Taavi Turunen  Päiväkirja Avara Akkuna-kirjan  tapahtumista

Hiekanpään koulu
 7C  27.9.2018

 

 

Päiväkirja Baudelairien viikosta

 Orpolapsien Sunnyn, Klausin ja Violetin päiväkirja viikon ajalta. Kerrotaan heidän tarinansa lyhyesti, muuan paha mies nimeltä Kreivi Olaf, joka poltti sisarusten talon heidän vanhempiensa rahojen takia, jotka sattuivat kuolemaan palossa. Näin sisaruksista tuli orpoja. Kreivi Olaf on myös murhannut sisarusten aikaisemman huoltajan ennen tämän päiväkirjan tapahtumia. 

Päivä 1: Baudelairien sisarusten uusi huoltaja on Josefiina-täti, ja sisarukset ovat matkalla hänen taloonsa, joka sijaitsee Itkujärven kalliolla. Kun he viimein pääsevät talolle, he huomaavat että puolet talosta on pelkkien puupalkkien varassa kalliossa kiinni, ja muistavat että Hurrikaani-Hermanni odotetaan iskevän kaupunkiin noin viikon päästä. Taksikuski jätti heidät pihaan ja sisarukset astuivat varovasti sisään. Josefiina-täti osoitti sormellaan lämpöpatteria ja sanoi, että "älkää ikinä koskeko siihen". Hän sanoi, että hän ei ikinä avaa patteria, koska hän pelkää, että se räjähtäisi. Tähän mennessä vaikuttaisi kuin hän pelkäisi kaikkia talon esineitä kynnysmatosta, johon hänen mukaan joku voisi kompastua ja taittaa niskansa. Seuraavaksi hän näytti Baudelairille puhelimen ja sanoi "käyttäkää tätä vain hätätaupauksissa, tästä voi nimittäin saada sähköiskun". Seuraavaksi Josefiina-täti näytti sisarusten huoneen, sen jälkeen he menivät syömään. Syönnin jälkeen he katselivat yhdessä paikkoja. Sen jälkeen vaikutti siltä, että Josefiina pelkäsi kaikkea mitä talossa on, joten Klaus sanoi, että "Miksi et muuta pois talosta pois". Sihen Josefiina-täti vastasi, että pelkää kuollakseen kiinteistönvälittäjiä.

Päivä 2: Seuraavana aamuna Baudelairet söivät aamiaiseksi appeliinimehua ja paahtamatonta paahtoleipää. Iltapäivällä Josefiina-täti oli vienyt lapset hänen omaan kirjastoonsa, joka siis sijaitsi talon sisällä. Illalla he söivät illalliseksi taas appelsiinimehua ja paahtamatonta paahtoleipää. Illalla omassa huoneessaan Violet koitti keksiä koottavan junaradan vaihteista jotakin, jolla voisi kuumentaa ruokaa Josefiina-tätiä säikäyttämättä. Hän nimittäin pelkäsi käyttää liettäkin.

Päivä 3: Seuraavana päivänä Josefiina-täti ja lapset lähtivät kauppaan kaupungille hakemaan ruokaa Hurrikaani-Hermannia varten. Kaupan käytävillä Violet käveli päin jotakuta, hän tajusi heti, että mies oli Kreivi Olaf valepuvussa. Kreivi Olaf sanoi Josefiina-tädille, että hän on nimeltään kapteeni Kelmi. Josefiina-täti nieli syötin kokonaan. Lapset koittivat vakuutella, että mies on Kreivi Olaf, mutta hänellä oli ovela tekopuujalka. Hän antoi Josefiina-tädille käyntikorttinsa ja poistui näkymättömiin. Josefiina-täti puhui koko matkan takaisin siitä, miten mukava mies kapteeni Kelmi oikein on ja kuinka hän halusi tavata hänet uudelleen. Sinä iltana Baudelairen lapset istuivat ruokapöydässä sydän kylmänä. Puolet kauhusta tuli Josefiina-tädin valmistamasta kylmästä limettimuhennoksesta.

Päivä 4: Aamulla ruokasalissa oli täysi hiljaisuus, kunnes puhelin soi. Josefiina-täti sanoi, että "se voi olla tärkeää, mutta en tiedä kannattaako sen takia saada sähköisku". Violet tarjoutui vastaamaan ja vastasi puhelimeen kolmannen pirahduksen jälkeen. "Haloo", hän sanoi. Ääni kysyi, että onko neiti Wihellys puhelimessa ja Violet vastasi, että hän on puhelimessa ja, että voiko hän auttaa. Siellä oli Kreivi Olaf, hän tajusi ja sanoi, että teillä on varmaan väärä numero ja löi nopeasti luurin. Hän valehteli muille nopeasti, että joku kysyi Tangomaan Tanssikoulua. Hetken päästä puhelin soi uudelleen, ja Josefiin-täti uskaltautui vastata siihen. Kun lapset menivät omaan huoneeseensa siksi aikaa, kun Josefiinä-täti oli puhelimessa, he kuulivat äänen, joka kuulivat särkyvän lasin äänen. He lähtivät etsimään Josefiina tätiänsä talosta. He eivät löytäneet muuta, kuin paperilapun. Paperlapussa luki näin:

Violet, Klaus ja Sunny-
On hyvempi, että elämäni päättyy. Sydämeni on kylmennytkuin Ike, eikä elämässäni enää ole iloa eikä lauhaa. Ette varmaan ymmärrä, mutta eivät kaikki aikuisekkaan ymmärrä, millaista on leski-ihmisen elämä ja mikä johti minutki tähän epätoivoiseen tekoon. Mutta olen onnellisempi näin. Viimeinen tahtoni on että kapteeni Kelmistä, tuosta ystävällisestä ja kunniallisesta miehestä tulee huoltajanne, ja minä pääsen Iken luota. Älkääkä pitäkö minua tai kotiani pahalana, vaikka teinkin näin kauhean teon. '
-Teidän Josefiina-tätinne. (Huom. Kaikki kirjoitusvirheet kuuluivat kirjeeseen, ja olivat tahallisia)
Lapset järkyttyivät asiasta.

Päivä 5: Lapset olivat valvoneet koko yön, koska he ei saaneet unta tämän kauhean tapahtuman takia. Mutta he huomasivat, että kirjeessä on jotakin outoa, mutta he eivät vielä tajunneet mitä. He hetken miettivät ja pohtivat ja viimein he tajusivat, että kirjeessä luki paremman sijaan hyvempi, joka olisi ollut Josefiina-tädille ennenkuulumatonta, koska hän rakasti kielitaitoa. Muutenkin hän sanoi, kun hän näki kapteeni Kelmin käyntikortissa hyvempien purjehduksien puolesta, joka oli hänen mukaansa vakava kielioppivirhe. Klaus huomasi myös toisen kielioppivirheen kirjeessä, "ettei hänen elämässään ole iloa eikä lauhaa". 

Päivä 6: Herra Poe, joka hoiteli aina lapsien asioita, oli matkalla talolle, kun oli kuullut mitä Josefiina-tädille oli käynyt. Kun Herra Poe saapui paikalle, hän auttoi Baudelaireja selviämään tapahtumasta. Illalla Hurrikaani-Hermanni oli jo itkujärvellä riehumassa. Klaus tajusi, että jos hän löytäisi lisää kirjoitusvirheitä, hän voisi löytää salaviestin, joten hän meni kirjastoon ja katseli kirjoja ja koitti selvittää kirjoista kirjoitusvirheitä. Myrsky alkoi riepoa taloa oikein kunnolla, kun hän oli löytänyt kaikki virheet ja muodostanut niistä sanan "Lurkkiluola". He menivät kiireesti Josefiina-tädin huoneeseen ja koittivat löytää, jonkunlaisen kirjan tai kartan, josta näkyisi lurkkiluola. Viimein he löysivät karttakirjan ja lurkkiluolan, mutta talo huojui ja oli juuri putoamaisillaan kalliolta alas, lapset pääsivät juuri ja juuri pois talosta ennen, kuin talo putosi kalliolta.

Päivä 7: Lapset lähtivät suoraan Lurkkiluolaa päin, jonne piti matkustaa lossilla, joka ei ollut auki keskellä yötä myrskyllä. He päättivät murtautua kapteeni Kelmin purjevene vuokraamoon, he onnistuivat siinä ja seuraavaksi he olivat matkalla keskellä hurrikaania Lurkkiluolalle. Kun he viimein pääsivät Lurkkiluolalle he löysivät Josefiina-tädin luolan perukoilta itkemässä. He saivat taivuteltua Josefiina-tädin mukaansa. Matkalla Kreivi Olaf tuli "pelastamaan" heidät myrskyn armoilta. Hetken kuluttua Kreivi Olaf tönäisi Josefiinä-tädin veneestä järveen, asiassa ei muuta olisi ollut, mutta Josefiina-täti oli syönyt alle tunti tapahtumasta banaania. Itkujärvessä oli iilimatoja, jotka imisivät verta ihmisistä, jotka olisivat syöneet alle tunti sitten. Josefiinä-tädin loppua ei tiedetä vieläkään. Kun he pääsivät rantaan Herra Poe oli heitä vastassa. Hän ja kapteeni Kelmi olivat sopimassa adoptiopapereita, koska Josefiina-täti oli toivonut näin itsemurhaviestissään. Viime hetkellä Sunny puraisi kapteeni Kelmin puujalkaa, ja se hajosi. Nyt viimein Herra Poekin tajusi, että hän oli Kreivi Olaf. Kreivi Olaf lähti juoksemaan karkuun ja herra Poe lähti hänen peräänsä. Valitettavasti päiväkirja päättyy siihen, että Kreivi Olaf pääsee karkuun ja pääsee punomaan uusia juonia lasten varalle.