Hyvinvoinnista ja siihen liittyvistä asioista on alettu puhua yhä enemmän, mikä on hieno juttu. Kun hyvinvoinnista puhutaan avoimesti, jokaisella on eväitä parantaa omaa hyvinvointiaan ja avun hakemisen kynnys madaltuu. Opettajan on työssään tarkkailtava oppilaiden hyvinvointia koulussa, mutta sen lisäksi opettajan, kuten kenen tahansa muunkin, tulee huolehtia omasta hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan. Opettajan oma hyvinvointi huokuu opetuksesta eli, kun opettaja voi hyvin hän saa annettua parhaan panoksensa opetukseen. 

Itselleni vaikeaa tulee olemaan vaikeiden asioiden käsittely ja niistä murehtiminen. Otan helposti toisten surut ja murheet itselleni taakaksi ja käytän energiaani niiden käsittelyyn ja ratkomiseen, eikä se ole tehokasta työn kannalta. Oppilaat tulevat varmasti kertomaan opettajalleen rankkojakin asioita, ja vaikka empatia onkin hieno piirre, minun pitää osata rajata asiat pois omasta vapaa-ajastani ja olla käyttämättä liikaa omia voimavarojani muiden asioiden murehtimiseen. Uskon, että opettajakollegoista on paljon apua tällaisissa asioissa. Heidän kanssa voi keskustella vaikeista asioista koulussa, ja usein jo pelkästään keskustelu keventää ajatuksiani. 

Haluan itse opettajana puhua oppilaille hyvinvoinnista ja erityisesti mielenterveydestä. Tieto lisää ymmärrystä, joten mielestäni on tärkeää kertoa lapsille mielen hyvinvoinnista, jotta he voivat paremmin ymmärtää omaa oloaan ja tunteitaan. Yhä useampi lapsi ja nuori kärsii joistakin mielenterveysongelmien oireista, mutta ilman tietoa aiheesta monelle voi olla vaikeaa ymmärtää omaa oloaan ja moni lapsi voi kokea itsensä oireilun vuoksi omituiseksi tai vialliseksi. Kun mielenterveydestä puhutaan avoimesti, omiin oireisiin on helpompi suhtautua ja hakea tarvittaessa apua. Kaikki oppilaat tulevat kuitenkin erilaisista lähtökohdista ja erilaisista perheistä. Oppilaan hyvinvointi voi kärsiä kotiolojen vuoksi, mutta opettajan tehtävänä ei ole toimia perheen terapeuttina. Lapsen hyvinvoinnin heikkenemiseen voi ja kuuluukin kiinnittää huomiota ja mahdollisesti viedä asiaa eteenpäin, mutta opettaja ei voi kuitenkaan vaikuttaa siihen, mitä lapsen kotona tapahtuu. 

Oppilaiden hyvinvointia koulussa lisää mielenkiinto ja motivaatio opittavia asioita kohtaan. Olisi hyvä, jos opettaja saisi liitettyä opetukseen lapsille mielenkiintoisia elementtejä, kuten suosiossa olevaa musiikkia, pelejä ja leikkejä tai esimerkiksi leluja. Kun lapset pystyvät yhdistämään oppimaansa tietoa omaan elämään, tieto ei jää irralliseksi ja usein se on oppijalle kiinnostavampaa, sillä hän tietää, että voi hyödyntää oppimaansa arjessa. Oppilaiden hyvinvointiin vaikuttaa merkittävästi myös luokan ja koulun ilmapiiri ja luokkakaverit. Kouluun ei tulla vain opiskelemaan vaan monelle lapselle se on paikka tavata kavereita ja vaihtaa kuulumisia. Leikki, keskustelut ja kavereiden tuki koulussa lisäävät huomattavasti hyvinvointia. Siksi kiusaamistapaukset ja lasten syrjäytyminen pitäisi saada pysäytettyä heti alkuunsa. Koulu on suuri osa lapsen elämää ja usein koulukaverit siirtyvät koulusta myös vapaa-ajalle. Niimpä usein kiusaaminenkin jatkuu myös vapaa-ajalla esimerkiksi sosiaalisen median välityksellä. Kiusaaminen voi pitkään olla opettajalle ja muille aikuisille näkymätöntä, jolloin siihen ei voida puuttua ajoissa. Tarvitaankin uusia keinoja kiusaamisen vähentämiseksi, sillä vielä mikään aikaisemmin keksitty ei ole sitä vähentänyt ainakaan tarpeeksi. 

Opettajien hyvinvointia heikentää valtava työmäärä, jota voi olla vaikea rajata tiettyyn työaikaan. Tuntien suunnittelu, tuntien pitäminen, tehtävien ja kokeiden tarkistaminen ja kotona vielä vanhempien yhteydenottoihin vastaaminen. Olen itsekin pohtinut jaksamistani uutena opettajana. Miten saan aikani ja voimavarani riittämään, kun astun työelämään vailla suurempaa kokemusta tai materiaalia. Opettajana tuntien suunnitteluun saisi käytettyä aikaa niin paljon kuin sielu sietää, mutta oma hyvinvointi mielessä pitäen jokaisella tunnilla ei voi tähdätä täydellisyyteen. "Työterveyslaitoksen Kunta10-tutkimuksen perusteella vuonna 2014 reilu kolmannes luokanopettajista koki työmääränsä lisääntyneen yli sietokyvyn. Vuosina 2016 ja 2018 näin koki jo yli puolet kyselyyn vastanneista luokanopettajista." (Kauppi, Vesa, Olin, 2020) Opettajilla todetusti on suuri työmäärä, mikä ei välttämättä näy ulospäin. Monille opettajien työ on vain lasten kanssa leikkimistä ja luokan edessä höpöttämistä. Moni ei ymmärrä, miten suuri työmäärä yhden oppitunnin takana on ja siksi opettaja ei välttämättä saa ansaitsemaansa arvostusta esimerkiksi vanhemmilta.