Isossa-Britanniassa on merkittävän paljon intialaisia siirtolaisia johtuen Intian siirtomaataustasta.
1970-luvulla erityisesti punjabilaiset siirtolaiset yhdistivät omaa kansanlauluaan länsimaisiin rytmeihin, mistä tuli suosittu musiikin laji sekä Isossa-Britanniassa että muualla maailmassa.

1980-luvulla bhangra-musiikki otti paljonkin vaikutteita länsimaisesta pop-musiikista, mutta 1990-luvulla muusikot palasivat juurilleen punjabilaisen kansanmusiikin äärelle. Bhangra on edelleen suosittua musiikkia ja sitä tehdään sekä Briteissä, Amerikassa että Intiassakin.

Kappaleiden sanoitukset ovat yleensä punjabin kielellä (yksi Intian virallisista kielistä) ja ne ovat yleensä toistavia ja yksinkertaisia. Tämä johtuu siitä, että koska musiikkia alettiin alunperin tekemään Englannissa asuville intialaisille nuorille, heidän mahdollisesti heikompi punjabin kielitaitonsa otettiin huomioon.

Tässä suositun Surinder Shindan laulua.



Daler Mehndin Tunak Tunak Tun on saavuttanut suosiota netin myötä. Se edustaa popimpaa bhangraa.