Naapurit olivat heikkoja

1500-luvun puolivälistä lähtien Ruotsi laajeni tasaiseen tahtiin. Lähimmät naapurivaltiot olivat tuolloin heikkoja: Venäjä oli hajanainen ja Saksassa oli syttynyt 1600-luvun alkupuolella uskonsota, joka lopulta jatkui kolmekymmentä vuotta.

Taitava kuningas Kustaa II Aadolf

1600-luvun alussa Ruotsia hallitsi taitava kuningas Kustaa II Aadolf, joka uudisti armeijaa ja vahvisti näin Ruotsin asemaa entisestään.

Kuvassa Kustaa II Aadolf

Vahva Armeija

Kustaa II Aadolfin tekemät uudistukset vahvistivat Ruotsin menestystä sodissa. Hyökkäysten kärkijoukkoina toimivat ratsusotilaat, joiden perässä tulivat jalkaväki ja tykistö. Kustaa II Aadolfin armeijassa oli yli 30 000 suomalaista sotilasta, jotka erottuivat ruotsalaisista mm. vaatimattomamman pukeutumisensa vuoksi. Lisäksi heillä oli ratsuinaan pienempikokoisia suomenhevosia. Heidät tunnettiin nimellä 'Hakkapeliitat', sillä heillä oli tapana käyttää taisteluhuutonaan 'Hakkaa päälle!'

Kustaa II Aadolf oli taitava sotapäällikkö. Kutsumanimen ”Pohjoisen Leijona” saanut valloittajakuningas oli yksi historian suurimmista sotapäälliköistä. Kustaa II Aadolf kuoli 1632 taistelussa. Tarinan mukaan omat joukot löysivät hänet illalla hevosten tallaamana, päähän ammuttuna ja miekan lävistämänä. Kustaa II Aadolfin seuraaja oli hänen tyttärensä Kristiina.

Huolimatta Kustaa Aadolfin kuolemasta, sai Ruotsi 1648 Westfalenin rauhassa runsaat sotakorvaukset ja lisäksi alueita Itämeren rannalta Saksasta. Näin Ruotsi oli saavuttanut suurvalta-aseman Pohjois-Euroopassa.

Suurvalta-asema horjuu

Kustaa II Aadolfin kuoltua, hänen tyttärensä, joka oli vasta 5-vuotias, peri Ruotsin kruunun. Kristiinan kasvatus kruununperijäksi oli kuninkaan kuoltua valtakunnan asia. Vuonna 1634 valtiopäivillä ja seuraavan vuoden säätykokouksessa päätettiin, että holhooja vastaisi Kristiinan kasvatuksesta. Kristiinaa kasvatettiin hyväksi hallitsijaksi, mutta samalla pidettiin tärkeänä, että hänestä tulisi myös oikeaoppinen luterilainen.

Kristiina oli kiinnostunut kulttuurista ja sai monipuolisen koulutuksen. Hän opiskeli useita kieliä. Kaikille yllätykseksi hän kuitenkin hän luopui kruunusta vuonna 1654 ja kääntyi katolilaiseksi, mikä oli aikanaan suuri skandaali. Kristiina asettui asumaan Roomaan, jonka kulttuurielämässä hän näytteli suurta osaa seuraavina vuosikymmeninä. Kristiinan lähtö ja valtion heikentyvä rahatilanne alkoivat vaikeuttaa Ruotsin suurvalta-asemaa.

Kreivin aika Suomessa

Suomen ylimpänä virkamiehenä 1600-luvulla toimi kenraalikuvernööri. Kun kenraalikuvernööriksi nimitettiin ruotsalainen Pietari Brahe, elämä Suomessa kohentui monilla tavoin. Myös Ruotsin asema suurvaltana oli vielä tässä vaiheessa hyvä. Kuningatar Kristiina oli antanut Pietari Brahelle ohjeet Suomen asioiden hoidosta: Suomen talous, verotus ja armeija piti saada toimimaan.

Pietari Brahe matkusteli paljon Suomessa ja ihastui Suomen luontoon ja luonnonvaroihin. Hän perehtyi tarkoin Suomen asioihin ja eri paikkakuntien tilanteeseen. Pietari Brahe oli vakuuttunut, että Suomella oli yhtä hyvät mahdollisuudet menestyä, kuin muillakin Euroopan valtioilla.

Pietari Brahen uudistuksia

- Tervasta tuli Suomen tärkein vientituote. Tervaa tarvittiin laivojen rakentamiseen ja kysyntää riitti ympäri Eurooppaa.
- Laivanrakennus aloitettiin myös Suomessa.
- Uusia kaupunkeja perustettiin rannikoille ja kaupankäynti vilkastui. Helsinki siirrettiin nykyiselle paikalleen ja sisämaahan perustettiin Hämeenlinna ja Savonlinna.
- Turkuun perustettiin Suomen ensimmäinen yliopisto, Turun akatemia, vuonna 1640.

Suurvallan romahdus

1600-luvun lopussa Ruotsin kuninkaaksi nousi nuori, vasta 15-vuotias Kaarle XII. Vaikka hän oli vielä nuori, hän oli määrätietoinen ja rohkea ja menestyi aluksi taisteluissa Tanskaa ja Puolaa vastaan. Ruotsin naapurimaat näkivät kuitenkin tilaisuutensa tulleen ja uskoivat, ettei nuori kuningas pystyisi pitämään Ruotsin asemaa vahvana. Tanska, Puola ja Venäjä liittouvuivatkin keskenään ja aloittivat sodan. Suuri Pohjan sota kesti noin kaksikymmentä vuotta.

Kaarle XII kärsi ratkaisevan tappioin Pultavassa vuonna 1709. Hän pakeni vuoksi Turkkiin. Kansalaiset odottivat kuninkaansa paluuta ja uskoivat, että hän vielä palaisi ja toisi tullessaan rauhan. Lopulta Kaarle palasi ratsastaen Eurooppaan, mutta sen sijaan, että olisi palannut Ruotsiin, hän suuntasikin heti sotaretkelle Norjaan. Ruotsalaiset olivat väsyneitä sotimiseen. Vuonna 1718 Kaarle oli joukkoineen piirittämässä norjalaista linnaketta, kun hän sai luodin päähänsä. Varmuutta siitä, tuliko luoti norjalaisten vai omien joukkojen aseesta, ei ole. Ruotsin asema suurvaltana oli päättynyt.

Kuvassa Kaarle XII:n muumio vuoden 1917 haudanavauksessa. Reikä ohimossa on kuninkaan surmanneen luodin jättämä.

Suomi Kaarle XII aikana

Kun Kaarle XII oli lähtenyt suureen Pohjan sotaan, hän vei mukanaan 6000 sotilasta myös Suomesta. Tämä oli Suomelle raskas taakka, sillä nälänhätä oli tappanut juuri ennen sotaa 140 000 suomalaista. Työikäisiä miehiä olisi tarvittu kipeästi kotimaassakin. Miesten poissaollessa Venäjä miehitti koko Suomen 1714.

Isoviha

Venäläisten miehitysaikaa kutsutaan nimellä isoviha. Venäläiset pitivät Länsi-Suomea tiukassa otteessa, sillä sieltä käsin oli suunnitelmissa hyökätä Ruotsiin. Venäläiset miehittäjät tuhosivat Suomessa kaupunkeja ja kohtelivat suomalaisia väkivaltaisesti. Monet ihmiset pakenivat kylistä piilopirtteihin erämaihin ja suuri osa papistosta ja aatelistosta pakeni Ruotsiin jättäen suomalaiset selviytymään miehittäjistä.

Uudenkaupungin rauha

Sota päättyi ja rauha solmittiin Uudessakaupungissa vuonna 1721. Uuden rajan myötä iso osa Karjalaa jäi Venäjän puolelle. Suomalaiset menettivät luottamuksensa siihen, että Ruotsi huolehtisi myös Suomen puolustuksesta.