En löytänyt tehtävään artikkelia Pedanetissä annetusta kirjallisuuslistasta, mutta halusin silti kirjoittaa oppimisympäristöistä, koska koin aiheen kiinnostavana. Käytin pohdinnan tukena artikkelia “Oppimisen iloa tukeva oppimisympäristö” (Satu Aksovaara & Irmeli Maunonen-Eskelinen, 2013), jonka löysin Jyväskylän ammattikorkeakoulun sivuilta. 

Ennen artikkeliin tutustumista lähdin pohtimaan, mitä ajatuksia “Oppimista tukeva oppimisympäristö” tuo mieleeni. Mielestäni hyvässä oppimisympäristössä yhdistyvät monet eri tarpeet. Voi olla hankala luoda oppimisympäristöä, joka olisi kaikille täydellinen. Sen sijaan oppimisympäristöihin voidaan tuoda erilaisia elementtejä, jotta se olisi mahdollisimman ideaalinen jokaiselle.

Mitä oppimisympäristöllä tarkoitetaan? Aksovaara ja Maunonen-Eskelin kirjoittavat artikkelissaan, että oppimisympäristöllä tarkoitetaan kolmea eri tekijää: fyysistä ympäristöä, psyykkisiä tekijöitä ja sosiaalisia suhteita. 

Fyysisellä ympäristöllä tarkoitetaan rakennuksia, joissa opiskellaan ja välineitä, joilla opiskellaan. Mielestäni hyvässä fyysisessä oppimisympäristössä on luotu tilat, jotka soveltuvat moneen, esimerkiksi ryhmätöihin ja yksin opiskelemiseen. Tilassa voi olla erilaisia helposti liikuteltavia elementtejä (esimerkiksi sermejä, pöytiä ja tuoleja), joiden avulla tilaa voidaan muokata tarpeiden mukaiseksi. 

Psyykkisellä tekijöillä tarkoitetaan artikkelin mukaan emotionaalisia tekijöitä, joka käsittää myös tunteet ja motivaation. Sosiaalisen oppimisympäristön luovat ihmiset ja ihmisten välillä tapahtuva vuorovaikutus. 

Nykyään digitalisaatio ja teknologian kehitys on vahvassa osassa opetuksessa. Myös digiaineistojen voidaan ajatella olevan oppimisympäristö. Digiaineistot herättävät erilaisia mielipiteitä ja niiden käyttämisestä löytyy hyviä ja huonoja puolia. Digiaineistojen suuri etu on se, että ne mahdollistavat monenlaiset oppimistavat. Oppimiseen voidaan käyttää erilaisia videoita, pelejä, kuvia jne. Oppijat voivat myös itse tuottaa monenlaista materiaalia oppimisen tueksi. Lisäksi kaikki materiaali on helposti saatavilla yhdellä laitteella. 

Viime aikoina on kuitenkin ollut paljon keskustelua digitaalisten opetusvälineiden huonoista puolista. Luin Facebookista erään opettajan kirjoittaman kantaa ottavan tekstin opetushallituksen ehdotuksista liittyen digitalisaatioon. Hän mainitsi muun muassa, että opettajat ovat esittäneet huolensa puhelimien lisääntyneestä käytöstä. Opetushallitus kuitenkin ehdottaa puhelimien käytön lisäämistä opetukseen esimerkiksi tiedonhankintaan ja videoiden tekemiseen. Toinen asia, jonka kyseinen opettaja nosti esille, oli oppilaiden lisääntyneet keskittymisvaikeudet. Opettajien ehdotus tähän on tekstin mukaan se, että luodaan oppitunneille puitteet, jotka tukevat keskittymistä ja poistetaan häiriötekijät. Opetushallitus kuitenkin ehdottaa, että yhteen oppituntiin pitäisi sisällyttää paljon toiminnallisuutta ja selkeät luokkatilat pitäisi poistaa. 

Tulevan opettajan näkökulmasta Opetushallituksen ehdotukset kuulostavat huolestuttavilta. Mielestäni olisi tärkeää, että opettajien huolia kuunneltaisiin oppimisympäristöjen kehittämisessä. Opettajat näkevät eri ympäristöjen toimivuuden ja toimimattomuuden päivittäin omassa työssään. Opetushallituksessa samanlaista kokemusta ei välttämättä ole. 

1. Jyväskylän Ammattikorkeakoulu, S. Aksovaara, I. Maunonen-Eskelinen, Oppimisen iloa tukeva oppimisympäristö, 2013.