1. Erittele ja analysoi Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas on turha elokuva arvostelun argumentaatiota. Vastauksen sopiva pituus on noin 5 000 merkkiä. (30 p.)
 
Vastauksen sisältöaineksia
 
1. Arvostelun kontekstit – Tekstin kirjoittaja on Helsingin Sanomien kriitikko Juho Typpö. – Tekstilaji on arvostelu. – Teksti on julkaistu Helsingin Sanomissa 27.10.2017, ja sen kohderyhmänä ovat Tuntematon sotilas -teoksesta ja sen uudesta Aku Louhimiehen elokuvaversiosta kiinnostuneet henkilöt. – Arvostelun tavoitteena on esitellä Louhimiehen uusi elokuva ja kertoa siitä arvostelijan oma näkemys. Tuntematon sotilas on Suomessa erittäin tunnettu teos, josta on jo aiemmin tehty kaksi elokuvaa ja useita teatterisovituksia. Typön arvostelu sijoittuu osaksi laajoja ja monitahoisia Tuntematon sotilas -diskursseja ja Suomen sotadiskursseja, joiden vaikutus suomalaiseen kansallisidentiteettiin on ollut suuri.
 
2. Arvostelun teesi Typön arvostelun teesin voi tiivistää väitteeksi Aku Louhimiehen uusi Tuntematon sotilas elokuva ei ole merkittävä elokuva.
 
3. Taustaoletukset Arvostelun taustaoletuksia ovat muun muassa arvot ja arvostukset siitä, että hyvä elokuva on rohkea ja tarpeeksi kiinni omassa ajassaan. Hyvä elokuva ei myöskään saa olla liian hiottu, ja sen pitää luoda illuusio elävästä maailmasta. Kriitikko myös vaikuttaa olettavan, että aiemmat Tuntemattoman sotilaan elokuva- ja teatteriversiot ovat lukijoille jossain määrin tutut, sillä hänen kuvailee aiempia teoksia suhteellisen niukasti.
 
4. Arvostelun kokonaisrakenne Arvostelun alussa Typpö kysyy, miten Louhimiehen elokuva perustelee oman olemassaolonsa ja vastaa siihen itse: ”– – ei kovin hyvin.” Vastaus paljastaa heti Typön mielipiteen. Arvostelunsa alkuosassa Typpö esittelee Tuntemattoman sotilaan kirjaa, Laineen ja Mollbergin elokuvia ja näiden teosten merkitystä suomalaisille, ja arvostelun loppuosassa Typpö taas kertoo Louhimiehen elokuvan eroja aiempiin filmatisointeihin ja kirjaan nähden. Aivan arvostelun lopussa Typpö palaa teesiinsä, että Louhimiehen riskitön ja tavanomainen elokuvatoteutus on tylsä.
 
5. Perustelukeinot Typön keskeisimmät perustelukeinot ovat syy-seurausuhteeseen, historiaan, arvoihin, kohteen erityisyyteen ja omakohtaisiin kokemuksiin ja havaintoihin vetoaminen.
 
Syy-seuraussuhde Louhimiehen Tuntematon sotilas ei ole hyvä elokuva, koska se ei tuo mitään uutta aiempiin tulkintoihin.
 
Historiaan/erityisyyteen vetoaminen Aiemmat teokset tavoittivat omasta ajastaan jotain erityistä, mutta Louhimiehen teos ei tavoita.
 
Arvo Louhimiehen elokuva ei ole Typön mielestä tarpeeksi rohkea.
 
Omat kokemukset ja havainnot Typön oman katselukokemuksen perusteella Vesalan Lyyti-rooli, Ahon Rokka-tulkinta, Alénin Rahikaisen rooli tai elokuvan tekninen virheettömyys eivät – onnistuneisuudestaan huolimatta – ole kuin ”pelkkiä mausteita”, jotka eivät tee kokonaisuudesta uutta ja omaperäistä taideteosta.
 
6. Retoriset keinot Typön käyttämissä retorissa keinoissa korostuvat erilaiset kerronnan keinot, suostuttelumääritelmät ja affektiiviset sanavalinnat.
 
Kerronnan keinot, erityisesti kuvaus ja dialogi Arvostelunsa alussa Typpö kuvailee esimerkiksi omia ajatuksiaan ennen elokuviin menoa ja kysyy itseltään: ”Miten se perustelee olemassaolonsa?”. Seuraavassa kappaleessa hän vastaa tuohon kysymykseensä elokuvan katsottuaan: ”– – ei kovin hyvin.” Kysymys-vastauspari tuo esille Typön tekstin teesin.
 
Vastakkainasetteluja tai kerronnan käänteitä Typpö tekee arvostelussaan useita myönnytyksiä Louhimiehen elokuvan hyvyydestä. Myönnytysten jälkeen hän kuitenkin systemaattisesti palaa omaan kriittiseen näkemykseensä esimerkiksi mutta-konjunktion avulla. Näin mutta-konjunktiota edeltävä ja sen jälkeen tuleva sisältö asettuvat vastakkain, tai ainakin kerrontaan tulee selvä käänne. Esimerkiksi Louhimiehen elokuvan Rokka-tulkintaa Typpö ensin kehuu, mutta rakentaa seuraavaan tekstikappaleeseen mutta-alkuisen käänteen: ”Mutta tämän ristiriidan varaan koko hahmo yhä rakentuu. Rokan sisäistä maailmaa kuvataan vain – –.”
 
Suostuttelumääritelmiä ja affektiivisia sanoja ja ilmauksia ”Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas on turha elokuva”, kertoo otsikko Typön arvion. Ingressiin taas on nostettu vielä otsikkoakin selkeämpi suostuttelumääritelmä: ”Uusi Tuntematon sotilas on turvallinen, riskitön ja kaikkia miellyttämään pyrkivä Suomi 100 juhlakuvaelma.” Adjektiivit ”turha”, ”turvallinen” ja ”riskitön” ovat uutta elokuvaversiota arvioitaessa kaikki negatiivisia. Suostuttelumääritelmiä ja affektiivisia eli tunnepitoisia sanoja Typpö käyttää myös esitellessään arvostelussaan Tuntematon sotilas romaania ja sen aiempia elokuva- ja näytelmäversioita. Kirja oli ilmestyessään ”eräänlainen synninpäästö” sotansa hävinneille suomalaisille. Edvin Laineen elokuva taas teki Tuntemattomasta sotilaasta ”pyhän kertomuksen, osan kansallista alitajuntaa”, ja Rauni Mollbergin elokuva oli Typön mielestä ”harvinaisen tehokas ja rohkeakin sotakuvaus”. Typpö osoittaa affektiivisilla sananvalinnoillaan, että useita merkittäviä taideteoksia on menneinä vuosikymmeninä merkittävästä klassikkokirjastamme tehty, joten uuden versionkin pitää olla jollain tavalla merkittävä. Aiempien teosten tunnepitoisten kehujen jälkeen tuntuukin luontevalta hyväksyä Typön arvostelussaan esittämä vaatimus: ”Mutta enää vuonna 2017 sitä vanhaa ja tuttua Tuntematonta ei enää jaksaisi. Rohkeallekin tulkinnalle olisi tilaa – –.”
 
Toistot Merkittävin toisto Typön arvostelussa on sen toiseksi viimeisestä kappaleesta ingressiin nostettu suostuttelumääritelmä: ”Turvallinen, riskitön ja kaikkia miellyttämään pyrkivä Suomi 100 -kuvaelma.” Tämä suostuttelumääritelmän voi jopa nähdä arvostelun teesinä, sillä se tiivistää Louhimiehen näkemyksen Tuntemattomasta sotilaasta. Toistuva retorinen keino on myös mutta-sanan käyttö: Esitettyään jonkinlaisen kehun tai myönnytyksen Louhiniemen elokuvasta, Typpö kääntää kuitenkin mutta-sanalla arvionsa taas kriittiseksi ja negatiiviseksi. Sanatoistoa Typpö käyttää myös kohdassa, jossa hän kuvailun kautta kertoo omista tunnelmistaan elokuvaa katsoessaan. ”Naps, nyt se sanoi sen tutun repliikin. Naps, nyt tuli se tuttu kohtaus.” Kaikki toistot alleviivaavat Louhimiehen elokuvatoteutuksen liiallista turvallisuushakuisuutta ja riskittömyyttä, liian vähiä uudistuksia.
 
7. Arvostelun vakuuttavuus Vertailuillaan vanhoihin Tuntematon sotilas -teoksiin Typpö saa varsin vakuuttavasti perustelluksi teesiään, että Louhimiehen Tuntematon sotilas ei ole merkittävä elokuva. Typön kuvaukset vanhoista teoksista antavat hänestä asiantuntevan vaikutelman. Toisaalta Typön henkilökohtaiset kokemukset uudesta elokuvasta toistavat kaavaa ”se ja se piirre oli kyllä hyvä, mutta – –”. Näistä kohdista syntyy vaikutelma Typön liiallisesta kriittisyydestä, mikä saa arvostelun lukijan epäilemään Typön teesin osuvuutta. Kokonaisuudessaan lukijalle saattaa jäädä olo, ettei Louhimiehen elokuva ehkä ole merkittävä, mutta ei luultavasti turhakaan, kuten jutun otsikko väittää; tuohan elokuva vanhan klassikkoteoksen nykyaikaan ainakin teknisesti virheettömästi, ”niin hyvin kuin Suomessa on mahdollista”, kuten Typpö itsekin toteaa.
 
Pisteytysohjeet (Pisteisiin voidaan päätyä myös muilla perusteilla kuin alla olevilla. YTL:n pisteytysohjeet ratkaisevat lopulliset pisteet.)
 
5–10 pistettä
 
Vastaus osoittaa kirjoittajan ymmärtäneen Typön mielipiteen Louhimiehen elokuvasta, ja vastauksessa on esitelty myös joitakin perustelu- ja retorisia keinoja. Vastaus saattaa kuitenkin lähinnä referoida arvostelun sisältöä, ja analyysissä on käytetty vain joitakin käsitteitä tai osaa käsitteistä on käytetty virheellisesti. Viiden pisteen vastaus on kokonaisuudessaan vaikeaselkoinen ja jäsentymätön.
 
15–20 pistettä
 
20 pisteen vastaus on varsin hyvin jäsennelty analyysi, josta erottuu arvostelun teesi ja jossa on olennaisia havaintoja sekä perustelu- että retorisista keinoista. Vastauksessa on tunnistettu tekstilajin ja tekstin tavoitteen vaikutus tekstin sisältöön ja muotoon. 15 pisteen vastauksessa lukutapa voi olla pinnallisempi tai irralliset yksityiskohdat saavat vastauksesta liikaa tilaa. Päätelmät ovat kuitenkin pääosin uskottavia, mutta ehkä ylimalkaisesti perusteltuja. Käsitteiden käytössä voi olla jokin verran epätarkkuutta.
 
25–30 pistettä
 
Vastaus on ehyt ja perusteltu tulkinta, joka osoittaa erinomaista kriittisen ja kulttuurisen lukutaidon hallintaa: Vastauksessa on otettu erinomaisesti huomioon arvostelun tavoite ja tekstilajipiirteet ja ymmärretty myös Tuntematon sotilas -romaanin ja aiempien Tuntemattoman sotilaan elokuvaversioiden vaikutus kriitikon näkemyksiin. Arvostelun sisältö teeseineen ja perustelukeinoineen, arvostelun rakenne sekä arvostelun kieli retorisine tehokeinoineen on analysoitu tarkasti ja osuvasti. Käsitteistön käyttö on monipuolista. Myös Typön perustelujen vakuuttavuutta on analysoitu ja arvioitu.