Intellektuaalinen osaaminen

 

Aristoteles pitää järjen eri muodoista korkeimpana viisautta ja kykyä harkita. Tämä kasvaa kokemuksen myötä. (Haaparanta L., Niiniluoto I. 2016, 14.) Kun erehtyy tarpeeksi monta kertaa, se opettaa. Silti mielestäni ihmisen ei tarvitsisi aina oppia kaikkea kantapää kautta. Oppimista tapahtuu myös vahingossa, ei pelkästään virheiden kautta. Mielestäni arjen käytänteiden myötä oppii paljon ihan vaikka katsomalla ja seuraamalla vierestä. Tähän kun liittää vähitellen tietoa mukaan, rakentuu vahva pohja ja mielikuva asioiden luonteesta.

 

Käyn paljon vuoropuhelua itseni kanssa ja punnitsen asioita monen näkökulman kautta. Opetuksessa tulee mielestäni näkyä opettajan kokemuksen ääni. Tällöin oppilaille muodostuu realistinen kuva tapahtumista. Vaikka opettajana kertoisin elämän esimerkkejä, kannustan oppilaita omien polkujensa etsimiseen. Polkuja ja kertomuksia on erilaisia, eikä niitä tule pitää ainoina tosi asioina. Tärkeää on opettaa hyväksymään ihmisten erilaisuutta ja erilaisia valintoja. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa. Jokaisella on oikeus valita mieleisensä ja itseään kehittävä tie. Opettajan suuri tehtävä on tukea tätä valintaa ja esittää vaihtoehtoja. Mielestäni opettajan työ opettamisen lisäksi on selvästi ohjaaminen.

 

Kun istun professorien pitämillä luennoilla, olen koko ajan hereillä. Ihmiset havainnoivat ympäristöään ja muodostavat havaintojensa perusteella kokonaisuuden jokapäiväisestä toiminnastaan. Tieteellinen ajattelu ei voi nojata pelkästään ihmisen vaistoihin, vaan tutkimustulokset kootaan laajoiksi järjestelmiksi. (Haaparanta & Niiniluoto. 28.) Usein minulla herää lisäkysymyksiä ja ajatuksia luennoiden jälkeen. Varsinkin jos minusta tuntuu, että jokin osa-alue on rajattu selvästi pois. Haluan opettajana herätellä oppilaitani ajattelemaan omilla aivoillaan. Professorit ovat myös ihmisiä. Hyviä tutkimustuloksia kannattaa seurata, mutta ne eivät välttämättä sisällä koko totuutta asiasta. Keskeinen päämäärä tieteessä on totuuden etsiminen. (Haaparanta & Niiniluoto. 31). Olisi mahtava saada omat oppilaansa ajattelemaan heidän olevan pieniä totuuden etsijöitä, tulevaisuuden tutkijoita.

 

Olen musikaalinen. Luova taiteilija. Musiikkia rakastava ja ilmentävä ihminen. Mielestäni musiikkia on liian vähän koulussa, sillä musiikki oppiaineena mielletään jotenkin hyvin irralliseksi kokonaisuudeksi. Musiikki oppiaineena joutuu usein taistelemaan olemassa olostaan. Panu Jaskari Ym (2013, 222) myös kirjoittavat että keskustelun aiheen on viime aikana ollut taideaineet. Keskusteluissa ilmenee juuri epäilys miksi taideaineet tulisi säilyttää. Onneksi nyt on herätty yhdistelemään oppiaineita keskenään ja musiikki tuo raikkaan tuulahduksen oppimisessa. Olen päässyt kokeilemaan Jyväskylän Puistokoulussa nelosluokkalaisten kanssa musiikkiliikunnan tuomasta ilosta. Hymy lasten kasvoilla oli parasta antia alkavalle opettajuudelleni. Ihmisille on järkyttävällä tavalla iskostunut mieliin ajatus että vain musiikkia harrastavat ovat musikaalisia. Tämä kankea olettamus on kuitenkin käännettävissä. Musikaalisuutta löytynee meistä kaikista. Se on lahja jo alkuajoilta äitiemme kohdussa ollessamme. Rytmillisyys on alkanut jo ensi sydämen lyönneistä äidin ollessa raskausviikoilla viisi.

 

Musikaalisuuttani aion opettajan työssäni käyttää apuvälineenä ja inspiroivana voimana. Musiikki koetaan usein miellyttäväksi ja siksi se on voimavara jota kannattaa hyödyntää oppimisessa. Luopajärvi (2013, 199-125) kirjoittaa että opettajan tulee perustaa toimintansa hänelle annettuun auktoriteettiin. Uudessa opettajuudessa tavoitellaan manipuloinnin sijasta toista ymmärtävään todellisuuteen. Oppilaita ei tule jyrätä opetuksen alle, vaan mahdollistaa terve kasvu ja kehitys monipuolisine mahdollisuuksineen. Jokaisessa meissä on omat erityisyytensä ja tahdon auttaa sen löytymisessä. Keinoja ovat oppaat täynnä. Niin kuin musiikissa, minä tahdon olla tässä asiassa se sovittaja ja oppilaat säveltäjiä. Jokaisen täytyy saada olla se oma paras sävellyksensä kera kaikkine kauniine sävyeroineen. Mukaan saa mahtua myös hajasäveliä.

 

Haaparanta, L. & Niiniluoto, I. 2016. Johdatus tieteellisen ajatteluun. Hki: Gaudeamus. 14-31.

Luopajärvi R ym. (toim.) 2013. Toinen tapa käydä koulua. Mitä on olla lapsi?, 119-125. Vastapaino.