Hyvät viestintä- ja vuorovaikutustaidot ovat opettajalle todella tärkeitä. Opettajan työ perustuu viestintään ja vuorovaikutukseen oppilaiden kanssa, sillä oppimisen on todettu tapahtuvan vuorovaikutuksessa sekä vertaisten että opettajan kanssa (OPH 2014). Tämä koskee lukuaineiden lisäksi yhtälailla liikuntatunteja, sillä monet harjoitteet tehdään parin tai ryhmän kanssa. Kun opettajan ja oppilaan välinen vuorovaikutussuhde on hyvä, oppilaat vapautuvat oppimaan paremmin (Gordon 2006, 46). Ilman hyviä vuorovaikutussuhteita opetustekniikoilla ei ole mitään väliä (Gordon 2006, 46). 

Vuorovaikutustaitojen avulla opettaja pystyy luomaan sekä oppilaita että itseään tukevan oppimisilmapiirin, jossa ristiriitoja pystytään ratkaisemaan rakentavasti (Heikinaro-Johansson & Klemola 2007, 149). Ihanteena on toisia kunnioittava vuorovaikutus opettajan ja oppilaiden välillä, jolloin opettaja pystyy tekemään kaikenlaisesta oppimisesta mielenkiintoista ja jännittävää (Gordon 2006, 25). Näin opettaja voi saada kaikenlaiset liikuntasisällöt tuntumaan mielekkäiltä: Palloilijat oppivat pitämään kehonhallinnasta ja tanssilliset erilaisista peleistä. Tärkeää on, että toisia kunnioitetaan ja kuunnellaan. Opettajan tulee viestiä jokaisen oppilaan kanssa tasapuolisesti, jolloin vastavuoroinen kunnioitus ja luottamus kasvavat.

Koulussa usein puhutaan liikaa ja kuunnellaan liian vähän (Weare 2000, Louhela 2012 mukaan). Viestintä- ja vuorovaikutustilanteissa tulisi kuitenkin myös osata kuunnella toisia. Jokainen opettaja on varmasti harjaantunut kuuntelemaan oppilaidensa viestejä päivittäin (Gordon 2006, 24), sillä sehän on olennainen osa opettajan työtä. Aktiivisen kuuntelun avulla opettajan ja oppilaan välille syntyy läheisempi vuorovaikutussuhde sekä oppilastuntemus ja oppilaan toiminta liikuntatunnilla paranee (Louhela 2012, 109). Opettajan tulee kuitenkin osata erottaa, mitä hän luulee kuulevansa ja mitä oppilas yrittää oikeasti viestiä (Gordon 2006, 24). Varsinkin liikuntatunneilla oppilaiden toiminnan taustalla on usein moninaisia syitä, eikä asiat ole niin yksiselitteisiä. Jos oppilas sanoo, että häntä ei kiinnosta osallistua johonkin harjoitukseen tai peliin, opettaja ei voi vain sivuuttaa tilanteita vaan hänen tulee selvittää asioiden taustat, jotta tilanteeseen voitaisiin saada muutosta.

Liikuntatunnilla pelataan kaupunkisotaa. Opettaja huomaa, että Miska ei osallistu peliin vaan seisoo nurkassa. Opettaja käy kysymässä, miksi Miska on vain nurkassa eikä tule mukaan pelaamaan. Miska sanoo, ettei halua osallistua. Opettaja voisi kehottaa Miskaa nyt vain osallistumaan muiden mukana peliin, mutta hän päättääkin kuunnella oppilasta aktiivisesti ja selvittää asian taustalla vaikuttavaa syytä. ”Osaatko Miska kertoa, miksi et halua osallistua?” ”En tykkää tällaisista peleistä, joissa pommitetaan ja täytyy paeta.” ”Et siis halua joutua pommitetuksi?” ”Niin, kun se on niin jännittävää, etten uskalla lähteä piilosta pois.” ”Haluat siis olla turvassa ilman jännittämistä?” ”Joo.” ”No entä, jos toimisit enemmän pommittajan roolissa tällä omalla puolella, eikä sinun tarvitse lähteä tuonne toiselle puolelle.” Miska suostuu opettajan ehdotukseen ja osallistuu peliin polttajan roolissa.

Liikuntatuntien motivaatioilmastolla on suuri merkitys. Motivaatio vaikuttaa liikunnan intensiteettiin, pitkäjänteisyyteen toiminnassa, tehtävien valintaan sekä suorituksen laatuun (Liukkonen, Jaakkola & Soini 2007, 157). Opettaja pystyy omalla toiminnallaan ja viestinnällään vaikuttamaan merkittävästi motivaatioilmaston syntyyn. Tehtäväsuuntautuneessa motivaatioilmastossa opettaja kuuntelee oppilaita ja antaa heidän osallistua päätöksentekoprosesseihin (esim. tuntien sisällöt ja pelien säännöt) sekä kannustaa parhaansa yrittämiseen, omissa taidoissa kehittymiseen ja uuden oppimiseen (Liukkonen ym. 2007, 165; Liukkonen & Jaakkola 2017, 291). Opettaja tulee siis antaa vastuuta myös oppilaille (Liukkonen ym. 2007, 165). Viestintä- ja vuorovaikutustilanteissa tämä tarkoittaa sitä, että opettaja ei ylhäältä päin päätä kaikkea vaan kunnioittaa ja kuuntelee oppilaidensa ideoita. 

Liikuntatunneilla palautteen annossa opettajan on tärkeä keskittyä siihen, miten hän viestii palautetta oppilaille. Palaute tulisi antaa oppilaalle henkilökohtaisesti ja sen tulisi kohdistua yrittämiseen, suoritusprosessiin ja kehittymiseen omissa taidoissa (Liukkonen ym. 2007, 165). Palautteen annossa kannattaa noudattaa hampurilaismallia, jolloin oppilaalle jää palautetapahtumasta myönteinen kokemus (Liukkonen & Jaakkola 2017, 294). Yksilöllistä palautetta ei tulisi antaa koko ryhmän kesken, koska se johtaa helposti vertailuun ja kilpailuun oppilaiden kesken (Liukkonen ym. 2007, 166; Liukkonen & Jaakkola 2017, 294). Opettajan tulee siis osata tarkasti miettiä, miten ja milloin antaa palautetta, jotta siitä on oikeasti hyötyä oppilaille.