Aidan yli

Olipa kerran vanha mummo ja näätä.Vanha mummo leipoi omenapiirakkaa. Siinä lähistöllä majaili näätä ja se haistoi piirakan tuoksun pesällensä asti.

No näädällä oli kova nälkä ja halusi piirakkaa, jotenka se päätti lähteä varkaisille. Mummon taloa ympäröi korkea aita ja näätä oli sen verran pieni kokoinen, ettei voisi päästä sen yli. Näätä mietti ja mietti ja mietti, mutta ei meinannut saada ratkaisua. Sitten se keksi sen.Tietenkin aidassa oli portti ja tähän aikaan mummo kävi asioilla ja näätä voisi livahtaa samaan aikaan portista, kun mummo meni siitä.
Näätä odotti portin edessä ja mummo tuli hetken päästä.

-Nyt pääsen sisään hakemaan sen piiraan, näätä sanoi, kun oli päässyt portista.

Piirakka oli jäähtymässä ikkunalaudalla.Näätä nappasi sen ja lähti kotipesää kohti. Mummo oli jo kotimatkalla ja näki näädän.
-Hetkonen eikös tuo ole minun piirakka? mummo kysyy ja ottaa näädän kädestä sen.
-Minulla on kova nälkä! näätä huutaa.
- Olisit tullut kysymään minulta, että saisitko sinäkin piirakkaa, mummo sanoo.
-Aijaa, no saanko siitä? näätä kysyy.
-No totta kai saat, sanoo vanha mummo.

Sen jälkeen näätä ja mummo menevät onnelisina syömään piirakkaa.

LOPPU!!!