Hyvän vuorovaikutuksen 7 sääntöä


1. Sääntö: kylvä myönteisyyttä

Vanhan viisauden mukaan ihminen niittää sitä mitä hän on kylvänyt. Jeesus ilmaisi asian pari vuosituhatta sitten: ”Minkä toivotte ihmisten tekevän teille, tehkää te samoin heille.” Tätä ohjetta ei kukaan ole kyennyt kyseenalaistamaan. Hyvä kannattaa panna kiertämään. Kun hyvää kierrättää, se kertautuu. Myönteisyydellä voittaa enemmän. Voimme tehdä valintoja hyvän puolelle, se on oikeutemme. Myönteisyyden kylväminen voisi olla esimerkiksi sitä, että pyrkii avoimuuteen ja rehellisyyteen mm. tiedon jakamisessa.

2. Sääntö: välitä – älä valita

Käytännössä välittäminen tarkoittaa pieniä kohtaamisia kaiken kiireen keskellä. Pysähdy hetkeksi ja kysy lähimmäiseltäsi, miten jaksat, mitä sinulle kuuluu yms. Ne ovat aidon välittämisen peruskysymyksiä. Anna aikaasi lähimmäiselle. Kuuntele, kun ystäväsi kertoo kuulumisiaan. Älä valita välinpitämättömyydestä, vaan välitä aidosti lähimmäisestäsi.

3. Sääntö: ota opiksesi vaikeista vuorovaikutussuhteista

Tunnusta, että ristiriidan syntymisessä on jokaisella omavastuuosuus. Kukaan ei riitele yksin. Anteeksipyyntö vapauttaa oman mielen, ja viisaampi ojentaa kätensä ensin. Vaikeissa vuorovaikutussuhteissa molempien osapuolten on mentävä itseensä ja selvitettävä omaa vastuutaan. Näin voidaan päästä hyvään ratkaisuun. Oman kasvumme kannalta vaikeiden ihmissuhteiden kohdalla tärkeää on kysyä: Mitä minä voin tästä oppia?

4. Sääntö: älä luovuta takapakkeihin – aina voi tehdä jotakin

Vastoinkäymiset ovat tehokkain tapa oppia jotakin uutta. Jokaisella on oma yksilöllinen tiensä kuljettavana ja palkinnot jaetaan pitkän juoksun jälkeen. Elämällä on paljon opetettavaa. Epäonnistumisen kokemukset ovat elämän antamia uusia mahdollisuuksia. Tarvitsemme uudenlaista ajattelua. Jokaisesta takapakista voi oppia jotakin uutta ja tärkeää. Tietyllä kokemuksella voi olla suuri merkitys seuraavaa yritystä varten.

5. Sääntö: puutu ongelmaan heti, kun se ilmenee

Ihminen, joka ei halua ottaa kantaa puolesta eikä vastaan, ylläpitää ongelman jatkumista. Yhteisössä kaikki ovat ongelmassa aina jollakin tavalla osallisia. Jokaisella pitäisi olla jonkinlainen käsitys siitä, miten riitatilanteet pitäisi ratkaista. Riidan kieltäminen tai vaikean asian puheeksi ottamattomuus mahdollistavat riidan jatkumisen, ja kaikki ovat silloin osasyyllisiä. Tämän välttämiseksi asiasta kannattaa puhua ajoissa.

6. Sääntö: lopeta miellyttäminen

Ihmisinä olemme erilaisia eikä kaikkia voi miellyttää. Pidämme toisista enemmän kuin toisista. Se on tosiasia, joka on hyväksyttävä. Käytännössä unohdamme tämän ja yritämme miellyttää kaikkia. Siitä aiheutuu yleensä vaikeuksia, koska aitous puuttuu. Epäaitouden vaistoaa helposti. Pahinta on sellainen käytös, että kuljemme hymyilevinä tappajina. Olemme edessäpäin mieliksi, mutta kun toinen kääntää selkänsä, olemme valmiit puukottamaan häntä. Miellyttämisen tarve kertoo omasta pelosta, että joutuu hylkäämäksi tai epäsuosion kohteeksi. Tosiasia on, että kaikkia miellyttämisen tyylillä ihminen ei kauaa jaksa.

7. Sääntö: muuta asennettasi – toista et voi muuttaa

Meillä on kova halu muuttaa toisiamme. Miksi, koska koemme erilaisuuden uhkana itsellemme. Tukahdutamme näin oman mahdollisuutemme uusiutumiseen. Muuttamiskeinoja ovat mm. mitätöiminen, vaatiminen, uhkailu, mököttäminen, haukkuminen jne. Muutoksen avain ei ole toinen ihminen. Omia asenteitaan voi tarkistaa ja omaa käyttäytymistään muuttaa, mutta toisen muuttaminen ei onnistu.

Lähde: Hämäläinen R. 2005. Ihmisen kokoinen työyhteisö. Avaimia hyvään vuorovaikutukseen.