Kai Ekholmin kolumni Suomalaiset ovat pian vailla kulttuuriperintöä, kirjahyllyjä ja oman kielensä perinnettä

- tekstin aihe ja aihepiiri: suomalaisten lukeminen, lukutaito, lukuinto (Kolumnin otsikossa kuvataan metaforan avulla suomalaisten lukuinnon kehittymistä viime aikoina.)

• Julkaisukontekstina on Helsingin Sanomat, joka on painetussa ja sähköisessä muodossaan Suomen laajalevikkisin sanomalehti. Kolumnin kohderyhmänä onkin suuri yleisö, ja sen kirjoittaja pyrkii tekstillään tavoittamaan mahdollisimman laajan lukijakunnan. Aiheensa puolesta teksti saattaa vedota pikemminkin aikuisväestöön kuin nuorisoon, etenkin kun se on julkaistu hieman ennen koulujen alkua elokuun alkupuolella, jolloin suomalaisen koulujärjestelmän tuloksellisuudesta on ajankohtaista keskustella. Kirjoittaja aloittaakin kolumninsa viittaamalla edeltäviin tutkimustuloksiin suomalaisten vahvasta lukumotivaatiosta ja lukuharrastuksen aktiivisuudesta. Toisaalta kirjoittaja kertoo myös siitä, miten seniorit ovat aktiivisia lukijoita verrattuina muihin ikäryhmiin ja miten nuorison ja nuorten aikuisten lukumoti on lopahtanut. Teksti on osittain suunnattu myös päättäjille, jotka ovat vastuussa suomalaisten lukutaidon ylläpidosta ja kehittymisestä, minkä tarkoituksena on esittää päättäville tahoille toimintaohje: On surullista, ettei lukemisen seuranta kiinnosta opetus- ja kulttuuriministeriötä ja säätiöitä. Tarvitsemme kansallista selvitystä, jolla olisi kauaskantoisia vaikutuksia.

• Tekstin otsikko provosoi lukijaa kärkevyydellään ja luo uhkakuvan suomalaisten lukemattomuuden seurauksista. Ingressi puolestaan tukee metaforisesti otsikon viestiä siitä, miten suomalaisten maine innokkaina lukijoina on viime vuosina kärsinyt, ja kritisoi ja kyseenalaistaa suomalaisten kansanluonteeseen liitettyä lukuinnokkuutta.

• tekstilajina kolumni, joka antaa mahdollisuuden henkilökohtaisuuteen, persoonalliseen ja omaääniseen tekstiin, omaperäisen ja jopa räväkän tyylin käyttöön

• Kirjoittajan argumentaation vakuuttavuus pohjautuu myös vahvasti hänen asiantuntija-auktoriteettiinsa: kirjoittaja on alan tutkija ja tietokirjailija sekä entinen Kansalliskirjaston johtaja. Kolumnistin kuva antaa kirjoittajasta asiallisen ja asiantuntevan kuvan; kirjoittajan vaatetus antaa virallisen vaikutelman mutta hymy luo omalta osaltaan jopa ylemmyydentuntoisen vaikutelman sen vuoksi, että kirjoittaja tietyssä suhteessa syyllistää suomalaisia omasta lukuinnottomuudestaan.

• Tekstin tavoitteena on valistaa lukijakuntaa, Suomen kansaa ja päättäjiä, suomalaisten lukuinnon lopahtamisesta sekä saada heidät tarttumaan ongelmaan laatimalla selvityksiä lukuharrastuksen aktiivisuudesta ja kenties myös lisäämällä omaa lukuaktiivisuuttaan.

• näkökulma: Teksti puhuu asiantuntijan näkökulmasta kansalaisten lukuinnosta.

• teesi: Suomalaisten lukuinnokkuus on vähentynyt viime vuosina, minkä seurauksena heidän lukutaitonsa ja tietämyksensä kulttuuriperinnöstään on vaarassa heikentyä. / Suomalaisten lukuharrastusta tulisi vahvistaa ja painettujen kirjojen lukemisen määrää lisätä.

• esisopimukset: lukija tietää, mitä lukeminen on ja miten lukutaitoa pidetään yllä

• taustaoletukset: Tekstissä otetaan annettuna, että lukeminen vahvistaa luku- ja kielitaitoa sekä avartaa lukijan tietämystä kulttuuriperinnöstä ja että lukeminen on arvokas harrastus ja tavoiteltavaa toimintaa.

 

Keskeisiä argumentaatio- ja retorisia keinoja

 

- tutkimustietoon ja tilastoihin vetoaminen: Suomi komeili vuosi­kymmenet Unescon kirja- ja lukemis­tilastojen kärjessä. Pisa-tutkimukset toivat maan 2000-luvulla maailman tietoisuuteen.

- auktoriteettiin vetoaminen: The Guardian -lehti kirjoitti pari vuotta sitten maailman lukutaitoisimmasta kansasta. / Tommi Kinnusen kaltaiset opettaja-kirjailijat kertovat, että nuorten sanasto on hätkähdyttävän kehno. / Kirjahistorioitsija Alberto Manguel totesi, että ilman sairaaloita, kouluja ja kirjastoja ei ole yhteiskuntaa.

- omaan asiantuntija-auktoriteettiin ja samalla kokemukseen vetoaminen: Kirjoittaja on tutkija ja tietokirjailija. Hän toimi Kansalliskirjaston johtajana vuosina 2001–2018.

- syy-seuraussuhteisiin vetoaminen, uhkakuvien maalailu: Suomalaiset ovat pian vailla kulttuuriperintöä, kirjahyllyjä ja oman kielensä perinnettä. / Kirjailijat luovat niitä ja ansaitsevat niillä elantonsa. Verkon ansaintalogiikka ei ole tekijöille edullinen. Nettimarkkinat eivät tuo elantoa, kuten ei sekään, että kaikki odottavat kirjastosta lainattavaa kappaletta. / Jos kuvatut trendit jatkuvat, niiden päässä on kansakunta, joka on vaihtanut lukemisen ja oman kulttuurinsa verkon kaljakelluntaan. / Lukemiseen käytetystä ajasta ei ole tehty selvitystä vuoden 2010 jälkeen. Seuraava laaja ajankäyttötutkimus valmistunee aikaisintaan vuonna 2021. On surullista, ettei lukemisen seuranta kiinnosta opetus- ja kulttuuriministeriötä ja säätiöitä. Tarvitsemme kansallista selvitystä, jolla olisi kauaskantoisia vaikutuksia.

- lukuihin vetoaminen, lyhyet peräkkäiset päälauseet tekstin rytmittäjinä: Maailmassa kustannetaan vuosittain lähes kaksi miljoonaa uutta kirjanimekettä. Suomessa niistä ilmestyy runsaat 10 000. / Kotitaloudet ostavat painettuja kirjoja 71 eurolla vuodessa. Summa on tasaisesti pienentynyt. Alkoholiin käytetään vuosittain 620 euroa. / Yleisten kirjastojen aineistohankinnoista jokainen kotitalous maksoi 13,70 euroa. Kirjastojen palvelutaso ja logistiikka on huipputasoa. Jokaisen kirjan saa vaivatta käsiinsä. / Kirjastojen käyttö on silti tasaisesti vähentynyt. Vuonna 2017 kirjoja lainasi puolet kansalaisista. Kymmenesti tai useammin kirjastossa kävi 13 prosenttia. Luku on romahtanut 15 vuodessa puoleen. Lainausmäärät ovat vähentyneet vuosien 2014 ja 2018 välillä miljoonalla. /
Kolmannes suomalaisista lukee pari kirjaa vuodessa. Viiteen kirjaan pääsee vain viidennes. Kymmenen kirjaa vuodessa lukevia on 15 prosenttia kansasta. Kirjaa luetaan päivittäin 8–13 minuuttia, seniorit lukevat lähes 20 minuuttia.

- tunteisiin vetoaminen: On surullista, ettei lukemisen seuranta kiinnosta opetus- ja kulttuuriministeriötä ja säätiöitä.

- ongelmanratkaisumallin esittely: Tarvitsemme kansallista selvitystä, jolla olisi kauaskantoisia vaikutuksia.

- kolmiportaiset luettelot: Suomalaiset ovat pian vailla kulttuuriperintöä, kirjahyllyjä ja oman kielensä perinnettä / Kansalaisten enemmistö lukee, kuuntelee tai katselee / He markkinoivat itse teoksiaan, käyvät kirjastoissa ja sinnittelevät alle tulorajan. / muistin, kielen ja ymmärryksen siirtymisestä

- vastakohdat: ennen – nykyään (Ennen suomalaiset olivat innokkaita lukijoita, nykyään laiskoja.), maailma – Suomi (Maailmassa kustannetaan vuosittain lähes kaksi miljoonaa uutta kirjanimekettä. Suomessa niistä ilmestyy runsaat 10 000.), vanhukset – lapset, nuoret ja aikuiset (Kirjaa luetaan päivittäin 8–13 minuuttia, seniorit lukevat lähes 20 minuuttia.), sähköiset tekstit – perinteiset tekstit (Sähkökirjat ja äänikirjat vakiintuvat mutta eivät paikkaa tilannetta. Niitä julkaistaan vuosittain noin 1 500 nimekettä, ja niiden myynti on noin viidenneksen kirjallisuuden kokonaismyynnistä.), äänikirjat – sähköiset kirjat (Viime vuonna äänikirjojen kuuntelu ohitti sähkökirjojen lukemisen.), teollisuustuotanto – luova työ (Kirjoja ei synny tehtaassa. Kirjailijat luovat niitä ja ansaitsevat niillä elantonsa. / Kulttuuria tuotetaan Suomessa minimikustannuksin ja maailmanluokan laadulla.)

- ironisessa mielessä yleiseen mielipiteeseen vetoaminen: Kansalaisten enemmistö lukee, kuuntelee tai katselee internetissä sanomalehtien ja aikakauslehtien sisältöjä. Sitä kutsutaan multimodaaliseksi lukemiseksi, ja sen ajatellaan olevan jotakin edistyneempää.

- kysymys-vastausrakenne: Onko se lukemista vai oheistoimintaa? Onko muodolla edes väliä? On. / Miksi synkistellä ja syyllistää, eikö lukeminen ole jokaisen henkilökohtainen asia? Ei ole.

- liioittelu ja kärjistäminen: Opiskelijatkaan eivät jaksa lukea paksuja tenttikirjoja, ja pro gradun aineisto pitäisi löytyä netistä. Kirjahyllyt ovat hävinneet lastenhuoneista, eikä niitä näe olohuoneissakaan.

- alkusointu: kulttuuriperintöä, kirjahyllyjä ja oman kielensä perinnettä / Verkossa vietetään lähes vuorokausi viikosta.

- puhe- ja arkityyliset sananvalinnat: stailattavia

- metaforat: Suomalaiset himolukijoina on sitkeästi elänyt myytti, kaunis itsepetos. / Lukemisen ja kirjallisuuden rihmasto on syvä ja hauras. Sen rakentaminen on kestänyt vuosikymmeniä, mutta sen jatkuminen ei ole itsestäänselvyys. / verkon kaljakelluntaan

- me-muoto kirjoittajaa ja lukijaa lähentävänä, heidät samaan joukkoon sisällyttävänä yhteisöllisyyttä korostavana pronominina: Meillä ei ole käsitystä, mihin Suomi lukijamaana on menossa tai mitä asialle pitäisi tehdä.