- Äiti mitä siihen kakkuun vielä tarvittiin! Mirja huutaa keittiöstä.
- Sitä siirappia ja kanamunia, äiti vastaa.
- No kanamunia meillä on mutta siirappia ei ole, Mirja kertoo.

Sillä oli sunnuntai niin kaupat ei olleet auki. Niin Mirja alkoi miettiä miten saisi siirapin mummon siirappikakkuun. Hän keksi mistä saisi siirappia.

Mirja puki kimpsut ja kampsut äkkiä päälleen ja lähti ulos. Ulkona oli kiva ilma aurinko paistoi perus kevät sää. Mirja käy ihan ekana heidän naapurillaan. Siellä asuu vanha mummo jonka kanssa Mirja joskus leipoo jotenka tuntee hänet hyvin.
Mirja koputtaa oveen ja kysyy että: Olisko täällä siirappia lainaan?
- Ei kyllä valitettavasti juuri pääsi loppumaan, mummo sanoo Mirjalle.
- No ei se mitään kysyn joltain toiselta, Mirja mumisee.
Kun Mirja tajuaa että oli käynyt hänen kaverinsa kanssa kaupassa. Hänen kaveri oli ostanut siirappia sillä hän oli leiponut myös.
Mirja ottaa puhelimen esiin ja etsii yhteis tiedoista hänen kaverinsa numeron.
Mirja soittaa Martalle hänen kaverilleen ja kysyy: Moi, oisko teillä siirappia lainaan kun leipoisin mummon siirappikakkua?
Martta vastaa: Joo tuon sen Apteekin eteen vaikka mut moikka nähään siellä.
Juu moikka, Mirja sanoo iloisesti.
Hän lähtee köpöttelemään apteekkia kohti iloisesti hyräillen. Kun mirja on apteekin kohdalla Martta on jo siellä.
Martta antaa siirapin ja sanoo: Ole hyvä.
Mirja kiittää ja vielä kuiskaa Martalle: Jos sä haluut niin voit tulla meille auttamaan leipomaan ja maistelemaan.

Kun tytöt ovat kotona niin ne leipovat kakun ja nautiskelevat sitä mehun kera.