Tehtävässä on kerrottu mete-kohteiden (metsätalouden erityisen tärkeät elinympäristöt) ominaispiirteitä.
Sijoita seuraavat sanat oikean kasvupaikan kuvaukseen:
jyrkänne,
rantaluhta,
vähäpuustoinen suo,
lehtokorpi,
pienvesien välitön lähiympäristö,
rehevä lehtolaikku,
kuru,
pieni kangasmetsäsaareke ojittamattomilla suolla,
lähde,
kallio

Tehtävä tulee tehdä hyväksytysti (= 70% oikeita vastauksia). Vastauksia voi etsiä kirjasta "Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt" tai vastaavasta.

1.Kohde muodostuu paikkaan, jossa pohjavesi purkautuu avoimesti maan pintaan. Maa on usein vähäpuustoinen, sillä pysyvä märkyys haittaa puuston kasvua. Suurimmat ja arvokkaimat kohteet sijaitsevat usein harjumaiden rinteillä tai juurella. Talvisin kohde pysyy sulana.


2. On selvästi muuta metsäluontoa rehevämpi kasvupaikka. Maaperän orgaaninen ja kivennäisaine ovat sekoittuneet vettä ja ravinteita hyvin pidättäväksi mullaksi. Kasvillisuus vaihtelee kasvillisuusvyöhykkeiden mukaan. Ominaispiirteitä ovat puuston erirakenteisuus ja usein lehtipuuston suuri osuus, kasvillisuuden kerroksellisuus ja lajiston monimuotoisuus.


3. On kuiva ja valoisa elinympäristö. Puusto on harvahkoa, hidaskasvuista ja pienikokoista. Kalliopinnalla kasvaa pääasiassa jäkälää ja sammalia, jotka ovat sopeutuneet suuriin lämpötilan ja kosteuden vaihteluihin. Kivennäismaalaikuissa ja painanteissa esiintyy runsaammin varpuja, heiniä ja ruohoja. Äärevä pienilmasto vaikuttaa kasveihin monin tavoin.


4. Kohde muodostuu jyrkästä, vähintään 10m korkeasta seinämästä ja varjoisasta alusmetsästä, johon rapautumistuotteet valuvat. Alusmetsän puusto on usein kuusivaltaista metsää, jossa ympäröivää metsää enemmän lehtipuuta. Kenttäkerroksesta saattaa löytyä vaatelista kasvillisuutta.


5. Vanha, havupuuvaltainen tai sekapuumetsikkö on ohittanut selvästi suositeltavan uudistusiän. Metsiköitä löytyy alueilta, jotka ovat jääneet vaikeiden korjuuolojen vuoksi hakkaamatta. Alue on usein kulonkiertämä, koska ympäröivä alue on märkää. Lukuiset sienet, sammalet jäkälät ovat löytäneet kasvupaikkansa sieltä.


6. Ovat puuntuotannollisesti hankalia ja vähäarvoisia. Ovat monipuolisia ja ääreviä kasvupaikkoja. kasvillisuuteen ja luonnonpiirteisiin vaikuttaa seinämien suuntautuminen ja kaltevuus, kallioperän kivilaji ja maaperän ravinteisuus sekä paikan suojaisuus. Lyhyillä etäisyyksillä esiintyy huomattavia lämpötilan, paisteisuuden ja varjoisuuden sekä kosteuden eroja ja vallitsee herkkä ekologinen tasapaino.


7. Elinympäristö on syntynyt pienen metsälammen umpeenkasvun seurauksena tai maannousemarannikon soistuessa. Turvemaiden kitu-ja joutomaihin sisältyy karuja korpia ja rämeitä, sekä avosoita. Keskimääräinen vuotuinen kasvu on alle 1m3/v. Elinympäristö erottuu selvästi muusta ympäristöstä.


8. Elinympäristö on metsään rajoittuva ranta. Se voi olla puustoinen, pensaikkoinen tai avoin tulvavaikutteinen märkä suo vesistön rannalla. Sen voi nimetä pääpuulajin mukaan esim. hieskoivu- tervaleppä- tai paju-. Se on monipuoliselle eliöstölle tärkeä vesi- ja maaekosysteemin vaihettumisvyöhyke.


9. Pinta-ala 0,5-1 ha. Lammen ja sitä reunustavan metsän vaihettumisvyöhyke. Monipuolistaa luontoa ja maisemaa. Luonnonsuojelulliseen arvoon vaikuttaa rantametsän käsittely ja rantojen muu käyttö. Luonnontilaisuutta kuvastavat kelojen, maapuiden ja liekojen runsaus sekä hyvin kehittynyt ja monipuolinen kasvillisuus.


10. Kostea, viileä pienilmasto, kasvillisuus vaihtelee kosteuserojen mukaan. Pinnanmuodot sekä puusto ja pensaisto suojaavat kuivattavilta tuulilta ja auringonpaisteelta. Märkä kasvupaikka. Korkeaa, rehevää heinä- ja ruohokasvillisuutta, saniaisia. Puusto kuusia ja hieskoivuja, lisäksi harmaa- ja/tai tervaleppiä, puumaisia pajuja, pensaita ja vesoja runsaasti.