Motorinen kehitys ja oppiminen

Millaisia vaiheita motoriikan kehittyminen sisältää?

Motorisella kehityksellä tarkoitetaan jatkuvaa kehitysprosessia, joka johtaa aluksi lapsen tahdonalaisen liikkumisen oppimiseen ja myöhemmin motoristen taitojen laadulliseen kehittymiseen (Sääkslahti 2015, 51). Motoristen taitojen kehittyminen on tärkeä osa lapsen kasvua ja kokonaiskehitystä. Kasvaessaan lapsi omaksuu erilaisia liikunnallisia taitoja samalla kun hermo-lihasjärjestelmä kehittyy sekä kehon eri osien suhteet muuttuvat (Kihu). Motorinen kehitys voidaan jakaa ihmisen muun kehityksen mukaan viiteen eri vaiheeseen: refleksitoimintojen vaihe, alkeellisten taitojen omaksumisen vaihe, motoristen perustaitojen omaksumisen vaihe, erikoistuneiden taitojen / lajitaitojen oppimisen vaihe sekä opittujen taitojen hyödyntämisen vaihe (Jaakkola, Liukkonen & Sääkslahti 2013, 174) (Kuva 1). Motoristen perustaitojen omaksumisen vaihetta voidaan pitää keskeisenä motorisen kehityksen vaiheena, sillä sen aikana lapset omaksuvat suurimman osan motorisia perustaitoja (Jaakkola 2016, 27). Tämän vaiheen aikana lapsen kehityksessä tapahtuu paljon asioita, joten sen vuoksi kyseinen vaihe on jaettu vielä kolmeen pienempään vaiheeseen, joista myöhemmin lisää. 

Kuva 1 - Motorisen kehityksen vaiheet

Kehitykseen vaikuttavat tekijät

Motoriset taidot kehittyvät hyvin yksilöllisesti ja lapsen motoriikan kehitykseen vaikuttavat monet eri tekijät. Motorinen kehitys tapahtuu geenien ja elinympäristön vuorovaikutuksessa. Lapsuudessa geeneillä on suurempi merkitys, mutta vanhetessa ympäristön merkitys korostuu. (Jaakkola 2014, 14.) Kehitykseen on perimän ja ympäristön virikkeellisyyden lisäksi nähty vaikuttavan myös yksilön persoonallisuuden, biologisen iän sekä fyysisen ja psyykkisen kehitysvaiheen. Myös elintavoilla, kuten ravinnolla ja unella, on vaikutusta motoristen taitojen kehitysprosessiin. (Jaakkola, Liukkonen & Sääkslahti 2013, 174.) Motoristen perustaitojen omaksumisen kannalta otollisimpana aikana pidetään vuosia ennen kouluun siirtymistä eli karkeasti ikävuosia 2-7. Tutkimus on kuitenkin osoittanut, että motorisia perustaitoja voi kehittää vielä sen jälkeenkin, sillä myöhemminkin parantuneet motoriset perustaidot ehkäisevät fyysisen aktiivisuuden vähenemistä. (Itkonen, Lehtonen & Aarresola 2018, 16.) Yleensä poikien motorinen suorituskyky on hieman tyttöjä parempi, mutta päällekkäisyyttä sukupuolen ja iän suhteen on (Mero ym.  2012, 62). Fyysisen aktiivisuuden määrässä ja kuten todettua myös motoristen taitojen kehittymisessä on huomattavan suuria yksilöllisiä eroja (Sääkslahti, 2018), vain 10-20% lapsista saavuttaa suositusten mukaisen päivittäisen liikunnan määrän ja noin puolet kuusivuotiaista hallitsee motorisista perustaidoista tutuimman eli juoksemisen (Itkonen, Lehtonen & Aarresola 2018, 12). 

Motoriset perustaidot kuten juokseminen, hyppääminen ja heittäminen luovat pohjan kaikelle liikkumiselle ja myöhemmin lajitaitojen kehittymiselle. Motorisella oppimisella tarkoitetaan liikuntasuoritusten oppimista. Ihmisen motorinen toiminta perustuu toimintaa ohjaavan keskushermoston ja tuki-ja liikuntaelimistön eli luuston ja lihaksiston yhteistoimintaan (Heikinaro-Johansson & Huovinen 2007, 219). 

Motoristen perustaitojen kehitys

Motoristen perustaitojen oppiminen jaetaan yleensä kolmeen eri vaiheeseen Fitts & Posnerin kolmiportaisen mallin (1967) mukaan (Kuva 2). Vaiheet ovat alkuvaihe eli kognitiivinen vaihe, harjoittelu- eli assosiatiivinen vaihe sekä lopullinen oppimisen vaihe eli automaatiovaihe (Jaakkola, Liukkonen & Sääkslahti 2013, 171; Fitts & Posner 1967). Oppimisen alkuvaiheessa oppija tutustuu tehtävään ja pyrkii ymmärtämään, mistä tehtävässä on kyse. Hän yrittää hahmottaa opeteltavan tehtävän kokonaisuutena ja muodostaa siitä mielikuvan, mikä vaatii paljon kognitiivista kapasiteettia eli ajattelutoimintoja. Suoritukset ovat epävarmoja ja niissä tapahtuu paljon vaihtelua. Tarkkaavaisuus kohdistuu kehon sisälle, minkä vuoksi liikkeitä säädellään pääsääntöisesti tiedollisesti (Wulf 2007; Jaakkola, Liukkonen & Sääkslahti 2013, 172). Taidon oppimisen alkuvaihetta kutsutaan myös karkeamotoriseksi- tai hahmotusvaiheeksi, mikä kuvastaakin hyvin tämän vaiheen ydintä.

Harjoitteluvaiheessa tehtävän idea on jo selvinnyt oppijalle, mistä johtuen oppiminen on tavoitehakuista ja oppijan omassa hallinnassa. Vahvan motivaation myötä oppija saa runsaan määrän toistoja tehtyä ja kehittyminen on nopeaa. Suorituksen toistot alkavat olla kohtalaisen sujuvia, vaihtelu pienenee ja pikkuhiljaa tarkkaavaisuus suuntautuu enenevissä määrin oman kehon ulkopuolelle. Taito alkaa tarkentua ja toiminnasta tulee “taloudellisempaa” eli energiaa säästyy kun käytetään tarkoituksenmukaisia lihaksia. (Jaakkola, Liukkonen & Sääkslahti 2013, 172.) Tätä assosiatiivistä vaihetta saatetaan kutsua myös jäsentymisvaiheeksi tai hienomotoriseksi vaiheeksi, mikä kuvastaakin hyvin taidon tarkentumista ja sujuvuuden parantumista.

Lopullisessa taitojen oppimisen vaiheessa suorituksen ohjaus on yhä enenevissä määrin tiedostamattoman aivojen osan vastuulla eli taito pystytään toteuttamaan automaattisesti, jolloin esimerkiksi havaintotoiminnot vapautuvat ympäristön tarkkailuun. Liikkeet ovat hyvin sujuvia ja tehokkaita ja vaihtelua suoritusten välillä on enää hyvin vähän eli voidaan sanoa, että taito on vakiintunut. Liikkeiden toteuttamiseen ei enää käytetä ylimääräisiä lihaksia ja lihasten välinen koordinaatio on optimaalista (Jaakkola, Liukkonen & Sääkslahti 2013, 173; esim. Williams & Wemsley 2000). Automaatio- tai toisin sanottuna vakiintumisvaiheeseen pääseminen vaatii yleensä vuosien työn.

Kuva 2 - Motoristen perustaitojen omaksumisen kolmiportainen malli

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä