Äikkä
Ajatusten lukija
1.
KIrjan on kirjoittanut Maria Autio vuonna 2011.
Kirjassa päähenkilönä on 16 vuotias Tiuku, joka muuttaa omilleen suureen kaupunkiin alkoholisti äidin, Hillen ja Hillen kuusi vuotta sitten tuliaisena luostariretkeltä tuoman isäpuoli Retun tieltä. Kotiin jää myös siskopuoli, pieni Adalmiina. Omasta isästähän ei ole Tiukulla sen enempää tietoa, kuin pieni, haalea ja vanha valokuva.
Kirja on kirjoitettu toiveikkaasti, mutta silti pienellä alavireelä, sillä kyseessä on kuitenkin keskiverron synkkä kirja. Kirjassa seurataan Tiukun elämää yksin uudessa kaupungissa, kunnes tämä löytää yltiö positiivisen Iidan ja salaperäisen Lintutytön. Kirja on kirjoitettu Tiukun näkökulmasta minä-kertojalla.
2.
Kuvassa Lintutyttö seisoo katolla ja Tiuku ja Iida tarkkailevat puskissa.
Tapahtuma auttoi Tiukua ymmärtämään elämän rajallisuuden.
Valitsin ruokalan, sillä siellä Tiuku tutustui Iidaan.
Valitsin linja-autoasema, sillä Linja-autolla Tiuku ja Iida liikkuivat paljon.
Kuvassa on Tiukun pieni yksiö, valitsin sen, sillä hän vietti siellä paljon aikaa.
3.
Tiuku
Valitsin Tiukun, sillä hän oli kirjan päähenkilö.
Kuvassa Tiuku päättää ottaa itseään niskasta kiinni ja hankkia oman tahdon ja jäädä omaan kotiinsa, eikä lähde vanhaan hiekkataloon katsomaan Hillen ja Retun juopottelua.
Retu
Retu oli Tiukun kuskina hiekkataloon ja kuvassa hän istuu suuren autonsa etupenkillä, turhautuneena valmiina lähtöön.
Lintutyttö
Hento linnunnokka, harmaa villatakki, arka, hiukset tuuheana linnunpesänä niskassa. Kuvassa hän seisoo koulun käytävällä.
Hille
Valitsin Hillen, sillä hän on Tiukun äiti ja siten vaikuttanut hänen elämäänsä kauan.
Hille huutamassa hiekkatalon olohuoneessa.
Iida
Iida on tutustumassa Tiukuun kahvilassa. Samalla selittää jotain hammastikuista Tiukun toivoessaan, että voisi kadota paikalta.
4.
Ulkonäöllisesti Tiuku on siro ja paljon pidempi kuin minä. Hänellä on ruskehtavat hiukset, joihin hän itse värjäsi vauhtiraitoja.
Voisin opettaa hänelle itseensä luottamista ja suoraan puhumista/sanomista. Tiuku voisi opettaa minulle itsenäisyyttä, tarkkaavaisuutta ja rauhallisuutta/tyyneyttä vakavissakin tilanteissa.
5.
Ensimmäisessä kuvassa on onni, joka tuli vapaudesta ja siitä, että Tiuku onnistui yhdessä asiassa jota en kerro.
Toisessa kuvassa on ahdistus, joka tulee Tiukun kodista ennen kuin hän tajusi, ettei hän ole heistä riippuvainen.
Kolmaskuva on suru, jota Tiuku koki lähes koko ajan.
Neljännessä kuvassa on pelko, joka tuli kodista, uudesta koulusta, ahdistuksesta, muista ihmisistä yms.
6.
S.70
Kohta jäi mieleeni, sillä se oli kirjoitettu muistomaisesti eri fontilla, kuten muutama muukin kohta kirjassa. Tavallaan pidin näistä pienistä muistoista, mutta samalla myös vihasin, sillä ne olivat suurin osa surullisia pätkiä Tiukun lapsuudesta.
7.
Ostin kirjan noin kolme vuotta sitten, automatkalle. En takakantta kunnolla lukenut, vaan löysin sen tarjouskorista. Kuvittelin kirjan olevan erilainen, mitä se loppujen lopuksi olikaan. Mielestäni kirja oli parempi, kuin antoi ymmärtää. Valitsin sen tähän esitelmään, sillä en löytänyt muutakaan ja olihan se ihan hyväkin.
8.
Aloitettuani kirjan, ihmettelin, että se oli niinkin paljon erilaisempi, kuin mitä oli antanut ymmärtää. Yllätyin, kun Iida tuli mukaan tarinaan, sillä hän oli niin paljon erilaisempi kuin muut kirjan henkilöt.
9.
Kirja ei vastannut olleenkaan odotuksia, mutta oli kuitenkin parempi kuin aluksi ymmärsin. Kirja oli surullinen, muttei siltikään liikaa, tasapainoittavasti oli myöskin iloisia hetkiä. Kirja oli samaistuttava, sillä tunnen ihmisen joka on ollut lähes samanlaisessa tilanteessa.
Kirjaa en suosittelisi lukemaan kolmannella luokalla, kuten minä, vaan ennemminkin kuudennesta luokasta ylöspäin. Teksti on helppolukuista, eikä kirjakaan kovin paksu ole, joten kirja soveltuu myös heikoimmallekin lukijalle.
10
Kirja ei muistuta mitään näkemääni tai kuulemaani, mutta jos pakko olisi jokin kirja valita muistuttamaan sitä, olisi se Salla Simukan kirjoittama Lumikki-trilogia johtuen molempien salaperäisyydestä ja ratkaisemattomista mysteereistä. Lievä yhdenmuistuttavuus saattaa kuitenkin johtua siitä, että pidin kovasti Lumikki-trilogiasta ja luin sen viimeisimmän osan samoihin aikoihin kuin viimeksi Ajatustenlukijan.
11.
Ennen mä olin mumini luona, mut sitte se dementoitu ja kuoli. Siitä jäi vaan patja ja laatikot, mutta nyt niitäkään ei enään oo.
KIrjan on kirjoittanut Maria Autio vuonna 2011.
Kirjassa päähenkilönä on 16 vuotias Tiuku, joka muuttaa omilleen suureen kaupunkiin alkoholisti äidin, Hillen ja Hillen kuusi vuotta sitten tuliaisena luostariretkeltä tuoman isäpuoli Retun tieltä. Kotiin jää myös siskopuoli, pieni Adalmiina. Omasta isästähän ei ole Tiukulla sen enempää tietoa, kuin pieni, haalea ja vanha valokuva.
Kirja on kirjoitettu toiveikkaasti, mutta silti pienellä alavireelä, sillä kyseessä on kuitenkin keskiverron synkkä kirja. Kirjassa seurataan Tiukun elämää yksin uudessa kaupungissa, kunnes tämä löytää yltiö positiivisen Iidan ja salaperäisen Lintutytön. Kirja on kirjoitettu Tiukun näkökulmasta minä-kertojalla.
2.
Kuvassa Lintutyttö seisoo katolla ja Tiuku ja Iida tarkkailevat puskissa.
Tapahtuma auttoi Tiukua ymmärtämään elämän rajallisuuden.
Valitsin ruokalan, sillä siellä Tiuku tutustui Iidaan.
Valitsin linja-autoasema, sillä Linja-autolla Tiuku ja Iida liikkuivat paljon.
Kuvassa on Tiukun pieni yksiö, valitsin sen, sillä hän vietti siellä paljon aikaa.
3.
Tiuku
Valitsin Tiukun, sillä hän oli kirjan päähenkilö.
Kuvassa Tiuku päättää ottaa itseään niskasta kiinni ja hankkia oman tahdon ja jäädä omaan kotiinsa, eikä lähde vanhaan hiekkataloon katsomaan Hillen ja Retun juopottelua.
Retu
Retu oli Tiukun kuskina hiekkataloon ja kuvassa hän istuu suuren autonsa etupenkillä, turhautuneena valmiina lähtöön.
Lintutyttö
Hento linnunnokka, harmaa villatakki, arka, hiukset tuuheana linnunpesänä niskassa. Kuvassa hän seisoo koulun käytävällä.
Hille
Valitsin Hillen, sillä hän on Tiukun äiti ja siten vaikuttanut hänen elämäänsä kauan.
Hille huutamassa hiekkatalon olohuoneessa.
Iida
Iida on tutustumassa Tiukuun kahvilassa. Samalla selittää jotain hammastikuista Tiukun toivoessaan, että voisi kadota paikalta.
4.
Ulkonäöllisesti Tiuku on siro ja paljon pidempi kuin minä. Hänellä on ruskehtavat hiukset, joihin hän itse värjäsi vauhtiraitoja.
Voisin opettaa hänelle itseensä luottamista ja suoraan puhumista/sanomista. Tiuku voisi opettaa minulle itsenäisyyttä, tarkkaavaisuutta ja rauhallisuutta/tyyneyttä vakavissakin tilanteissa.
5.
Ensimmäisessä kuvassa on onni, joka tuli vapaudesta ja siitä, että Tiuku onnistui yhdessä asiassa jota en kerro.
Toisessa kuvassa on ahdistus, joka tulee Tiukun kodista ennen kuin hän tajusi, ettei hän ole heistä riippuvainen.
Kolmaskuva on suru, jota Tiuku koki lähes koko ajan.
Neljännessä kuvassa on pelko, joka tuli kodista, uudesta koulusta, ahdistuksesta, muista ihmisistä yms.
6.
S.70
Kohta jäi mieleeni, sillä se oli kirjoitettu muistomaisesti eri fontilla, kuten muutama muukin kohta kirjassa. Tavallaan pidin näistä pienistä muistoista, mutta samalla myös vihasin, sillä ne olivat suurin osa surullisia pätkiä Tiukun lapsuudesta.
7.
Ostin kirjan noin kolme vuotta sitten, automatkalle. En takakantta kunnolla lukenut, vaan löysin sen tarjouskorista. Kuvittelin kirjan olevan erilainen, mitä se loppujen lopuksi olikaan. Mielestäni kirja oli parempi, kuin antoi ymmärtää. Valitsin sen tähän esitelmään, sillä en löytänyt muutakaan ja olihan se ihan hyväkin.
8.
Aloitettuani kirjan, ihmettelin, että se oli niinkin paljon erilaisempi, kuin mitä oli antanut ymmärtää. Yllätyin, kun Iida tuli mukaan tarinaan, sillä hän oli niin paljon erilaisempi kuin muut kirjan henkilöt.
9.
Kirja ei vastannut olleenkaan odotuksia, mutta oli kuitenkin parempi kuin aluksi ymmärsin. Kirja oli surullinen, muttei siltikään liikaa, tasapainoittavasti oli myöskin iloisia hetkiä. Kirja oli samaistuttava, sillä tunnen ihmisen joka on ollut lähes samanlaisessa tilanteessa.
Kirjaa en suosittelisi lukemaan kolmannella luokalla, kuten minä, vaan ennemminkin kuudennesta luokasta ylöspäin. Teksti on helppolukuista, eikä kirjakaan kovin paksu ole, joten kirja soveltuu myös heikoimmallekin lukijalle.
10
Kirja ei muistuta mitään näkemääni tai kuulemaani, mutta jos pakko olisi jokin kirja valita muistuttamaan sitä, olisi se Salla Simukan kirjoittama Lumikki-trilogia johtuen molempien salaperäisyydestä ja ratkaisemattomista mysteereistä. Lievä yhdenmuistuttavuus saattaa kuitenkin johtua siitä, että pidin kovasti Lumikki-trilogiasta ja luin sen viimeisimmän osan samoihin aikoihin kuin viimeksi Ajatustenlukijan.
11.
Ennen mä olin mumini luona, mut sitte se dementoitu ja kuoli. Siitä jäi vaan patja ja laatikot, mutta nyt niitäkään ei enään oo.