- Hei olen Mia! Olen menossa ratsastus leirille. Minä toivon, että Rae olisi minun hoitohevonen. Se on kiltti ja sillä on helppo ratsastaa. Se leiri on huomenna, en malta odottaa. Pääsen Hennin, Lauran ja Sallan kanssa samaan huoneeseen he ovat ystäviäni. Heidän kanssaan on mukava olla. Mutta nyt menen nukkumaan huomenna on aikainen herätys.
Seuraavana päivänä aikaisin aamulla.
- Nyt äkkiä autoon, me myöhästytään! huutaa Mia äidilleen.
- Joo olen tulossa pieni hetki vain, vastaa äiti kärsivällisen kuuloisena.
Aurinko paistoi ja tuuli hellästi. Tuuli koskettaa lehtiä ja saa aikaan samanlaisen rapinan, kuin myyrä olisi ollut roskiksessa.
Se ääni rentoutti minua.
Äiti tuli autoon ja me lähdimme leirille.
Ihan ekana jaettiin hoitohevoset sen jälkeen oli vapaa-aikaa. Minulle tuli Rae hotohepaksi ja olen niin iloinen, mutta nyt lähden Sallan kanssa ratsastamaan. Me menemme maastopolulle. Varustimme hevoset ja lähdimme ratsastamaan.
- Olen niin innoissani leirikisoista! Toteaa Salla.
-Niin minäkin, vastaa Mia.
Hetken päästä tytöt päättivät poiketa polulta katsomaan sitä kaunista laaksoa josta on heille mainittu. Siellä tytöt harhailevat ja kohta ovat semmoisessa paikassa mistä eivät osaa tulla pois. He päättävät pitää tauon ja syodä eväitänsä. Tytöt jättävät hevoset syomään niitylle ruohoa ja menevät nautiskelemaan kauniista päivästä. Siellä he naureskelevat ja maiskuttavat leipiään siihen asti että alkaa kuulua rapinaa he säikähtävät niin, että päättävät lähteä pois. Salla menee edellä kovaa vauhtia ja Mia tulee perässä minkä pystyy. Pian rapina alkaa lähestyä ja Salla lähtee laukkaamaan entistä lujempaa. Mutta he huomaavat menneensä väärään suuntaan ja joutuvat palaamaan, mutta kun he palaavat lähtöpisteeseen niin rapina vain kuuluu kovempana. Salla on ihan hädissään ja on Miakin, mutta hän yrittää rauhoittaa Sallaa eikä näytä pelkoaan. Kun rapina lähestyy niin hevoset säikähtävät niin että Mia tippuu selstä jopa. Salla hyppää alas ja menee tarkistamaan tilanteen Mia ei herää ja Salla on aivan yksin pökertyneen Mian kanssa keskellä ei mitään. Kännykässä ei ollut kenttää eikä hän pystynyt soittamaan sillä apua. Salla tarkistaa hevoset ja huomaa Raeen jalan olevan turvoksissa hevonen oli loukannut sen jossain kohtaa. Rapina alkoi lähestyä Salla kuuli sen niin kovana että hänellä alkoi valumaan kyyneleet. Mutta arvatkaa kuka siellä oli... siellä oli ratsastuksen opettaja hän oli ihmetellyt tyttöjen poissa ollessa niin kauan että oli päättänyt lähteä etsimään. Ratsastuksen opettaja Serena otti Mian kyytiin ja laittoi Raeen jalkaan kylmäpussin. Salla nousi Seran selkään hänen hoitohevosensa ja he lähtivät tallille päin. Lääkäri tarkisti Mian ja Raeen. Mialle ei ollut käynyt kuinkaan mutta Raeen jalka oli venähtänyt. Mia saisi kilpailla mutta siihen asti Raeen olisi levättävä. Kun leiri oli ohi äiti tuli hakemaan Miaa ja sai kuulla kaiken mitä oli tapahtunut.