Tunnekasvatus on noussut keskiöön koulun arjessa esimerkiksi yhä haastavampien sosioemotionaalisten vaikeuksien käsittelyssä sekä yhteisten kasvatustavoitteiden toteutumiseksi. Tunnetaitojen avulla oppilaita ohjataan parempaan itsetuntemukseen ja oman toiminnan ohjaukseen. Kunnioitus ja toisten huomioon ottaminen ovat oleellisia taitoja, joita lasten ja nuorten tulee harjoitella koulun alaluokilta lähtien. Erilaisten tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen on hyödyllinen taito, sillä tunteen ymmärtäminen ja siitä keskusteleminen mahdollistavat myös tunteen hallinnan, minkä lisäksi tunteista puhumaan oppiminen auttaa myös oppimaan tunteiden tunnistamista (Dunn 2004).

Koululla on hyvä lähtökohta oppilaiden sosioemotionaalisten taitojen kehittämiseen. Kuuntelemisen, ilmaisemisen ja rakentavan toiminnan taidot tukevat oppilaiden ja opettajien psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia (Joronen & Koski 2010, 119). Tavoitteena on ilmaista emootioita kunkin yhteisön, eli tässä suhteessa koulun, sääntöjen ja hyväksyttävien tapojen mukaisesti (Hintikka 2016, 39). Omien tunteiden tunnistaminen ja oman toiminnan ohjailu niitä mukaillen vaatii lapselta harjoittelua ja aikuisen ohjausta. Lapsen emootioiden itsesäätely on opittava taito. Koulun ja opettajien emotionaalinen tuki korostuu, sillä lasten tunteiden säätelykykyyn vaikuttaa opettajien oppilaille antama malli tunteiden käsittelystä ja suhtautumisesta myös negatiivisiin tunteisiin. (Webster‐Stratton 2003, 286‐288.)

Ihmisten väliset ongelmat eivät useinkaan liity tiedonpuutteeseen omien ja toisten tunteiden käsittelyn ja ymmärtämisen ongelmiin (Kauppila 2005, 20). Esimerkiksi ristiriitatilanteet sovittujen asioiden rikkomisesta eivät yleensä johdu tiedonpuutteesta, vaan ihmisten välisistä väärin tulkituista tunteista. Vuorovaikutustaidoissa toisten ja omien tunteiden tiedostaminen korostuu. Omien tunteiden hallitseminen ja toisen ihmisen tunteiden tulkitseminen ovat olennainen osa onnistunutta sosiaalista kanssakäymistä ja vuorovaikutustilannetta. Onnistunut sosiaalinen vuorovaikutus edellyttää myös toisten odotusten ymmärtämistä (Kauppila 2005, 20), ja toisen odotusten ymmärtämisessä tunnetaidot vaikuttavat oikeanlaiseen tulkintaan. Lapset, joiden on havaittu tiedostavan omat emootionsa ja ymmärtävän muita, ovat tunne-elämältään tasapainoisempia ja myös menestyvät koulussa paremmin kuin emotionaalisesti epävakaat oppilaat (Nowicki & Duke 1998).

Tunteita voidaan jakaa monin eri tavoin. Yksi tapa ryhmitellä on jakaa tunteet myönteisiin, helppoihin tunteisiin ja kielteisiin, haastaviin tunteisiin. Myönteiset tunteet liittyvät usein turvallisuuteen ja läheisyyteen. Ne ovat hauskoja, helliä ja mukavia eli niiden kanssa on helppo ja miellyttävä olla. Kielteiset tunteet ovat rankkoja ja kipeitä tunteita, joiden kanssa oleminen voi olla vaikeaa. Sen vuoksi opettelemalla tunnistamaan ja hallitsemaan haastavia tunteita pyrimme samalla ennaltaehkäisemään harkittuja tai harkitsemattomasti tehtyjä tekoja. (Cacciatore 2007, 16.) Tunteet toimivatkin ensisijaisesti käyttäytymisen motiivina (Keltinkangas-Järvinen 2000, 151-152). Tiedostamalla omat tunteemme pystymme näin ollen vaikuttamaan omaan käyttäytymiseemme ja sen hallintaan.

Koulun vastuu tasa-arvoistavana palvelujärjestelmänä korostuu myös tunnekasvatuksessa. Vanhempien toiminnalla on nimittäin todettu olevan vaikutusta lasten tunnetaitojen kehityksessä. Lastensa tunteita paremmin ohjaavien vanhempien lapset oppivat myös ymmärtämään tunteita paremmin. (Denham ym. 1998.) Koulu myös mahdollistaa vertaisryhmässä tunteiden käsittelyn ja ilmaisun harjoittelua.

Erityisoppilailla voi esiintyä enemmän haasteita tunteiden säätelyssä, ilmaisemisessa ja tunnistamisessa. Tämän vuoksi tunnekasvatuksen tärkeys korostuu erityisoppilaiden kohdalla. Esimerkiksi autismin kirjon henkilöillä esiintyy emotionaalisia ongelmia, joille on ominaista sisäänpäin suuntautuneisuus ja yksilön itseensä kohdistama negatiivinen käyttäytyminen (Ruoho, Ihatsu & Kuorelahti 2001, 249‐251). Tunnetaitoja tarvitaan jokapäiväisessä elämässä ja sosiaalisissa suhteissa, minkä vuoksi niiden opetteleminen kuuluu jokaiselle lapselle.

Lähteet:

Cacciatore, R. (2007). Aggression portaat. Opetusmateri‐ aali kouluille. Helsinki: Opetushallitus.

Denham, S. A., Mitchell‐Copeland, J., Strandberg, K., Au‐ erbach, S. & Blair, K. (1997). Parental Contributions to Preschoolers’ Emotional Competence: Direct and In‐ direct Effects. Motivation and Emotion 21 (1), 65‐86

Dunn, J. (2004). Children’s Friendships. The Beginnings of Intimacy. Malden: Blackwell Publishing.

Hintikka, J. (2016). Sopeutumattomien oppilaiden tunne- ja itsesäätelytaitojen kehittyminen: Oppilaiden ja opettajien arvioita ja kokemuksia Aggression portaat –interventiosta. Kasvatustieteiden tiedekunta. Turun yliopisto. Turku: Painosalama Oy.

Joronen, K. & Koski, A. (toim.) (2010). Tunne‐ ja sosiaalis‐ ten taitojen vahvistaminen kouluyhteisössä. Tampere: Tampereen Yliopistopaino Oy.

Kauppila, R. 2005. Vuorovaikutus- ja sosiaaliset taidot: vuorovaikutusopas opettajille ja opiskelijoille. Jyväskylä: PS-Kustannus.

Nowicki, Q. & Duke, M. (1989). A measure of non‐verbal social processing ability in children between the ages 6 & 10. Paper presented at the meeting of the American Psychologian Review. June 12, 23‐37.

Karila, K., Alasuutari, M., Hännikäinen, A., Nummenmaa, R. & Rasku-Puttonen (toim.) (2006). Kasvatusvuorovaikutus. Tampere: Vastapaino.

Ruoho, K., Ihatsu, M. & Kuorelahti, M. (2001). Käyttäytymishäiriöiset lapset ja nuoret. Teoksessa M. Jahnukainen (toim.) Lasten erityishuolto ja ‐opetus Suomessa. Helsinki: Lastensuojelun keskusliitto.

Webster‐Stratton, C. (2003). How to Promote Children’s Social and Emotional Competence? London: SAGE Publications.