Salasin peliriippuvuuteni puolisoltani, minkä seurauksena avioliittoni päättyi. Menetin myös työni, koska vietin yöt pelaamassa netissä kasinopelejä enkä jaksanut enää keskittyä tehtäviini, kertoo peliriippuvuuden takia hoitoon hakeutunut kirjoittaja HS:n mielipidepalstalla.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksen Suomalaisten rahapelaaminen 2011 mukaan 110 000 suomalaista pelaa rahapelejä ongelmallisesti. Myös pelaajien läheiset, puolisot, vanhemmat ja lapset joutuvat usein kärsimään. THL on arvioinut, että yksi peliongelmainen vaikuttaa keskimäärin seitsemään muuhun ihmiseen. Asia koskettaa lähes 900 000:ta suomalaista jollain tavalla. Kyse ei siis ole mistään pienestä ongelmasta.

Ymmärrän hyvin, että kyseessä on valtava bisnes, jossa liikkuvat todella suuret summat rahaa. Muistan hyvin, kun muutama vuosi sitten suomalainen peliyhtiö oli huolissaan siitä, että suomalaiset pelasivat rahat ulkomaalaisiin nettikasinoihin. Sitten tämä peliyhtiö avasi oman nettikasinonsa.

IHMETTELEN suuresti, miksi pelaamista koskeva mainonta on aina myönteistä. Esimerkiksi tarinoita voittajista kerrotaan jatkuvasti. Kun käyn kioskissa, minulle tarjotaan lähes aina joitakin Veikkauksen pelejä tai arpoja – minulle, entiselle peliongelmaiselle ihmiselle. Se on sama asia, jos alkoholistille tarjottaisiin viinaa, kun hän käy kaupassa.

Kouluihin tarvittaisiin valistusta uhkapeliongelmasta ja sen aiheuttamista vakavista psyykkisistä ja taloudellisista seurauksista ennen kuin ongelma räjähtää käsiin. Vaikka kyseessä on tuottoisa bisnes, voiko valtio asettaa rahan erilaisten mielenterveysongelmien ja itsemurhien edelle?

MINULLA on jonkinlainen käsitys siitä, mistä puhun, sillä olen kärsinyt 15 vuotta sairaalloisesta pelaamisesta. Avioliittoni päättyi pelaamisen vuoksi, koska salasin pelaamisen puolisoltani.

Salailu ja häpeä liittyvät oleellisesti pelaamiseen, koska ongelmasta ei puhuta ja ihminen häpeää suunnattomasti aina kaikkea poikkeavaa toimintaa.

Menetin myös työpaikkani pelaamisen vuoksi, koska en jaksanut enää keskittyä työhöni, kun pelasin yöt netissä erilaisia kasinopelejä. Lopulta olin niin uupunut kaikkeen salailuun ja valehteluun, että oli vaikea kiinnostua mistään. Aloin myös eristäytyä ihmisistä.

Lisäksi taloudelliset tappiot ovat olleet mittavat. En tiedä, pystynkö maksamaan velkojani takaisin. Aion kuitenkin yrittää, sillä haluan ottaa vastuun teoistani.

Itse olen ongelmani aiheuttanut, ei kukaan muu. Pahinta asiassa on kuitenkin ollut, että olen valehdellut läheisilleni ja toiminut arvojani vastaan. Sen kanssa on yritettävä elää. Mutta ei mene päivääkään, etten ajattelisi sitä, millaista tuskaa olen läheisilleni aiheuttanut.

OLIN onnekas, että pääsin hoitoon uhkapeliongelman vuoksi. Tiedän, että monissa kunnissa hoitoon pääseminen on hankalaa. Pitkän sairausloman ja kovan työn jälkeen olen saanut asiat uomiinsa. Teen nykyään vapaaehtoistyötä peliongelmaisten parissa.

Toivon, että ihmiset hakisivat apua mahdollisimman matalalla kynnyksellä eikä vasta sitten, kun mielenterveys on jo mennyt ja on velkaantunut pahasti. Monessa kaupungissa on nykyisin tarjolla apua ja vertaistukea.

Puhutaan asiasta
Julkaisemme kirjoituksen
poikkeuksellisesti nimimerkillä.