Kun kaikki latvat kaaadetaan,
jää juuret, juuret jää.
Sanoitko muisto,
enemmän on ikävöinti tää.
Ja kuumempaa kuin kyyneleet
tai tuska milloinkaan,
se sydän, itse sydän on,
ei mikään soihduistaan.

Kun kaikki joet padotaan
jää lähde, lähteet jää.
Sanoitko toivo,
enemmän on kapinointi tää.
Kun kaikki sanat hillitsee
se suu mi kerran huus,
jää korkoa korolle,
varokaa,
jää uhman hiljaisuus.

(Eila Kivikk´aho)