Mikä tahansa murrettu väri voidaan sekoittaa lukemattomilla eri tavoilla. Värin sekoittamisen kannalta maalari ei aina tarvitse laajaa palettia. Laajaa palettia tarvitaan siihen, että eri pigmentit eroavat toisistaan sävytysvoimaltaan, läpikuultavuudeltaan, kuivumisajaltaan ja niin edelleen. Ne ovat myös sekoittamattomana käytettynä usein sävyltään uniikkeja. On mahdoton saada sekoittamalla seruliinisävyä. Maavärejä sen sijaan on helppo jäljitellä. Voit helposti sekoittaa poltettua umbraa kadmium/kromi (kylmä/lämmin keltainen) ja jostain sinisestä (kylmä preussin sininen kylmää umbran sävyä varten, lämmin ultramariini sininen lämpimää sävyä varten) .

Seepia on samannimisen mustekalan (Sepia officinalis) mustenesteestä valmistettu tummanruskea väriaine tai sitä vastaava synteettinen pigmentti.

Seepiaa on luultavasti käytetty väriaineena jo antiikin aikoina. Keskiaikaisissa käsikirjoituksissa käytettiin usein seepiamustetta, ja 1600-luvulta alkaen seepiaa käytettiin karttojen painamiseen. Kuvataiteessa seepia tuli suosituksi 1700-luvulla, etenkin maisemamaalauksessa. Seepia on ollut myös suosittu varhaisten valokuvien ja elokuvien sävytyspigmentti, ja useissa nykyisissä digikameroissa ja kuvankäsittelyohjelmissa onkin valmiina seepiatoiminto, jolla kuville saadaan vanhahtava ja nostalginen sävy.