Koivuniemen herrat
Herroista
Kirjoittaja on luokanopettaja, joka viettää hoitovapaata yhdessä poikansa kanssa. Koivuniemen herrat pohtivat päiväkirjassaan tasaisen epäsäännöllisesti arjen sattumuksia ja varhaiskasvatuksen kiemuroita.
Lomalle lomps'!
Nyt se sitten alkaa - melkein kahdeksan kuukauden entistä tiiviimpi yhteiselo minun ja pojan kanssa! Aloitamme kuitenkin koko perheen yhteisellä joululomalla, jonka vietämme pääasiassa Mikkelissä Tapsan isovanhempien luona. Eilen vietimme koulun joulujuhlaa ja väänsin vielä viimeisiä työjuttuja kuntoon ennen vastuiden siirtymistä sijaisille. Illalla pääsimme starttaamaan lomatunnelmat ystäväperheen luona herkutellen ja saunoen. Meni melko myöhään, mutta Tapsa viihtyi todella hyvin kouluikäisten kavereiden leikitettävänä. Oli paljon autoja ja mopoja!
Tapsan äiti palaa loppiaisen jälkeen töihin ja me hoidamme sen jälkeen pojan kanssa kotia päivisin. Sankarin viitta siirtyy minulle ja elatusvastuu vaimolle... Olen siis nyt virallisesti "opettaja evp" (elää vaimon palkalla)! Saan kokea omissa nahoissani, miltä tuntuu kitkuttaa ja anoa viikkorahoja puolisolta.
Yllättävän moni on ihmetellyt ratkaisuani olla koko lukukausi kotona lasta hoitamassa. Kaikki ovat lisäksi onnitelleet valinnastamme. Miksi äidellä yleinen käytäntö on isillä harvinaista? Yleensä ihmettelijät ovat itse äitejä. Ystäväpiirissäni tämä on kuitenkin ollut yleistä. Olisiko syynä se, että opettajakavereiden puolisot ansaitsevat miehiään enemmän ja ratkaisu on taloudellisestikin järkevä? Meille tärkein syy on se, ettei Tapsan tarvinnut ihan vielä (1,5-vuotiaana) lähteä päivähoitoon. Ja onhan tämä itsellenikin ainutlaatuinen mahdollisuus viettää joustavasti aikataulutettua aikaa pojan kanssa! Ainakin minulle laatuaikaa!
Odotan innolla!
Tapsan äiti palaa loppiaisen jälkeen töihin ja me hoidamme sen jälkeen pojan kanssa kotia päivisin. Sankarin viitta siirtyy minulle ja elatusvastuu vaimolle... Olen siis nyt virallisesti "opettaja evp" (elää vaimon palkalla)! Saan kokea omissa nahoissani, miltä tuntuu kitkuttaa ja anoa viikkorahoja puolisolta.
Yllättävän moni on ihmetellyt ratkaisuani olla koko lukukausi kotona lasta hoitamassa. Kaikki ovat lisäksi onnitelleet valinnastamme. Miksi äidellä yleinen käytäntö on isillä harvinaista? Yleensä ihmettelijät ovat itse äitejä. Ystäväpiirissäni tämä on kuitenkin ollut yleistä. Olisiko syynä se, että opettajakavereiden puolisot ansaitsevat miehiään enemmän ja ratkaisu on taloudellisestikin järkevä? Meille tärkein syy on se, ettei Tapsan tarvinnut ihan vielä (1,5-vuotiaana) lähteä päivähoitoon. Ja onhan tämä itsellenikin ainutlaatuinen mahdollisuus viettää joustavasti aikataulutettua aikaa pojan kanssa! Ainakin minulle laatuaikaa!
Odotan innolla!
Ei!
Tänään on ensimmäinen päivä, kun olen töistä poissa. Koko joululoma on mennyt täällä Mikkelissä. Aikomus on viettää mummolassa vielä viikko. Tapsan äiti käy pari päivää töissä loppiaisen jälkeen ja tulee taas tänne viikonlopuksi.
Nukuimme klo 8.30 asti ja tarkoitus oli lähteä uimaan heti kymmeneksi. Loman vuoksi uintiharrastus on ollut katkolla melkein kolme viikkoa ja Tapsa "kaipaili" jo altaaseen. Uimapaikka oli kuitenkin kiinni ja jouduimme siirtämään polskuttelut iltaa ja toiseen paikkaan. Ehdin itse käysä salilla pojan päiväunien aikana. Aamuheräämiset ovat koko loman ajan siirtyneet aina vain myöhemmiksi - arkirytmi siis vielä odottelee edessä päin.
Itse olen päässyt treenailemaan enemmän kuin yli vuoteen. Tämän ovat mahdollistaneet kaksi mummolaa ja Tapsan isovanhemmat. Kiitokset sinne! Otin jopa salikortin, jolla saisin nyt treenata helmikuun loppuun. Salimaksussa oli siis kahden kuukauden irtisanomisaika.
Tapsa oppi loman aikana sanomaan uusia sanoja: mm. tonttu, tähti, loppu, ukki ja pukki. Tärkeimpiä ja vaikeimpia opittuja sanoja olivat kuitenkin "floora" ja "isi"! Tapsan passiivinen sanavarasto on jo tosi laaja puheeseen verrattuna. Hän tunnistaa paljon sanoja. "Puheessaan" hän käyttää esineistä ja asioista usein sanan ensimmäistä tavua. Joitakin kaksitavuisia sanoja on siis myös tullut (esim. pupu, äiti, pappa, kakka, hauva, auto ja anna). Lomalla tulivat ulos myös ensimmäiset lauseet: "Ei oo.", Ei juo!" ja "Ei oo kakkaa.".
Tuota ei-sanaa Tapsa on varmasti kuullut eniten, sillä se on hänen useimmin käyttämänsä (vahvistettuna tiukalla pään pyörittämisellä)! Poika on siinä iässä, että kaikkea täytyy kokeilla, availla, ravistaa ja nykiä. Aikuisen on sitten oltava useimmiten kieltämässä tätä kaikkea kivaa. Huomaan, että monet asiat Tapsa tietää jo kielletyiksi ja sanoo itse "ei" jo aloittaessaan touhuaan. Television taakse ei saa mennä seisomaan eikä viherkasveissa voi roikkua. Kieltämisestä ja karkuun juoksemisesta tulee helposti hauska leikki, eikä kieltäminen tiukalla äänensävyllä selvästikään tunnu rangaistukselta. Olen kokeillut kieltämisen lisäksi nostaa pojan aina hieman kauemmaksi, uudelleen ja uudelleen... Ei auta. Neuvolassa antoivat ohjeen, että pitää suunnata lapsen huomio johonkin toisaalle. Täytyy esittää olevansa itse tosi kiinnostunut jostakin toisesta asiasta. Välillä tämä toimii - välillä ei. Jatkamme harjoittelua.
Nukuimme klo 8.30 asti ja tarkoitus oli lähteä uimaan heti kymmeneksi. Loman vuoksi uintiharrastus on ollut katkolla melkein kolme viikkoa ja Tapsa "kaipaili" jo altaaseen. Uimapaikka oli kuitenkin kiinni ja jouduimme siirtämään polskuttelut iltaa ja toiseen paikkaan. Ehdin itse käysä salilla pojan päiväunien aikana. Aamuheräämiset ovat koko loman ajan siirtyneet aina vain myöhemmiksi - arkirytmi siis vielä odottelee edessä päin.
Itse olen päässyt treenailemaan enemmän kuin yli vuoteen. Tämän ovat mahdollistaneet kaksi mummolaa ja Tapsan isovanhemmat. Kiitokset sinne! Otin jopa salikortin, jolla saisin nyt treenata helmikuun loppuun. Salimaksussa oli siis kahden kuukauden irtisanomisaika.
Tapsa oppi loman aikana sanomaan uusia sanoja: mm. tonttu, tähti, loppu, ukki ja pukki. Tärkeimpiä ja vaikeimpia opittuja sanoja olivat kuitenkin "floora" ja "isi"! Tapsan passiivinen sanavarasto on jo tosi laaja puheeseen verrattuna. Hän tunnistaa paljon sanoja. "Puheessaan" hän käyttää esineistä ja asioista usein sanan ensimmäistä tavua. Joitakin kaksitavuisia sanoja on siis myös tullut (esim. pupu, äiti, pappa, kakka, hauva, auto ja anna). Lomalla tulivat ulos myös ensimmäiset lauseet: "Ei oo.", Ei juo!" ja "Ei oo kakkaa.".
Tuota ei-sanaa Tapsa on varmasti kuullut eniten, sillä se on hänen useimmin käyttämänsä (vahvistettuna tiukalla pään pyörittämisellä)! Poika on siinä iässä, että kaikkea täytyy kokeilla, availla, ravistaa ja nykiä. Aikuisen on sitten oltava useimmiten kieltämässä tätä kaikkea kivaa. Huomaan, että monet asiat Tapsa tietää jo kielletyiksi ja sanoo itse "ei" jo aloittaessaan touhuaan. Television taakse ei saa mennä seisomaan eikä viherkasveissa voi roikkua. Kieltämisestä ja karkuun juoksemisesta tulee helposti hauska leikki, eikä kieltäminen tiukalla äänensävyllä selvästikään tunnu rangaistukselta. Olen kokeillut kieltämisen lisäksi nostaa pojan aina hieman kauemmaksi, uudelleen ja uudelleen... Ei auta. Neuvolassa antoivat ohjeen, että pitää suunnata lapsen huomio johonkin toisaalle. Täytyy esittää olevansa itse tosi kiinnostunut jostakin toisesta asiasta. Välillä tämä toimii - välillä ei. Jatkamme harjoittelua.
Rytmit sekaisin
Nyt on ensimmäinen varsinainen koti-isäviikko takana ja toista jo vietellään. Loman jäljiltä nukkumisrytmi hakee vielä oikeita asetuksia. Aamulla olemme nukkuneet Tapsan kanssa melkein yhdeksään ja tämä myöhäisherännäisyys siirtää tietysti päiväunia kohti iltapäivää. Poika saattaa sitten heräillä vasta klo 16-17, mikä puolestaan vaikeuttaa nukkumaanmenoa. Päiväunille Tapsa nukahtaa alle puolen tunnin nukuttamisen jälkeen, mutta illalla on välillä mennyt jopa 1,5 h. Uni saattaa siis tulla vasta klo 22.00 jälkeen, joka mielestäni on liian myöhään. Päiväunet Tapsa nukkuu yleensä nukahtamalla viereen vanhempien sänkyyn, ja illalla nukutetaan omaan pinnasänkyyn. Tämä saattaa selittää eron nukahtamisajassa.
Päiväunien aikana voisi hoitaa kotitöitä, mutta monesti olen nukahtanut itse siihen viereen. Maanantaina viime viikolla otettiin yhdessä kolmen tunnin unet... Tänään onnistuin kuitenkin luikahtamaan sängystä ja siivosin keittiötä, pesin astioita sekä laittelin pyykkejä. Ehdin myös katsoa viikonloppuna aloittamani elokuvan loppuun. Viikonlopun jäljiltä oli paljon siistittävää, sillä teimme paljon ruokia pakastimeen valmiiksi. Uunissa valmistui kanankoipia (revittiin ja siivottiin pojalle), uunipuuroa, 12 annosta tortillalasagnea (tuli liian maustettua, vaikka vähensin suolan määrän puoleen), bataattilaatikkoa ja lohimakaronilaatikkoa (ei ainakaan tänään oikein Tapsalle maistunut tämä uusi maku).
Viime viikolla huomasin, että aamulla ennen lounasta ja päiväunia ehtii tehdä aina vain yhden "jutun". Esim. maanantain kirjastokäynti ja kauppareissu veivät niin paljon aikaa, että päiväunille päästiin vasta noin klo 15.00. Siitä sitten edellämainitut kolmen tunnin unoset ja oli jo ilta. Kirjastossa katselimme kaloja ja luimme kaksi kirjaa. Lainasin myös itselleni luettavaa.
Tänään herättelin Tapsan "jo" klo 8.30, jotta rytmimme alkaisi siirtyä ennen harrastuspäivien alkua. Aamupalan jälkeen lähdimme rinkalla Matkakeskukselle katselemaan junia. Museoitu höyryveturi kiinnosti kovasti. Sen lisäksi näimme raiteilla kulkevan lumiauran ja kolme diesel-veturia. Junia ei tullut. Junateema jatkui kuitenkin kotimatkalla leikkipuistossa, johon on rakennettu veturi ja vaunu leikkivälineiksi. Vajaan parin tunnin ulkoilun jälkeen tulimme kotiin syömään.
Viikonloppuna alkoi vauvauinnin kevätkausi. Tapsa piti herätellä ennen lähtöä, koska unta olisi vielä riittänyt. Hallilla piti olla ennen vuoron (klo 9.30-10.00) alkua, sillä saimme rannekkeet. Puoli tuntia kestänyt ohjattu uinti menikin ehkä hieman huonolla tuulella. Jäimme kuitenkin vielä altaaseen ja innokkuus lisääntyi selvästi muiden jo lähdettyä. Tuli hyppyjä, temppuja ja sukelluksia! Tapsa on suostunut jo jonkin aikaa pitämään uimalaseja ja puhaltaa innokkaasti kuplia.
Huomenna olisi tarkoitus mennä JyVon Gaggatyggeihin. Se on voimisteluseuran järjestämä mahdollisuus peuhata ja temppuilla Monnarin voimistelusalissa oman aikuisen johdolla. Tyggeihin on mahdollisuus osallistua aamuisin maanantaista torstaihin. Tiistain vuoro alkaa klo 10.00, joten täytynee laittaa kello soimaan. Ja täytyy varmaankin käydä nyt katsomassa Tapsaa - päiväunet ovat kestäneet jo kolme tuntia! 😄
Päiväunien aikana voisi hoitaa kotitöitä, mutta monesti olen nukahtanut itse siihen viereen. Maanantaina viime viikolla otettiin yhdessä kolmen tunnin unet... Tänään onnistuin kuitenkin luikahtamaan sängystä ja siivosin keittiötä, pesin astioita sekä laittelin pyykkejä. Ehdin myös katsoa viikonloppuna aloittamani elokuvan loppuun. Viikonlopun jäljiltä oli paljon siistittävää, sillä teimme paljon ruokia pakastimeen valmiiksi. Uunissa valmistui kanankoipia (revittiin ja siivottiin pojalle), uunipuuroa, 12 annosta tortillalasagnea (tuli liian maustettua, vaikka vähensin suolan määrän puoleen), bataattilaatikkoa ja lohimakaronilaatikkoa (ei ainakaan tänään oikein Tapsalle maistunut tämä uusi maku).
Viime viikolla huomasin, että aamulla ennen lounasta ja päiväunia ehtii tehdä aina vain yhden "jutun". Esim. maanantain kirjastokäynti ja kauppareissu veivät niin paljon aikaa, että päiväunille päästiin vasta noin klo 15.00. Siitä sitten edellämainitut kolmen tunnin unoset ja oli jo ilta. Kirjastossa katselimme kaloja ja luimme kaksi kirjaa. Lainasin myös itselleni luettavaa.
Tänään herättelin Tapsan "jo" klo 8.30, jotta rytmimme alkaisi siirtyä ennen harrastuspäivien alkua. Aamupalan jälkeen lähdimme rinkalla Matkakeskukselle katselemaan junia. Museoitu höyryveturi kiinnosti kovasti. Sen lisäksi näimme raiteilla kulkevan lumiauran ja kolme diesel-veturia. Junia ei tullut. Junateema jatkui kuitenkin kotimatkalla leikkipuistossa, johon on rakennettu veturi ja vaunu leikkivälineiksi. Vajaan parin tunnin ulkoilun jälkeen tulimme kotiin syömään.
Viikonloppuna alkoi vauvauinnin kevätkausi. Tapsa piti herätellä ennen lähtöä, koska unta olisi vielä riittänyt. Hallilla piti olla ennen vuoron (klo 9.30-10.00) alkua, sillä saimme rannekkeet. Puoli tuntia kestänyt ohjattu uinti menikin ehkä hieman huonolla tuulella. Jäimme kuitenkin vielä altaaseen ja innokkuus lisääntyi selvästi muiden jo lähdettyä. Tuli hyppyjä, temppuja ja sukelluksia! Tapsa on suostunut jo jonkin aikaa pitämään uimalaseja ja puhaltaa innokkaasti kuplia.
Huomenna olisi tarkoitus mennä JyVon Gaggatyggeihin. Se on voimisteluseuran järjestämä mahdollisuus peuhata ja temppuilla Monnarin voimistelusalissa oman aikuisen johdolla. Tyggeihin on mahdollisuus osallistua aamuisin maanantaista torstaihin. Tiistain vuoro alkaa klo 10.00, joten täytynee laittaa kello soimaan. Ja täytyy varmaankin käydä nyt katsomassa Tapsaa - päiväunet ovat kestäneet jo kolme tuntia! 😄
Lautailua, lunta ja aurinkoa
Blogi-merkintöjä ei ole tullut vähään aikaan hieman oudosta syystä: Kerrottavaa olisi niin paljon, etten ole osannut päättää, mistä kirjoittaisin! Tällä kerralla kirjoittelen pääasiassa omista kuulumisistani
Tapsan puhe on kehittynyt todella nopeasti, kuten tämänikäisillä kuuluukin. Hän oppi mm. sanomaan oman (oikean) nimensä ja r- ja s-äänteitä on jo mukana sanoissa. Ärrä pärisee vielä kurkussa, mutta ässä tulee jo melko oikein. Poika osaa käyttää jo myös lauseita. Esim. "Tapsa haluaa vesiskootterin (= moottorikelkan)." 😀
Olimme juuri viikon Levillä. Ajoimme autolla Tampereelle, josta matkustimme auto mukanamme yöjunalla Kolariin. Yöjuna oli Tapsalle elämys, jota odotettiin viikkoja etukäteen. Kolarista on n. 80 km Leville. Siskoni perhe oli vuokrannut mökin, jossa saimme majoittua joululahjana. Laskin lumilaudalla joka päivä 4-6 h ja lumitilanne oli tosi hyvä. Viimeiselle parille päivälle saimme myös parikymmentä senttiä uutta lunta, joka mahdollisti myös offarilaskut. On aivan parasta, kun saa kruisailla syvemmässä lumessa auringon paistaessa!
Tapsan isovanhemmat olivat myös mukana ja heitä ja siskoani saimme kiittää siitä, että pääsimme päivittäin rinteeseen. Rinteillä oli hyvin tilaa ja saimme laskea myös kummityttömme kanssa. Tapsallakin oli murtomaasukset mukana, mutta hän keskittyi serkkujensa kanssa enemmänkin lumileikkeihin ulkona ja majaleikkeihin mökin leikkihuoneessa. Oli mukava juttu, että serkuksilla oli ikäerosta huolimatta yhteisiä leikkejä. Tapsan kuukauden alussa hiihtämät kaksi metriä jäävät siis todennäköisesti kauden viimeisiksi!
Vietän huhtikuussa syntymäpäiviäni 80's-teemalla, mutta siskoni perhe ei pääse mukaan ulkomaanmatkansa vuoksi. He järjestivätkin minulle Levillä yllätyssynttärit jo etukäteen. Ensin kävimme syömässä pororavintolassa ja sitten oli vuorossa laser-taistelu ulkona, lumivallien välissä. Taistelimme siskoni miehen kanssa järjestäjiä vastaan. Lopputulos oli odotettavissa: turpiin tuli ja tuelta. En tainnut kovinkaan montaa kertaa edes nähdä vastustajiamme pimeydessä! Mutta kauskaa oli ja vaatteet olivat parin tunnin jälkeen hiestä läpimärät.
Tulevalla viikolla käväisemme pääkaupunkiseudulla. Tapsa tapaa taas serkkujaan ja minä käyn piipahtamassa Tallinnassa. Pääsiäistä vietämme Mikkelissä, joten salitreenitaukoa taitaa taas tulla. Kertamaksullisia saleja ei oikein nykyään ole ja pyhätkin painavat päälle.
Tapsan puhe on kehittynyt todella nopeasti, kuten tämänikäisillä kuuluukin. Hän oppi mm. sanomaan oman (oikean) nimensä ja r- ja s-äänteitä on jo mukana sanoissa. Ärrä pärisee vielä kurkussa, mutta ässä tulee jo melko oikein. Poika osaa käyttää jo myös lauseita. Esim. "Tapsa haluaa vesiskootterin (= moottorikelkan)." 😀
Olimme juuri viikon Levillä. Ajoimme autolla Tampereelle, josta matkustimme auto mukanamme yöjunalla Kolariin. Yöjuna oli Tapsalle elämys, jota odotettiin viikkoja etukäteen. Kolarista on n. 80 km Leville. Siskoni perhe oli vuokrannut mökin, jossa saimme majoittua joululahjana. Laskin lumilaudalla joka päivä 4-6 h ja lumitilanne oli tosi hyvä. Viimeiselle parille päivälle saimme myös parikymmentä senttiä uutta lunta, joka mahdollisti myös offarilaskut. On aivan parasta, kun saa kruisailla syvemmässä lumessa auringon paistaessa!
Tapsan isovanhemmat olivat myös mukana ja heitä ja siskoani saimme kiittää siitä, että pääsimme päivittäin rinteeseen. Rinteillä oli hyvin tilaa ja saimme laskea myös kummityttömme kanssa. Tapsallakin oli murtomaasukset mukana, mutta hän keskittyi serkkujensa kanssa enemmänkin lumileikkeihin ulkona ja majaleikkeihin mökin leikkihuoneessa. Oli mukava juttu, että serkuksilla oli ikäerosta huolimatta yhteisiä leikkejä. Tapsan kuukauden alussa hiihtämät kaksi metriä jäävät siis todennäköisesti kauden viimeisiksi!
Vietän huhtikuussa syntymäpäiviäni 80's-teemalla, mutta siskoni perhe ei pääse mukaan ulkomaanmatkansa vuoksi. He järjestivätkin minulle Levillä yllätyssynttärit jo etukäteen. Ensin kävimme syömässä pororavintolassa ja sitten oli vuorossa laser-taistelu ulkona, lumivallien välissä. Taistelimme siskoni miehen kanssa järjestäjiä vastaan. Lopputulos oli odotettavissa: turpiin tuli ja tuelta. En tainnut kovinkaan montaa kertaa edes nähdä vastustajiamme pimeydessä! Mutta kauskaa oli ja vaatteet olivat parin tunnin jälkeen hiestä läpimärät.
Tulevalla viikolla käväisemme pääkaupunkiseudulla. Tapsa tapaa taas serkkujaan ja minä käyn piipahtamassa Tallinnassa. Pääsiäistä vietämme Mikkelissä, joten salitreenitaukoa taitaa taas tulla. Kertamaksullisia saleja ei oikein nykyään ole ja pyhätkin painavat päälle.
Vesipedon uusia temppuja
Tapsa teki tänään uinnissa useita omaehtoisia sukelluksia ja mm. nosti renkaita pohjasta rintasyvyisessä vedessä. Hän myös laski liukumäestä ensimmäistä kertaa pää edellä, kolmesti! Uimalasit eivät vielä oikein pysy päässä, joten intoa pitkiin sukelluksiin ei vielä ole.
Kysyimme ohjaajalta käsikellukkeiden käytöstä. Kellukkeet ovat "ihan ok, jos ne luovat vanhemmille hetken turvallisuuden tunnetta". Uimaopetuksen kannalta ne opettavat kuulemma kuitenkin väärää uintiasentoa. Vielä pahempia ovat kellukeuima-asut, jotka pitävät lasta lähes pystyasennossa. Vesijuoksuasuja.
Tapsalla on kuitenkin vedessä huimasti enemmän intoa kuin taitoa ja suuri luottamus siihen, että äiti tai isä nostaa hänet pinnalle, kun hän astuu liian syvään veteen. Kesällä saa olla mökillä tarkkana!
Kysyimme ohjaajalta käsikellukkeiden käytöstä. Kellukkeet ovat "ihan ok, jos ne luovat vanhemmille hetken turvallisuuden tunnetta". Uimaopetuksen kannalta ne opettavat kuulemma kuitenkin väärää uintiasentoa. Vielä pahempia ovat kellukeuima-asut, jotka pitävät lasta lähes pystyasennossa. Vesijuoksuasuja.
Tapsalla on kuitenkin vedessä huimasti enemmän intoa kuin taitoa ja suuri luottamus siihen, että äiti tai isä nostaa hänet pinnalle, kun hän astuu liian syvään veteen. Kesällä saa olla mökillä tarkkana!
Pääsiäisen kevennysviikko
Vantaan vierailun jälkeen jäimme pojan kanssa suoraan keskiviikkona Mikkeliin isovanhempien luo pääsiäisen viettoon. Tapsan äiti tuli heti torstaina perästä. Pitkäperjantaina sitten "riemu repesi"...
Tapsa alkoi oksentaa perjantaina yöllä klo 2.30. Poika nukkui vieressämme ja heräsin onneksi heti kakomiseen, koska hän makasi selällään "tavara" oli paksua. Saimme lakanat ja tyynyt vaihdettua ja luulimme, että hän oli vain syönyt jotain sopimatonta. Laattailu jatkui kuitenkin aamuun asti n. 15 minuutin välein. Pitkäperjantaipäivä meni kuitenkin hyvin ja kävimme myös mökillä tekemässä polttopuuhommia. Kävin lisäksi tekemässä kovan punttitreenin Mikkelin uimahallin salilla. Tapsa leikki mummin kanssa mökillä ja söi melko normaalisti. Illalla tapasimme myös veljeäni (kummia) ja hänen puolisoaan. Vakuuttelin heille, että tauti oli jo ohi eikä tartu. Ennenaikaisesti.
Tapsan oksentelu jatkui lauantai-iltana. Tällä kertaa menivät myös petauspatjat vaihtoon. Alkuyö valvottiin taas. Vuorokausi kääntyi pääsiäispäivään ja huomasin oman vatsani olevan aivan kuralla... Saman totesi anoppini (mummo), jonka luona majailimme. Teräsvatsainen ukki oli ilmeisesti kärsinyt samoista oireista joitakin viikkoja aiemmin ja säästyi tällä kertaa. Vietin aamuyön kylpyhuoneen lattialla yläkerrassa, kun myös oma yläkertani alkoi vuotaa. Onneksi asunnossa oli kaksi vessaa, joista toinen oli alakerrassa! Oma oloni meni tosi heikoksi, vaikka yritin joka välissä juoda suolalla terästettyä mehua. En jaksanut edes lukea tai katsella elokuvia.
Tapsan äiti sairastui sunnuntai-iltana. Maanantaiksi, toiseksi pääsiäispäiväksi suunniteltu paluu Jyväskylään vanhempieni kyydissä siirtyi pakon sanelemana. Varsinkin kun äitini (mummi) alkoi oksentaa maanantaina aamulla - ja isäni (pappa) samana iltana...
Kotiin Jyväskylään ajelimme keskiviikkona papan ja mummin kyydissä. Olo oli vielä tosi hutera. Piti vain tuijottaa tietä.
Tapsalla taudin akuutti vaihe kesti viisi päivää ja minulla neljä. Tämän jälkeen meni melkein viikko ennen kuin ruoka alkoi maistua normaalisti. Minulle jäi lisäksi asentohuimaus joka häiritsee vieläkin varsinkin kylkeä kääntäessä yöllä. Taisin olla liian pitkään makuuasennossa. Vielä pari viikkoa parantumiseni jälkeen painoni oli 3 kg alempi kuin ennen tautia.
Meillä oli ilmeisesti noro-viruksen aiheuttama vatsatauti, koska kesto oli noinkin pitkä ja oireena oli myös kuumetta. Itämisaika on lyhyt! 12 h - 2 vrk. Virus voi säilyä esim. Oksennuksen tahrimassa matossa elinvoimaisena jopa 12 vrk. Noro tarttuu vielä pitkään oireiden loppumisen jälkeenkin ja jo 100 kpl virusta aiheuttaa tartunnan. Yhdessä grammassa ripuliulostetta on miljoonia viruksia. Tartunnan voi siis saada vaikka ovenkahvasta, johon sairastunut on hipaissut. (Lähteet: Terveyskirjasto ja terve.fi )
http://www.terve.fi/terveyden-abc/norovirus-laittaa-taas-mahat-sekaisinOli onni onnettomuudessa oli, että ympärillä oli aikuisia, jotka jaksoivat hoitaa aina vuorollaan Tapsaa, kun muut olivat liian huonossa kunnossa. Kiitokset isovanhemmille!
Tapsa alkoi oksentaa perjantaina yöllä klo 2.30. Poika nukkui vieressämme ja heräsin onneksi heti kakomiseen, koska hän makasi selällään "tavara" oli paksua. Saimme lakanat ja tyynyt vaihdettua ja luulimme, että hän oli vain syönyt jotain sopimatonta. Laattailu jatkui kuitenkin aamuun asti n. 15 minuutin välein. Pitkäperjantaipäivä meni kuitenkin hyvin ja kävimme myös mökillä tekemässä polttopuuhommia. Kävin lisäksi tekemässä kovan punttitreenin Mikkelin uimahallin salilla. Tapsa leikki mummin kanssa mökillä ja söi melko normaalisti. Illalla tapasimme myös veljeäni (kummia) ja hänen puolisoaan. Vakuuttelin heille, että tauti oli jo ohi eikä tartu. Ennenaikaisesti.
Tapsan oksentelu jatkui lauantai-iltana. Tällä kertaa menivät myös petauspatjat vaihtoon. Alkuyö valvottiin taas. Vuorokausi kääntyi pääsiäispäivään ja huomasin oman vatsani olevan aivan kuralla... Saman totesi anoppini (mummo), jonka luona majailimme. Teräsvatsainen ukki oli ilmeisesti kärsinyt samoista oireista joitakin viikkoja aiemmin ja säästyi tällä kertaa. Vietin aamuyön kylpyhuoneen lattialla yläkerrassa, kun myös oma yläkertani alkoi vuotaa. Onneksi asunnossa oli kaksi vessaa, joista toinen oli alakerrassa! Oma oloni meni tosi heikoksi, vaikka yritin joka välissä juoda suolalla terästettyä mehua. En jaksanut edes lukea tai katsella elokuvia.
Tapsan äiti sairastui sunnuntai-iltana. Maanantaiksi, toiseksi pääsiäispäiväksi suunniteltu paluu Jyväskylään vanhempieni kyydissä siirtyi pakon sanelemana. Varsinkin kun äitini (mummi) alkoi oksentaa maanantaina aamulla - ja isäni (pappa) samana iltana...
Kotiin Jyväskylään ajelimme keskiviikkona papan ja mummin kyydissä. Olo oli vielä tosi hutera. Piti vain tuijottaa tietä.
Tapsalla taudin akuutti vaihe kesti viisi päivää ja minulla neljä. Tämän jälkeen meni melkein viikko ennen kuin ruoka alkoi maistua normaalisti. Minulle jäi lisäksi asentohuimaus joka häiritsee vieläkin varsinkin kylkeä kääntäessä yöllä. Taisin olla liian pitkään makuuasennossa. Vielä pari viikkoa parantumiseni jälkeen painoni oli 3 kg alempi kuin ennen tautia.
Meillä oli ilmeisesti noro-viruksen aiheuttama vatsatauti, koska kesto oli noinkin pitkä ja oireena oli myös kuumetta. Itämisaika on lyhyt! 12 h - 2 vrk. Virus voi säilyä esim. Oksennuksen tahrimassa matossa elinvoimaisena jopa 12 vrk. Noro tarttuu vielä pitkään oireiden loppumisen jälkeenkin ja jo 100 kpl virusta aiheuttaa tartunnan. Yhdessä grammassa ripuliulostetta on miljoonia viruksia. Tartunnan voi siis saada vaikka ovenkahvasta, johon sairastunut on hipaissut. (Lähteet: Terveyskirjasto ja terve.fi )
http://www.terve.fi/terveyden-abc/norovirus-laittaa-taas-mahat-sekaisinOli onni onnettomuudessa oli, että ympärillä oli aikuisia, jotka jaksoivat hoitaa aina vuorollaan Tapsaa, kun muut olivat liian huonossa kunnossa. Kiitokset isovanhemmille!
Kasarisynttärit
Huhtikuun lopussa 25.4. vietimme syntymäpäiviäni kahdeksankymmentäluvun teemalla. Kekkerit pidettiin läheisessä juhlatilassa ja vieraita oli 50. Lapsia juhlijoista oli 13 ja Tapsakin viihtyi todella hienosti. Vieraat olivat pukeutuneet kasarihenkisesti ja ruoka sekä koristelut komppasivat juhlien teemaa. Tapsalla oli Bruce Sprinsteen -tyylinen farkkuasu ja meillä vanhemmilla asu oli kornin sporttinen. Poika edusti kyllä todella esimerkillisesti ja hyväntuulisena! Isovanhemmat veivät Tapsan unille illan tullen, vaikkei mitään väsymyksestä johtuvaa kiukkua ollut ollenkaan ilmassa. Osa aikuisista jatkoi juhlia melkein klo 23:een asti. Tarjoilut olivat sen verran runsaat, ettei kenelläkään ollut tarvetta lähteä jatkoille. Suosituimpia juomia olivat pillimehut, joita meni melkein kahdeksan litraa! Ruoka oli hyvää ja juomia oli riittävästi. Ei riidelty. Kaikin puolin onnistuneet juhlat siis!
Tasapainoilua
Tapsa sai meiltä vanhemmilta ennakkoon kaksivuotislahjaksi pyörän. Kyseessä on potkupyörä eli "polkupyörä ilman polkimia". Valitsimme amerikkalaisen Strider-merkin, joka oli saanut netissä parhaat arviot. Merkin edustus ja maahantuoti toimivat Jyväskylässä ja vara- sekä lisäosia on hyvin saatavilla. Vaikka hinta on hieman kilpailijoita kovempi, malli sopii jo 1,5-vuotiaille ja säätöjä riittää 5-vuotiaaksi asti.
Potkupyörä kehittää pyöräilyssä tarvittavaa koordinaatiota ja tasapainoa huomattavasti paremmin kuin apupyörien käyttö. Nykyisin suositellaankin pyöräilyn aloittamista tallaisella kulkupelillä. Potkupyörällä voi lisäksi kulkea muuallakin kuin tasaisella parkkipaikalla. Olen nähnyt Tapsan serkkujen ajavan potkupyörällä poluilla ja vauhti on melkoinen!
Tapsa aloitti harjoittelut kolmisen viikkoa sitten kävelemällä pyörän kanssa. Matkat olivat aluksi noin 3-5 metriä ja hän ei vielä laskenut painoaan satulalle. Varmistelin takana hartioista kiinnipitäen. Kun pyörä kallistui yli kymmenen astetta sivulle, poika huusi: - Kaatuu! Ja se pyöräilykerta oli siinä... Huomasin itsessäni suorituskeskeisiä vaatimuksia, mutta yritin olla maltillinen 😅. Kannustin ja kiittelin Tapsaa jokaisesti harjoituskerrasta ja puhuimme siitä, kuinka kaikkia taitoja täytyy harjoitella pitkään. Katselimme myös Youtubesta Strider-videoita.
Viime viikolla (reilun kahden viikon treenauksen jälkeen) poika alkoi jo luottaa satulaan eikä lopettanut heti pyörän kallistelun jälkeen. Eilen Tapsa ajoi jo parkkipaikan ympäri hiekkalaatikolle ja takaisin istuen satulassa! Matka oli noin 50 metriä. Todella nopeasti taito ja itsevarmuus kehittyvät. Kääntyminen on vielä vaikeaa ja koko ajan täytyy muistuttaa, että molemmilla käsillä täytyy pitää kiinni ohjaustangosta. Esim. linnunlaulu tai mopon ääni vievät keskittymisen heti toisaalle ja kädet irtoavat. En ole enää edes ollut takana varmistamassa tasapainoa. Olen ollut aidosti ylpeä ja iloinen!
Tapsa on ruvennut myös kiipeilemään ja hyppimään muuallakin kuin uimahallissa. Välillä hypyt esim. sohvalta ovat aika uhkarohkeita. Tämä on uutta, koska poika on ollut aina tosi varovainen. Suuremmilta kolhuilta on nytkin vältytty. Tapsa kiipeää syöttötuoliinkin nykyisin itse ja haluaa kiinnittää myös valjaat. Portaissa kävely alkaa sujua varsinkin ylöspäin mentäessä. Alas tullessa poika pitää mieluusti kädestä kiinni tai tahtoo syliin. Taidot kehittyvät päivittäin niin ettei tahdo isänä perässä pysyä!
Potkupyörä kehittää pyöräilyssä tarvittavaa koordinaatiota ja tasapainoa huomattavasti paremmin kuin apupyörien käyttö. Nykyisin suositellaankin pyöräilyn aloittamista tallaisella kulkupelillä. Potkupyörällä voi lisäksi kulkea muuallakin kuin tasaisella parkkipaikalla. Olen nähnyt Tapsan serkkujen ajavan potkupyörällä poluilla ja vauhti on melkoinen!
Tapsa aloitti harjoittelut kolmisen viikkoa sitten kävelemällä pyörän kanssa. Matkat olivat aluksi noin 3-5 metriä ja hän ei vielä laskenut painoaan satulalle. Varmistelin takana hartioista kiinnipitäen. Kun pyörä kallistui yli kymmenen astetta sivulle, poika huusi: - Kaatuu! Ja se pyöräilykerta oli siinä... Huomasin itsessäni suorituskeskeisiä vaatimuksia, mutta yritin olla maltillinen 😅. Kannustin ja kiittelin Tapsaa jokaisesti harjoituskerrasta ja puhuimme siitä, kuinka kaikkia taitoja täytyy harjoitella pitkään. Katselimme myös Youtubesta Strider-videoita.
Viime viikolla (reilun kahden viikon treenauksen jälkeen) poika alkoi jo luottaa satulaan eikä lopettanut heti pyörän kallistelun jälkeen. Eilen Tapsa ajoi jo parkkipaikan ympäri hiekkalaatikolle ja takaisin istuen satulassa! Matka oli noin 50 metriä. Todella nopeasti taito ja itsevarmuus kehittyvät. Kääntyminen on vielä vaikeaa ja koko ajan täytyy muistuttaa, että molemmilla käsillä täytyy pitää kiinni ohjaustangosta. Esim. linnunlaulu tai mopon ääni vievät keskittymisen heti toisaalle ja kädet irtoavat. En ole enää edes ollut takana varmistamassa tasapainoa. Olen ollut aidosti ylpeä ja iloinen!
Tapsa on ruvennut myös kiipeilemään ja hyppimään muuallakin kuin uimahallissa. Välillä hypyt esim. sohvalta ovat aika uhkarohkeita. Tämä on uutta, koska poika on ollut aina tosi varovainen. Suuremmilta kolhuilta on nytkin vältytty. Tapsa kiipeää syöttötuoliinkin nykyisin itse ja haluaa kiinnittää myös valjaat. Portaissa kävely alkaa sujua varsinkin ylöspäin mentäessä. Alas tullessa poika pitää mieluusti kädestä kiinni tai tahtoo syliin. Taidot kehittyvät päivittäin niin ettei tahdo isänä perässä pysyä!
Parasta aikaa
Yksissä valintakokeissa psykologi kysyi minulta, mikä oli siihenastisen elämäni paras hetki. Kerroin silloin häistämme ja siitä, kuinka olin ihan varma, että pyörryn alttarille. En pyörtynyt, mutta tunteet olivat ihan pinnassa, kuten odotinkin ja juhlatkin olivat mieleenpainuvat.
Lapsen syntymä mainitaan usein elämän parhaaksi hetkeksi. Hyvin ovat nuo tunnit kieltämättä jääneet mieleen. Erityiseksi kuvaksi on piirtynyt mieleen hetki, kun tuore äiti meni pesulle ja minä sain pojan paljaalle rinnalleni tuoliin lepäämään. Juttelin kaikenlaisia asioita itku silmässä ja sain tuhisevan nyytin rauhoittumaan. Poika sai siinä samalla parhaat bakteerini itselleen 😃.
Hienointa ja parasta ovat tällä hetkellä päivittäiset jutut ja puuhat Tapsan kanssa. jatkuva oppiminen ja oivaltaminen. Liikkumistaidot ja puhe kehittyvät päivittäin. Vuosi sitten ajattelin, että poika on parhaimmillaan juuri silloin, enkä olisi halunnut hänen kasvavan. Nyt ajattelen lähes samoin. Parhaat hetket ovat nyt. Todennäköisesti ja toivottavasti aatteet ovat samat myös tulevina vuosina! Tietysti erityissävyn tähän hetkeen tuo yhdessä viettämämme hoitovapaa ja sen päättyminen huomenna (!). Onneksi on vielä kesää ja lomaa jäljellä!
Parasta aikaa!
Lapsen syntymä mainitaan usein elämän parhaaksi hetkeksi. Hyvin ovat nuo tunnit kieltämättä jääneet mieleen. Erityiseksi kuvaksi on piirtynyt mieleen hetki, kun tuore äiti meni pesulle ja minä sain pojan paljaalle rinnalleni tuoliin lepäämään. Juttelin kaikenlaisia asioita itku silmässä ja sain tuhisevan nyytin rauhoittumaan. Poika sai siinä samalla parhaat bakteerini itselleen 😃.
Hienointa ja parasta ovat tällä hetkellä päivittäiset jutut ja puuhat Tapsan kanssa. jatkuva oppiminen ja oivaltaminen. Liikkumistaidot ja puhe kehittyvät päivittäin. Vuosi sitten ajattelin, että poika on parhaimmillaan juuri silloin, enkä olisi halunnut hänen kasvavan. Nyt ajattelen lähes samoin. Parhaat hetket ovat nyt. Todennäköisesti ja toivottavasti aatteet ovat samat myös tulevina vuosina! Tietysti erityissävyn tähän hetkeen tuo yhdessä viettämämme hoitovapaa ja sen päättyminen huomenna (!). Onneksi on vielä kesää ja lomaa jäljellä!
Parasta aikaa!