oppineet keskustelemaan näkemyksistään ja kuuntelemaan myös muiden mielipiteitä.

Kun puutarhan asemaa keskustan yleiskaavassa käsiteltiin lautakunnassa, kirjoitimme sähköpostia yhdessä lautakunnan jäsenille ja varajäsenille, jossa kerroimme, miksi meidän mielestämme puutarha pitäisi säilyttää. Puheenjohtaja ja yksi jäsenistä kiitti meitä viestistämme ja vastasi meille.

Media
Tiedotusvälineet ovat olleet kiinnostuneita puutarhalla toimimisestamme. Olemme olleet lasten kanssa radiossa, televisiossa ja useissa lehdissä. Joku innokkaana kysyi toimittajan tullessa, että pääsemmekö taas televisioon. Tällainen mediakasvatus tukee myös lasten käsitystä mahdollisuuksistaan vaikuttaa ja olla osallisina yhteiskunnassa.