Pohjoismaiset eliöt ja elinympäristöt

Tietopaketti kaloista

Hauki on petokala

tehokkaalta petokalalta: pitkä, tasaisen solakka ja sukkulamainen vartalo, suuret silmät sekä vihreä keltapilkkuinen suojaväri

Eräs hauen yleisyyden syy on sen vähäiset vaatimukset vesistön ja vedenlaadun suhteen. Se pystyy elämään monenlaisissa järvissä, niin matalavetisissä, happamissa kuin myös vähähappisissakin järvissä, ja virtaavissa vesissä.

hauki elää 7 – 10 vuotta




Ahven on yleensä vihreäsävyinen kala, jossa on tummia pystyraitoja. Sen väri vaihtelee lähes mustasta vaalean harmaanvihreään.

Ahven elää hitaasti virtaavissa joissa, järvissä ja lammissa ja itämeren murtovedessä. Se saattaa liikkua myös kylmissä, nopeasti virtaavissa vesissä mutta ei jää niihin kutemaan.

Ahven on petokala


 

Kuha muistuttaa pitkänomaista ahventa. Kuhalla on suuri terävähampainen suu ja kaksi selkäevää, joista etummainen on täynnä teräviä piikkejä samaan tapaan kuin ahvenella.


Kuha on vaatelias lämpimien sisävesien laji, joka viihtyy hyvin myös murtovedessä, mikäli veden suolapitoisuus ei ole liian korkea ja lämpimiä lisääntymisalueita on tarjolla.



Lohi muistuttaa paljon taimenta. Helpoimmat erottavat tuntomerkit ovat pyrstössä ja täplissä.


Lohi on petokala.






Tietoa vesikasveista

Ulpukka on Säteittäinen, 4–6 cm leveä. Teriö 15–20-lehtinen, keltainen. Uloinna 5–6 kellanvihreää, terälehtiä huomattavasti pitempää verholehteä. Erillisiä heteitä runsaasti. Emiö muodostuu monesta yhteenkasvaneesta lehdestä. Luottilevy pyöreä ei mutkalaitainen. Luottisäteitä 15–20 eivät koholla eivätkä yllä reunaan asti.

Ulpukka elää Järvissä, metsälammissa, joesta ja murtovesilahdessa.




Järviruoko eli ryti on rannoilla kasvava, monivuotinen ruohovartinen kasvi. Se on ainoa Suomessa kasvava ruokolaji. Järviruo’on varsi on pysty ja tavallisesti 1–3 m korkea, hyvin ravinteisissa paikoissa jopa nelimetrinen. Lehdet ovat pitkiä ja 1,5–3 cm leveitä, vihreitä ja terävälaitaisia. Röyhy on tuuhea, miehen kämmenen kokoinen, aluksi ruskean violetti, mutta muuttuu myöhemmin ruskean ja harmaan kirjavaksi. Korsi on ontto, sileä ja monisolmuinen. Juurakko on haarova ja pitkä.

Järviruokoa esiintyy koko Itämeren alueella
.


Ahvenvidalla on laaja levinneisyys. Sitä tavataan suurimmassa osassa Eurooppaa ja samoilla leveyspiireillä Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa jo se on yksi Pohjois-Euroopan sisävesistöjen yleisimpiä uposkasveja, sopeutuvana lajina se on levinnyt laajalle myös Itämerellä. Ahvenvidan varsi on rento, joten se heiluu vedessä aallokkoa myötäillen. Varressa on ilmatiehyitä, jotka keventävät vartta, siksi se pysyy pystyssä. Ahvenvidan kaikki lehdet ovat uposlehtiä. Ne ovat ruodittomia ja suoraan varresta kasvavia, 2–7 cm leveitä, puikeita ja ruskean-vihreän-valkoisen raidallisia. Ne ovat niin ohuet ja läpikuultavat, että kasvi lakastuu heti, kun se joutuu pois vedestä. Lehtien tyvi on herttamainen ja sepivä, ja kärki on pyöreähkö. Varsi on erityisesti yläosasta runsashaarainen. Vaikka pienet hampaat reunustavatkin lehtiä, hammaslaitaisuutta on vaikea havaita paljain silmin. Pystyvarret kasvavat pohjanmyötäisesti suhteellisen hennosta, suikertavasta juurakosta. Haarojen kärjistä lähtevät vartta ohuemmat, 4–6 cm pitkät tähkäperät, joiden päässä on 2–3 cm pitkä tähkä. Kukan kehä on nelilehtinen. Ahvenvita ottaa lehdillään hiilidioksidia vedestä.

Yleisen ahvenvidan löytää koko Suomen merialueelta.



Lähteet https://luontoportti.com/

Vesimittari

Vesimittarit saalistavat vedenpinnalle pudonneita hyönteisiä, jotka ne havaitsevat veden värähtelyjen perusteella.

Vesimittari kelluu veden päällä ja pitkä jalkainen.

Vesimittareita elää niin seisovissa kuin virtaavissakin vesissä. Joitain Halobates-suvun pieniä lajeja elää lämpimien seutujen avomerelläkin.

Joidenkin lajien koiraat kutsuvat naaraita reviirilleen värisyttämällä veden pintaa ja puolustavat reviiriään muilta koirailta.


sain tiedon https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Vesimittarit