Valitsimme liikuntakasvattajan asiantuntijuuteen liittyvistä teemoista, yhdeksi  vuorovaikutuksen, joka on ollut esillä jo aiemmassa blogissa laajemmin tarkasteltuna. Halusimme kuitenkin korostaa vuorovaikutuksen ja asiantuntijuuden yhteyttä vielä entisestään, sillä koemme, että tämä teema kuuluu ehdottomasti TOP kolmoseen puhuttaessa oikeasta liikuntakasvattajan asiantuntijuudesta.

Usein puhutaan, että liikunnassa opettaminen ja ohjaaminen on näkyvämpää kuin muissa oppiaineissa. Näkyvän kommentoimisen ja erilaisten opetus- ja vuorovaikutustilanteiden myötä liikuntakokemukset painuvat usein hyvin mieleen, ovat ne sitten positiivisia tai negatiivisia. Liikunta onkin hyvin elämyksellinen oppiaine, johon liittyy niin fyysisiä, psyykkisiä kuin sosiaalisia haasteita. (Palomäki, S. 2009.) Puhuttaessa asiantuntijuudesta, on tärkeää, että opettaja hallitsee monipuolisen liikuntatietouden lisäksi sosiaaliset taidot. Uskommekin, että negatiiviset kokemukset liikunnassa liittyvät nimenomaan huonoihin ja epäonnistuneisiin vuorovaikutustilanteisiin, joissa opettaja ei asiantuntijana ja aikuisena ole pystynyt ohjaamaan ja opettamaan oppilasta parhaalla mahdollisella tavalla.

Miten vuorovaikutustaitoja sitten voi harjaannuttaa? Miten omaa työskentelyä voisi reflektoida ja kehittää? Sekä, miten saada liikunnan opettamisesta vuorovaikutteista ja molemminpuolista oppilaiden kanssa?

Nämä ovat isoja kysymyksiä, mutta mielestämme tärkeitä, mikäli todella haluaa ja pyrkii olemaan liikuntakasvatuksen asiantuntija. Edellisessä blogissa esille nousikin Salovaaran & Honkosen (2011) turvallisuuden viisi osa-aluetta, haluamme jälleen nostaa nämä viisi turvallisen vuorovaikutussuhteen kulmakiveä esille. Nämä viisi tärkeää ovat siis 1. hyväksyntä ja välittäminen, 2. luottamus, 3. haavoittuvaksi alistuminen, 4. tuen antaminen ja 5. sitoutuminen.  Hyvän ja luottamuksellisen vuorovaikutuksen pohjalle tarvitaan siis turvallisuutta. Turvallisuus, ilmapiiri ja organisoinnin tärkeys mainitaan myös POPS 2014:ssa. Jos ajatellaan lapsen ja opettajan välistä vuorovaikutustilanteita liikuntatunnilla, on mielestämme ilmiselvää, että lapsen pitää luottaa siihen, että opettaja todella ajattelee hänen parastaan ja yrittää auttaa parhaalla mahdollisella tavalla.

Liikuntatunneilla tärkeää on tietysti erilaiset liikuntataidot, joita ihminen tulee tarvitsemaan elämänsä aikana, mutta liikuntataitojen lisäksi tärkeänä ovat kasvatustavoitteet. Voidaankin siis puhua kasvatuksesta  liikunnan avulla. Jotta liikunnan avulla voi kasvattaa, on nähty, että liikunta kasvatus on riippuvainen muun muassa ilmapiiristä, opettajan ja oppilaiden välisistä suhteista, opetusmenetelmistä, opetusjärjestelyistä ja tilannekohtaisista ratkaisuista. (Valtonen, J. 2016.) Ihanteellista olisikin, että tunnilla käydyt keskustelut, opetustilanteen ja vuorovaikutustilanteet olisivat molemminpuolisia. Niin oppilaat oppisivat keskustelutaitoja ja opettaja voisi entisestään syventää luottamuksellista opettaja-oppilassuhdetta. Tällaista tilannetta varten oppilaita tulisi opettaa kertomaan ajatuksiaan avoimesti jo ensimmäisestä luokasta lähtien.

Kuten alussa mainittiin, liikunnan tunneilla ohjaaminen ja opettaminen on enemmän esillä kuin muilla oppitunneilla. Tämän koemme tarkoittavan muun muassa oppilaiden henkilökohtaista ohjaamista erilaisten taitojen harjoittelun yhteydessä. Tällainen ohjaaminen tapahtuu äänekkäillä liikuntatunneilla luultavasti melko kovaan ääneen. Ohjaaminen voi toki olla myös näyttämistä tai muita tilanteeseen sopivia ja pedagogisesti harkittuja toimintatapoja. Aiemmin pohdin myös, miten  liikuntakasvattajana ja asiantuntijana voin harjoitella ja kehittää vuorovaikutustaitojani. Koemme, että juuri nämä liikuntatunnilla tapahtuvat vaihtuvat ja muuttuvat tilanteet opettavat parhaiten. Tilanteet todella toistuvat päivittäin ja jokainen niistä on omanlaisenen ja ainutlaatuinen, jokaisesta tilanteesta on siis mahdollisuus oppia jotain. Aina oppi ei ole uutta ja mullistavaa, sekä joskus se voi tuntua jankkaamiselta tai kertaamiselta. Asiantuntijana on kuitenkin erittäin tärkeää tiedostaa omat heikkoudet sekä ymmärtää, ettei näiden taitojen kehittämisessä voi välttämättä olla koskaan valmis. Ovatko parhaat opettajien opettajat siis lapset? Tämä voi hyvinkin olla mahdollista, sillä heidän ansiostaan opettaja todella pääsee haastamaan ammattitaitoaan ja osaamistaan niin liikuntaitojen kuin vuorovaikutustaitojenkin saralla.