Tähdet ovat taivaalla näkyviä kirkkaita pisteitä. Suurin osa taivaan kohteista onkin tähtiä. Tähdet eivät kuitenkaan ole keskenään samanlaisia, niin kuin edellisessä kappaleessa opimme. Tämän johdosta osa tähdistä näkyy taivaalla himmeämpinä ja toiset kirkkaampina. Todellisuudessa osa himmeämmistä tähdistä on todella kirkkaita, koska ne ovat niin kaukana. Etäisyyden takia ne näkyvät himmeämpinä kuin oikeasti ovatkaan. Puhutaan näennäisestä kirkkaudesta (magnitudi), jolla tarkoitetaan sitä kirkkautta jolla tähdet näkyvät meille ja absoluuttisesta kirkkaudesta, joka kuvastaa tähden todellista kirkkautta. 

Tähtiä on havainnoitu taivaalta jo tuhansia vuosia. Nykyinen kirkkausjärjestelmä (erilaiset magnitudit) perustuu osin Ptolemaioksen järjestelmään. Yhden magnitudin ero tarkoittaa n.2,51 kertaista kirkkautta. Mitä himmeämpi tähti on, sitä suurempi sen magnitudi. Logaritmeja, toisin kuin tavallisia lukuja ei voi laskea suoraan yhteen. Ne pystytään yhdistämään muuttamalla magnitudit intensiteetiksi, sitten lasketaan yhteen ja sitten muutetaan takaisin magnitudiksi. Tämä magnitudi mistä on puhuttu on ns. näennäinen magnitudi. Se kuvastaa sitä kirkkautta joka meille näkyy. Näitä ei tarvitse osata vielä laskea.

Kaksi tähteä voi loistaa meille täsmälleen samalla näkyvällä kirkkaudella, mutta todellisuudessa toinen tähti voi olla meidän lähellä ja toinen huomattavan kaukana. Eli vaikka molemmat näkyvät meille yhtä kirkkaina, niin luonnollisesti se huomattavasti kauempana oleva tähti on todellisuudessa paljon kirkkaampi kuin lähempänä oleva. Tämän takia on otettu käyttöön aiemmin mainittu absoluuttinen magnitudi. Se kertoo kuinka kirkas tähti todellisuudessa on tietyn ennalta sovitun etäisyyden päästä. Ennalta ollaan sovittu, että tuo etäisyys on 32,616 valovuotta, eli 10 parsecia (parsec on etäisyysmitta jota voit tutkia linkistä lisää). Näin saadaan kaikille tähdille verrattavissa oleva kirkkaus. Ongelma absoluuttisessa magnitudissa on se, että miten voi tietää tähden todellisen kirkkauden 32,616 valovuoden päästä, ellei ole niin kaukana sitä katsomassa? Sen pystyy selvittämään kun tietää tähden etäisyyden. Siihen on monia tapoja. Etäisyyksien mittaamisista tulee lisää osassa 7.

Aluksi tähtiä havainnoitiin siis luokittelemalla ne kuuteen ryhmään kirkkautensa perusteella. Siinä vaiheessa ei tiedetty, että tähdet ovat eri etäisyyksien päässä meistä. Tämä tapa on edelleen magnitudijärjestelmän taustalla. 

Aluksi taivaan kohteita havainnoitiin silmien lisäksi tavallisilla teleskoopeilla. Muita ei oltu vielä keksitty.

Lähde: Pixabay


Nykyään paljon havainnoista tehdään radioteleskoopeilla, jotka eivät ole niin herkkiä matkalla oleville esteille

Lähde: pixabay