Mmmhhh missä minä olen, sanoi kaunis prinsessa. Kaunis prinsessa oli herännyt pienestä luolasta järven vierestä. Hän ei aluksi muistanut miksi oli siellä. Sitten hän muisti, pyörremyrsky oli jahdannut häntä.


Prinsessan nimi oli Karoliina. Karoliina kurkkasi ulos, pyörremyrsky oli ulkona vieläkin. Minun pitää päästä takaisin linnaan, mietti. Mutta miten? Karoliina päätti mennä ulos etsimään ihmisiä. Hän puki ylleen pinkistä silkkikankaasta tehdyn takin. Karoliina juoksi nopeasti ulos luolasta ja piiloutui ison kiven taakse. Miten pystyn etsimään ihmisiä ilman että joudun pyörremysrskyn imaisemaksi? (tässä tarinassa pyörremyrsky on elävä ja sillä on silmät) Nyt keksin!

Karoliina juoksi takaisin luolaan hän otti ison kaarnapalan ja hiiltä. Hän alkoi hieroa hiiltä kaarnanpalaan ja kaarnasta alkoi vähitellen tulla harmaa. Noin, nyt kaarna näytti kiveltä. Karoliina otti kaarnan ja laittoi sen eteensä ikään kuin "kilveksi". Noin, nyt pyörremysrsky ei huomaa minua. Karoliina käveli hitaasti kilometrejä toisensa jälkeen. Sitten hän näki rakkenusten kattoja. Kylä! Karoliina juoksi onneissaan kylään, mutta siellä ei ollut ketään.

Hän oli koputtanut kaikkiin rakennuksen oviin paitsi yhteen. Talo näytti ränsistyneeltä ja vanhalta mutta Karoliina koputti kuitenkin. Talon ovi narahti ja avautui hitaasti. Vanha eukko seisoi Karoliinan edessä. Hei, Karoliina sanoi ujosti. No hei, vanha eukko vastasi. Miksi sinä täällä olet? Hän kysyi. Olen eksynyt, sattuisitko tietämään missä päin on kuninkaan ja kuningattaren linna? Kyllähän minä tiedän. Pari kilometriä länteen. Voi kiitos kiitos kiitos! Karoliina huudahti. Karoliina juoksi ja juoksi hän ehti kotiin juuri ja juuri ennen kuin portit sulkeutuivat. Hän meni halaamaan isäänsä ja äitiänsä ja he elivät onnelisina elämänsä loppuun asti.