Katsoin ikkunasta Helsingin kesäistä maisemaa. -Lotta tule syömään iltapalaa! Äitini huusi alakerrasta. -Joo joo tulen kohta! Huusin äitilleni vähän ärsyyntyneenä. Täytin pari päivää sitten 11, ja vanhempani ajattelivat että voisimme mennä Roomaan syntymäpäivieni kunniaksi. Minä ilahduin siitä, mutta kun sain kuulla että lähdemme jo huomenna, minulle tuli kiire. Ryntäsin päätä pahkaa pakkaamaan ja tässä on tulos: ehdin pakkaamaan ennen lähtemispäivää. Kuulin kun joku asteli raskaasti portaita, sitten isäni ilmestyi huoneeni ovelle. -Lotta tule syömään iltapalaa. - Joo mä olin just tulossa. Sanoin isälleni. Astelin laiskasti ulos huoneestani ja menin narisevia portaita alas keittiöön. Avasin leipäpussin ja laitoin yhden leivän paahtimeen. - Pärjäätkö sinä ihan varmasti tuolla iltapalalla? Isäni kysyi vähän ihmeissään. - Kyllä mä pärjään isä. Vastasin närkästyneenä. Isäni huolehti vähän liikaa. Leipäni pomppasi paahtimesta, otin leivän ja sivelin siihen voita. En jaksanut ottaa lautasta, otin leivän ja astelin laiskasti takaisin yläkertaan. Menin takaisin huoneeseeni ja laiton yökkärini päälle. meni vessaan, pesin hampaani ja sen jälkeen nukkumaan.

-Herätys! Isäni husi alakerrasta. Ensiksi en jaksanut nousta, mutta sitten muistin että lähdemme kohta. Pinkaisin ylös sängystäni ja ryntäsin vaatekaapilleni. Otin vaatekaapistani valkoisen T-paidan, mustat housut, valkoiset nilkkasukat ja farkkutakin. Juoksin portaita alas ja avasin jääkaapin otin sieltä toffeenmakuisen vanukkaan, kävin hakemassa laatikosta lusikan ja istuin pöytään. Söin vanukkaan nopeasti ja sen jälkeen kysyin että milloin lähdetään. Isä sanoi että lähtissimme kymmene minuutin päästä. Kävin hakemassa yläkerrasta turkoosin matkalaukkuni ja vein sen alakertaan. Laitoin lenkkarini jalkoihini ja menin ulos. Astuin sisään siniseen autoomme, automme on hiukan vanha, isäni ei suostu ostamaan uutta enkä minä siitä niin paljon välitä. Olimme matkustaaneet autollamme niin kauan kuin muistan. Istuin auton mustalle nahkapenkille ja laitoin turvavyön. Matka lentokentälle ei ollut kovinkaan pitkä koska asuimme helsingissä ja aioimme mennä helsingin lentokentälle.

Katsoin auton ikkunasta kauniita kesäisiä maisemia.

Olimme lentokentällä, minä katsoin kuinka lentokone nousi hitaasti taivaalle. Ajattelin että pian mekin olimme nousemassa taivaalle. Mutta se ei ollut aivan vielä totta, ensin piti mennä tarkastukseen ja muihin lentovarmistuksiin.

Kävelin rennosti metallinpaljastimen läpi. Metallinpaljastin näytti vihreää ja saimme jatkaa matkaa. Kun olimme käyneet kaikki lentovarmistukset läpi, pääsimme lentokoneeseen. Nousin lentokoneen portaita ylös. Istuin paikalla C24 ja pääsin ikkunapaikalle. Katsoin lentokenttää, tunsin kuinka lentokone alkoi täristä. Vatsassani lepatti perhosia. Tiesin että lento olisi turvallinen, mutta minua jännitti kuitenkin. Päätin nukkua sillä en ollut nukkunut tarpeeksi hyvin yöllä.



Heräsin kuulutukseen: Arvoisat matkustajat lentokone laskeutuu 10 minuutin päästä. Siinä sitten minä jännitin viimeiset 10 minuuttia lennosta.

Olimme vihdoinkin laskeutuneet, hengitin Italian raikasta ilmaa. Lentokentällä oli paljon lämpimämpää kuin ajattelin. Menimme rauhallisesti lentoterminaalien ovista ulos ja astuimme tummansiniseen bussiin. Olimme matkalla hotellillemme. Katselin rauhassa kesäisen Rooman maisemia samalla kun olimme matkalla hotelliin. 

Pääsimme hotelliimme noin klo:13.20. Hotellihuoneemme on hieno, siellä on kaksi parisänkyä, pieni vessa ja tosi iso ikkuna. Päätimme mennä kävelylle. Kävimme katsomassa vanhaa Colosseumia ja muita Rooman nähtävyyksiä. Olimme vasta illalla hotellillamme joten päätimme menää syömään iltapalaa. Iltapalaksi oli croisantteja. Ne olivat tosi hyviä. Syömisen jälkeen menimme nukkumaan. 

Aamulla kävimme syömässä aamupalaa, oli taas croisantteja. Emme tienneet mitä voisimme tehdä, joten jäimme vain hotellihuoneesemme ja katsoimme telkkaria koko päivän.

Lähdemme päivän päästä. Täällä on ollut tosi kivaa mutta minulla on jo ikävä kotia. Pakkaan kaiken matkalaukkuuni jo valmiiksi. Minua vähän jännittää lento. Päätimme ottaa viimeisestä päivästä kaiken irti. Kävimme Mac'donaldsissa syömässä ja kävimme taas katsomassa Colosseumia, otimme paljon kuvia. Kun palasimme hotellihuoneeseemme kello oli valitettavasti jo 21:11. Olimme niin väsyneitä että emme jaksaneet syödä menimme vaan suoraan nukkumaan. 

Heräsin herätykseeni tasan kello seitsemän. Lähdemme tänään. Pakkaamme tavaroitamme matkalaukkuihimme ja puemme ohuet takit päällemme. Menemme taksilla kohti lentokenttää. Pian olisimme kotona. 

Lentokone oli juuri nousemassa ilmaan, kun tajusin että en ollut ottanut hammasharjaani. Se ei minua haitannut koska kaupoista saa helposti uuden. Päätin (taas) nukkua melkein koko lentomatkan koska olen väsynyt. 

Tunnen kun lentokone laskeutuu kiitoradalle, katson toiveissani ulos ikkunasta. Ensimmäinen asia jonka näen ikkunasta on sade. Tiedän jo etukäteen että tulemme kastumaan. Sain matkalaukun käteeni ja lähdin lentokoneen pientä ovea päin. Olin juuri päässyt ovesta ulos, kun tunsin kuinka jääkylmää vettä satoi päälleni. Ryntäsin kohti lentoterminaalia. Melkein törmäsin liukuoviin jotka eivät meinanneet avautua ajoissa. Odotin vanhempiani hetken lentoterminaalin penkillä ja näin kuinka he tulivat aivan märkinä sisälle. Päätimme lähteä heti autoon ja kotiin päin. Nyt olemme matkalla kotiin.?