12-säveljärjestelmä eli dodekafonia on taidemusiikin sävellystekniikka, jonka kehitti itävaltalainen Arnold Schönberg 1910-luvulta alkaen. Tekniikka perustuu siihen, että jokainen sävel on samanarvoinen, ei ole perussäveltä tai sen kummemmin melodisuuttakaan.
Dodekafonista musiikkia kutsutaankin sen vuoksi atonaaliseksi musiikiksi.

Pääajatuksena on, että länsimaisen tasavireisen musiikin kaikki kaksitoista säveltä (esim. pianon 7 erinimistä valkoista ja 5 mustaa kosketinta) ovat tasa-arvoisia. Sen vuoksi mitään sävelistä ei saa toistaa ennen kuin muut 11 on myös soitettu.

Kappaleen säveltämistä varten on sommiteltava rivi. Siinä määritellään, missä järjestyksessä 12 säveltä esiintyvät ensimmäisen kerran. Sen jälkeen alkuperäinen rivi voi toistua uudestaan sellaisenaan eli originaalina, mutta myös erilaiset versiot ovat mahdollisia:
Inversio on rivin peilikuva, jossa ylöspäiset siirtymät ovatkin alaspäin ja päinvastoin.
Retroversio eli rapuliike on rivi takaperin.
Retroinversio on rapuliikkeen peilikuva.

http://www15.uta.fi/arkisto/mustut/mute/mel21.htm

Rivejä voidaan säveltää soitinyhtyeille tai orkesterille, jolloin puhdas pyrkimys sävelten tasa-arvoisuuteen hämärtyy, sillä orkestraatiossa sama sävel saattaa kuulua useamman kerran eri soittimista. Sovittamisesta onkin paljolti kiinni se, miltä dodekafoninen musiikki kuulostaa. Schönberg arveli kuitenkin sävellystekniikan auttavan atonaalisen musiikin yhtenäisyyden säilyttämisessä. Aiemmin sen oli tehnyt sävellaji.