Vain selkärankaisilla on kehittynyt kuuloelin, korva. Ja vain nisäkkäillä on kuuloluut, jotka välittävät ääntä ulkokorvasta sisäkorvaan. Mutta aistii matokin värähtelyä, se pakenee koloonsa, kun sen ihon pinnan aistinsolut aistivat esimerkiksi ihmisen lähestyvän.

 

Jotkin perhoset "kuulevat" lepakoiden lähettämiä korkeita ääniaaltoja ja näin pystyvät välttämään lähestyvän lepakon hampaat. Ihminenhän ei kuule lepakon lähettämiä ääniä, sillä ne ovat taajuudeltaan aivan liian korkeita ihmiskorvan kuultavaksi. 

 

Äänestä voidaan helposti mitata kahta asiaa: "kovuutta", joka ilmaistaan desibeleinä, sekä "korkeutta", joka mitataan hertseinä. Ihminen ei kuule hyvin matalia tai hyvin korkeita ääniä. Esimerkiksi norsut voivat viestiä kilometrien päästä toisilleen niin matalilla äänillä, että ihminen ei niitä kuule. Valaiden matalat äänet kantavat toisten valaiden korviin valtameren vedessä jopa tuhansia kilometrejä!