Kotimaisissa tauluissa olivat hyvin tärkeitä kodin, uskonnon ja isänmaan teemat. Opetustaulut myös tukivat kansakoulun perustehtävää, lasten kasvattamista isänmaanrakkauteen ja työhön. Erityistä huomiota opetustauluissa kiinnitettiin puhtauteen ja terveellisiin elämäntapoihin, sekä ahkeruuteen ja säästäväisyyteen. Opetustaulujen yksi tarkoitus oli terveysvalistuksen antaminen. Ajatuksena oli, että kouluissa annettava valistus leviäisi tehokkaasti myös koteihin.

Koulutauluja ripustettiin luokissa esille etenkin biologian ja fysiikan tunneilla, mutta opetettiin niiden avulla myös matematiikkaa. Yleisemmin koulutauluista kuitenkin opeteltiin kasveja ja eläimiä.

Yksi syy opetustaulujen menestykseen oli siinä, että noiden aikojen oppikirjoissa ei ollut paljon kuvitusta - eikä ollut todellakaan televisiota taikka Internettiä. Opetustaulut olivat oiva, visuaalinen lisä opettajan puheille ja oppikirjoille. Taulujen kuvien myötä luokassa päästiin kiinni nopeasti mitä erilaisimpiin tunnelmiin ja aiheisiin, hämäläisiltä peltoaukeilta Afrikan savanneille - liikennemerkeistä koiperhosiin ja terveyskasvatuksesta geometriaan.

Opetustauluista käytettiin useita erilaisia nimityksiä - niitä olivat opetuskuva, koulutaulu, kuvataulu, havaintotaulu, seinätaulu tai seinäkuva. Opetustauluja tuotiin aluksi ulkomailta, erityisesti Saksasta ja Ruotsista, mutta myöhemmin niitä tekivät myös oman aikansa suurimmat suomalaiset taiteilijat, kuten Eero Järnefelt, Albert Edelfelt, Hugo Simberg, Matti Karppanen, Martta Wendelin ja Rudolf Koivu.

Lähteet
*Nurmijärven museo
*Yle: Rotuoppia ja niittyleinikkejä – Viehättävien koulutaulujen taustalla on karu maailmankuva
*Yle: Koulutaulut syntyivät mestarien siveltimistä